Seitsemän eroa pakkotoimintojen ja pakkomielteiden välillä

Erot pakkotoimintojen ja pakkomielteiden välillä kuvaavat pakko-oireisen häiriön (OCD) kliinistä profiilia. Medicentro Electrónica -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan tämä häiriö on neljänneksi yleisin mielenterveyshäiriö maailmassa.

Pakko-oireinen häiriö on monimutkainen ja joskus vakava tila, koska se muuttaa potilaan ajattelutapaa ja käyttäytymistä. Onneksi sen hoitoon on olemassa tehokkaita strategioita.

Pakkoajatukset ja -toiminnot ja niihin liittyvät rituaalit ovat ilmiöitä, joita potilas ei voi hallita. Pakko-oireista häiriötä on useita tyyppejä. Ne kaikki sisältävät impulsiivista käyttäytymistä, joka vaikuttaa merkittävästi henkilön elämään ahdistusta aiheuttaen. Alta voit oppia kunkin ulottuvuuden erityispiirteistä.

Pakko-oireinen häiriö on krooninen sairaus, jota voidaan hoitaa.

Pakkotoimintojen ja pakkomielteiden erot

Potilas, joka kärsii pakko-oireisesta häiriöstä, voi kokea pakkomielteisiä ajatuksia, joihin saattaa liittyä pakko-oireita, mutta ei välttämättä. On yleistä, että potilaat kokevat näitä oireita pitkään ennen diagnoosin saamista.

Vuonna 2021 tehdyn ja PLOS ONE -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan oikean hoidon löytäminen voi kestää jopa 17 vuotta. Tämä on pitkä aika. Tästä syystä on tärkeää tietää, miten tila ilmenee, ja ymmärtää erot pakkotoimintojen ja pakkomielteiden välillä.

Pakkotoiminnot ja pakkomielteet ovat henkisiä ja käyttäytymisprosesseja, jotka vahvistuvat asteittain, kunnes ne muuttuvat kroonisiksi. Lopulta tulee hetki, jolloin kaikki potilaan psykososiaalisen elämän osa-alueet muuttuvat täysin.

1. Pakkomielteet ovat henkisiä prosesseja

Pääasiallinen ero pakkotoimintojen ja pakkomielteiden välillä on se, että jälkimmäiset ovat ajatuksia tai mielikuvia. Ne koostuvat irrationaalisista henkisistä prosesseista, joita yksilö ei voi kontrolloida. Huolimatta siitä, että hän tietää näiden ajatuksien olevan epäloogisia ja turhauttavia, hänellä ei ole mitään keinoa estää niiden esiintymistä.

Pakkomielteet estävät toimintaa ja häiritsevät potilaan arkea ja mahdollisuutta ajatella selkeästi.

2. Pakkotoiminnot ovat reaktioita pakkomielteisiin

Pakko-oireisen häiriön pakkotoiminnot ovat käyttäytymiseen liittyviä tai henkisiä reaktioita, joita potilas kehittää vastauksena pakkomielteisiin. Pakonomaisella käytöksellä he pyrkivät helpottamaan pakkomielteisen ja irrationaalisen ajattelun synnyttämää ahdistusta.

Kapkaupungin yliopiston (Etelä-Afrikka) tekemä tutkimus väittää, että potilaat, jotka kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä, pyrkivät hillitsemään ahdistustaan pakonomaisilla tai rituaalisilla käytöksillä. He tietävät, että nämä toimet ovat liiallisia, mutta he eivät voi hallita niitä.

Pakkomielteet saavat potilaan elämään suuren tuskan ja pelon kanssa. Hän saattaa jopa tuntea inhoa omista ajatuksistaan. Vapauttaakseen tämän ahdistuksen taakan hän kehittää pakkotoimia tai rituaaleja.

3. Erilaiset pakkomielteet

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivillä on yleensä useampi kuin yksi pakkomielle. Esimerkiksi:

• Loukkaantumisen tai itsensä satuttamisen pelko.
• Usko olevansa huono ihminen.
• Pakkoajatukset täydellisyydestä ja järjestyksestä.
• Usko, että jos he eivät rukoile, heille voi tapahtua jotain pahaa.
• Sairausten tai likaantumisen pelko.
• Kyvyttömyys välttää häiritseviä mielikuvia epäeettisistä tai epämiellyttävistä seksuaalisista käytännöistä.
• Pakkomielle moraalittomaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi muiden ihmisten sukuelinten koskettaminen, rikosten tekeminen jne.
• Pelko aiheuttaa vahinkoa muille ihmisille. Esimerkiksi, että ajaa jonkun yli tai vahingoittaa läheistään vahingossa.
• Voimakas pelko hallinnan menettämisestä. Esimerkiksi, että antaa periksi toistuville ajatuksille ja päätyy tekemään myymälävarkauksia.
• Kokee irrationaalista pelkoa ajatuksesta heittää pois hyödyttömiä esineitä, joita uskoo jossain vaiheessa tarvitsevansa.
• Pakkomielteet ihmissuhteista. Nämä liittyvät pakko-oireiseen häiriöön. Ne koostuvat jatkuvasta kuvittelemisesta ja pelosta, että oma kumppani pettää hänet.

4. Pakkotoimintojen tai rituaalien muodot

Pakkotoimintojen ja pakkomielteiden väliset erot liittyvät myös muotoihin, joissa pakkotoiminto ilmenee.

On laajalle levinnyt käsitys, että pakko-oireiselle häiriölle on ominaista klassiset rituaalit, kuten valojen sytyttäminen ja sammuttaminen monta kertaa tai toistuva käsien pesu. On kuitenkin huomattava, että sen ominaisuudet ovat paljon laajempia. Esimerkiksi:

• Siivoukseen ja järjestämiseen liittyvät pakkotoiminnot. Esimerkiksi kirjojen tai vaatteiden järjestäminen värin mukaan.
• Henkiset pakkotoiminnot. Pitää laskea numeroita, tehdä listoja ja luoda positiivisia mielikuvia häiritsevien tilalle jne.
• Tarkistamiseen liittyvät pakkotoiminnot. Tämä käyttäytyminen kattaa suuren joukon rituaalista käyttäytymistä. Henkilö esimerkiksi varmistaa kymmenen kertaa, että hän on sammuttanut lieden, ottaa takkinsa pois ja laittaa taas päälle viisi kertaa ennen kuin lähtee kotoa jne. Vaikka kenellä tahansa voi olla tällaisia toimia, pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä vie ne äärimmäisyyksiin.

5. Erot ihmissuhteissa

Yksi keskeinen ero pakkotoimintojen ja pakkomielteiden välillä on tapa, jolla ne laukaistaan. Esimerkiksi pakkomielle voi monissa tapauksissa johtaa pakkotoimintoihin, mutta ei päinvastoin. Toisin sanoen, pakkotoiminto ei yksinään tuota irrationaalista ja pakkomielteistä ajatusta.

Siksi syntyy keskinäinen suhde. Se lähtee aina ajatuksesta tai mielen tuotteesta, joka käsittelee todellisuutta yhä joustamattomammin. Current Psychiatry Reportsissa julkaistussa tutkimuksessa todetaan, että pakko-oireinen häiriö johtuu selkeästä kognitiivisten prosessien toimintahäiriöstä. Pakkotoiminnot tulevat aina myöhemmin.

6. Vaikutukset ja tarkoitus

Kun ymmärrämme, miten ja miksi pakkomielteitä ja pakkotoimintoja syntyy, ymmärrämme myös pakko-oireisen häiriön anatomiaa paremmin.

• Pakkomielteellä on erilaisia vaikutuksia yksilöön. Se aiheuttaa ahdistusta, hallinnan menettämisen tunnetta, tuskaa ja liiallista huolta.
• Pakkotoiminto ilmaantuu “tarkoituksenaan” lievittää pakkomielteisen ajattelun aiheuttamaa negatiivista “vaikutusta”. Yrityksessään vähentää ahdistustaan potilas kuitenkin kehittää käyttäytymistä, joka on yhtä uuvuttavaa.

7. Pakko-oireinen häiriö voi ilmaantua ilman pakkoa

Pakko-oireisen häiriön pääominaisuus on tunkeilevat ajatukset, yleensä ei-toivotut. Se on perustavanlaatuinen ilmiö, joka hallitsee tätä tilaa. Yksilö voi kuitenkin kärsiä pakko-oireisesta häiriöstä ilman pakkotoimintoja. Yksi esimerkki on niin kutsuttu “Pure O”, eli puhtaasti pakkomielteinen häiriö.

Potilas saattaa olla keskellä työkokousta kun hän huomaa, ettei voi lopettaa ajattelevansa nousta ylös ja herjata kollegoitaan. Hallitakseen tätä ajatusta hän voi turvautua pakkomielteiseen henkiseen toimeen. Hän saattaa esimerkiksi yrittää korvata mielikuvan jollain ystävällisemmällä mielikuvalla.

Eläminen pakko-oireisen häiriön kanssa

Pakko-oireinen häiriö on krooninen mielentila. Sitä voidaan kuitenkin hoitaa. Tämä parantaa potilaan elämänlaatua ja hän pystyy hallitsemaan paremmin henkisiä prosessejaan. Mutta ongelmana on, että siihen liittyy usein suuri väärinkäsitys ja häpeän tunne. Lisäksi potilaan ympäristö ei välttämättä ymmärrä, miksi hän ei pysty pitämään työtään ja olla suorittamatta liiallisia ja irrationaalisia hygieniakäytäntöjä.

Sosiaalinen ymmärrys ja psykokasvatus ovat välttämättömiä kaikkien mielenterveysongelmien ratkaisemiseksi. Pakko-oireinen häiriö on sairaus, jolla on geneettisiä ja neurologisia laukaisimia. Kukaan ei valitse niitä käyttäytymismalleja tai ajatuksia.

Jos tunnistat jonkin näistä ominaisuuksista ja oireista, älä epäröi pyytää apua. Pakko-oireiseen häiriöön on olemassa erityisiä hoitoja, kuten altistus ja vasteen välttäminen (ERP) -tekniikka. Ensimmäinen askel on kuitenkin tunnustaa häiriö ja hakea apua.