Tauot ovat mieluisia, sillä niiden aikana voin keskittyä tuntemiseen

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Taukomme, se rajoitettu aika jolloin olemme yksin; hiljaisuus ja irtautuminen aistihavainnoista ovat todellisia vitamiineja sydämellemme ja aivoillemme. Tauot ovat tapa käynnistyä uudelleen ja tulla tietoisiksi toisenlaisista, syvemmistä aistimuksista; niistä, jotka nousevat sisältämme ja jotka antavat meille mahdollisuuden palauttaa tasapainon, henkisen harmonian ja oman hyvinvointimme.

Tänään tarkastelemme “taukojen” käsitettä. Kuinka määrittelisimme ne?  Jos kysyisimme keneltä tahansa, he varmasti sanoisivat jotakin sen tapaista, että päivät mittaan he pitävät lukuisia taukoja rutiineistaan. Niitä pidetään junassa tai bussissa, kun aika käytetään hyväksi lukemiseen, poistuttaessa töistä syömään puoleksi tunniksi tai tunniksi, tai salille mentäessä.

Ovatko nämä siis todellisia esimerkkejä siitä, mitä meidän tulisi pitää taukoina? Vastaus on ei. Nämä tilanteet voi nimittäin laskea “aktiivisten taukojen” kategoriaan, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka näiden aktiviteettien aikana ei suoritetakaan työtehtävää, teemme sarjan liikkeitä ja toimintoja, joiden aikana mieli ja keho ovat “aktiivisessa” tilassa.

Todelliset tauot ovat niitä, joiden aikana oikeasti irtaudumme ympäristöstämme, velvollisuuksistamme, ja mikä vielä tärkeämpää, ajatustemme tukahduttavasta virrasta. Ne ovat hetkiä, jotka lahjoitamme itsellemme; niiden aikana ei ole paineita, melua, tai keskusteluja, joita tulisi pitää yllä vastentahtoisesti, eikä odotuksia tai vaatimuksia tai tehtäviä, jotka tulisi suorittaa, eikä maailmaa, jolle pitäisi olla mieliksi…

Miksi on niin vaikeaa pitää oikeita taukoja päivittäisessä elämässämme

Joudumme myöntämään, että monille meistä tauon pitäminen on synonyymi sille että emme tee mitään, ja ei-minkään tekeminen on lähestulkoon pyhäinhäväistys tässä yhteiskunnassa, jossa aika on “rahaa”. Hidastaminen, käsien pysäyttäminen hetkeksi ja sen valitseminen, että käyttäisimme tunnin itseämme varten, ei ole helppo asia toteuttaa. Samoin jokin niinkin yksinkertainen juttu kuin ovien sulkeminen siltä, mitä muut odottavat meiltä voidaksemme ainoastaan “olla”, ei ole sellainen tapa toimia, johon olisimme tottuneet.

Meidät on saatu vakuuttuneiksi siitä, että tauot ovat etuoikeus, eivät oikeus. Meille on joskus sanottu näin, ja toistamme tätä ajatusta omissa yleistyksissämme. Se näkyy joka päivä, kun pienokaisemme tulevat koulusta; meidän tarvitsee ainoastaan selailla heidän kalentereitaan nähdäksemme, että ne ovat täynnä suoritettavia tehtäviä. Ennen niitä heidän tulee myös osallistua koulun jälkeisiin aktiviteetteihin, kuten englannin, musiikin tai koripallon tunneille tai matematiikan tukiopetukseen, tai kenties käydä terapeutin vastaanotolla lukihäiriönsä tai yliaktiivisuutensa hoitamiseksi.

Leikkimistä tai ei-minkään asian tekemistä varten pidetyt tauot ovat nyt etuoikeus lasten maailmassa. He saavat niitä ainoastaan mikäli käyttäytyvät hyvin ja suorittavat tehtävänsä ensin. Tämä kaikki on tietenkin järkevää, koska kaikilla meillä on omat velvollisuutemme. Silti ei ole vaikeaa nähdä, miksi aikuisena emme kykene nauttimaan oikeista tauoista…

Vaatii valtavasti työtä vakuuttaa itsemme siitä, että kyllä tauot ovat oikeutemme, että muun maailman laittaminen odotustilaan löytääksemme itsemme ei ole loukkaus eikä pyhäinhäväistys, vaan synonyymi terveydelle. Silti suurella osalla väestöstä on edelleen ongelmia siinä vaiheessa, kun tällaisia taukoja tulisi pitää:

• Syyllisyydentunne. Mitä tuo ystävä tai sukulainen ajatteleekaan minusta, jos sanon etten pääse, vaan haluan mieluummin olla yksin?
• Ulkopuolisten odotusten täyttämisen priorisointi.
• Vääristyneet tai haitalliset ajatukset: Tauot merkitsevät sitä, että emme tee mitään, että olemme laiskoja.
• Oman terveyden pitäminen itsestäänselvyytenä. Ajattelemme, että kaikki on hyvin, että meidän ei tarvitse levätä, että voimme antaa enemmän omasta itsestämme, kun todellisuudessa poltamme kaikki resurssimme ja oman terveytemme.

“Kyllä” päivittäiselle tunnin tauolle

Daniel Goleman sanoi kirjassaan “Fokus”, että kyky pitää taukoja on elintärkeä saadaksemme takaisin keskittymiskykymme hallinnan. Ainoastaan sillä tavoin lakkaamme toimimasta automaattisesti impulssien mukaan, aivan kuin emme olisi oman elämämme omistajia. Tämän terveyden tekijän omaksumisella on lisäksi useampia muita hyötyjä kuin uskommekaan.

Katsotaanpa seuraavaksi joitakin niistä:

• Dorsolateraalinen otsalohkomme aktivoituu voimakkaammin. Kun onnistumme omistautumaan rentoutumiselle puolesta tunnista tuntiin, tämä osa aivojamme auttaa meitä näkemään asiat älyllisemmästä, loogisemmasta ja tasapainoisemmasta näkökulmasta.
• Se on alue, joka kaiken lisäksi liittyy tunnereaktioidemme, kuten pelon ja levottomuuden säätelyyn. Lisäksi se vähentää automaattisten ajatusten virtaa, mikä auttaa meitä olemaan enemmän läsnä.
• Tämä voimistaa myös toista aivojen osaa: ventromediaalista otsalohkoa. Neurologit määrittelevät tämän osan aivoista “minuuden keskukseksi”… Siellä käsitellään kaikki fyysiseen ja emotionaaliseen tilaamme liittyvä informaatio ja peilataan sitä ihmissuhteisiimme, onnellisuuteemme ja siihen mistä pidämme tai emme pidä.

Yhteenvetona; taukojen lahjoittaminen itsellemme päivittäin, puhelimen laittaminen äänettömälle, se että sanot muille ihmisille että aiot varata aikaa itsellesi ja että hetken ajan haluat ainoastaan olla ja tuntea, ei tee sinusta vähemmän arvokasta tai tuottavaa ihmistä. Päinvastoin, edistät terveyttäsi sekä henkistä kasvuasi ja vahvistut emotionaalisesti.

Loppujen lopuksi myös elämä ja luonto ottavat oman aikansa ja pitävät taukonsa, ja myös pilvet pysyvät paikoillaan, merillä on rauhalliset hetkensä ja kuulla tarkkailuun ja peilaamiseen liittyvät hetkensä.