Nolostuminen: eri muodot ja niiden vaikutus

Tiesitkö, että nolostumista on useaa eri muotoa? Lue tästä artikkelista, mitkä ne ovat.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Andrés Navarro Romance.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Nolostuminen voidaan jakaa eri muotoihin. Vaikka niillä kaikilla onkin valtaosin samat fysiologiset seuraukset, ne yleensä eroavat kognitiivisen prosessoinnin ja olosuhteiden osalta. Pysy kuulolla – kerromme miksi ihmiset usein nolostuvat!

Ylistetty amerikkalainen psykoanalyytikko Joseph Burgo luokitteli nolostumisen neljään keskeisenä pitämäänsä muotoon. Hänen mukaansa ihmiset ovat nykypäivänä avoimempia puhumaan siitä mikä heitä nolostuttaa ja hävettää. Hän kertoo myös, millainen vaikutus näillä nolostumisen eri muodoilla meihin on.

Vuonna 2018 julkaistussa kirjassaan Burgo esittelee neljä näkökulmaa, joita voimme hyödyntää tämän ilmiön tarkastelemisessa. Ennen kuin perehdymme tarkemmin niiden eroavaisuuksiin, kerrottakoon ensin mikä niille kaikille on yhteistä:

• Kasvojen, kaulan tai rintakehän punehtuminen.
• Halua paeta tai välttää tilanteita.
• Halu kadota tai vaihtaa paikkaa.
• Vaikeus katsoa toista ihmistä silmiin.
• Ohimenevä hämmennys.

Onko nolostuminen aina negatiivista?

Monella on hyvin negatiivinen näkemys nolostumisesta. Nolostumista tutkineet asiantuntijat näkevät sen kuitenkin luonteeltaan vaihtelevampana ja sen seuraukset kohtuullisempina ja vähemmän dramaattisina.

Nolostuminen on joka tapauksessa suhteellinen tavallinen osa arkea, jota on hankala välttää. Se ei kuitenkaan välttämättä ole niin haitallista tai negatiivista kuin yleensä ajatellaan. Burgo teki eräitä mielenkiintoisia ehdotuksia kirjassaan. Yli 35 vuoden ajalta tehtyjen kliinisten havaintojen perusteella hän osoitti, että nolostumisen ja itsetunnon välillä on tietty suhde.

Hänen mielestään ne positiiviset opit, joita voimme saada olemalla vuorovaikutuksessa nolostumisen tunteiden kanssa, voivat itse asiassa pyyhkiä yli sen aiheuttamien estojen negatiivisen vaikutuksen. Kirjailijan välittämä viesti meille on sekä optimistinen että kuvaava.

Emme useinkaan pysähdy kuuntelemaan ja pohtimaan kaikkia nolostuksemme eri puolia. Meillä on taipumusta naamioida nolostuksemme, koska se on niin epämiellyttävää. Tämä voi näkyä eri tavoin:

• Riippuvuudet
• Perfektionismi
• Itsesääli
• Siveettömyys
• Narsismi

Nolostuminen: eri tyypit ja niiden vaikutus

Yksi syy siihen, miksi nykypäivänä on helpompaa keskustella kyseisestä aiheesta on se, että ihmiset eivät enää pelkää yhtä paljon puhua heitä nolostuttavista asioista. Ihmiset eivät ole enää yleisesti läheskään niin haluttomia puhumaan siitä kuin ennen.

Nyky-yhteiskunnassa meitä rohkaistaan näyttämään todellinen minämme. Kuuntelemme neuvoja, jotka kehottavat meitä elämään sopusoinnussa ominaisuuksiemme ja ajattelutapojemme kanssa. Tästä syystä ihmiset ovat valmiimpia katsomaan sisimpäänsä ja kertomaan, mikä heitä nolostuttaa. Nykyään vallalla oleva positiivinen psykologia kannustaa meitä hyväksymään epäsuotuisammatkin piirteet itsessämme optimistisesti.

Burgon mielestä nolostumista, sen kaikkine muotoineen, joutuu käsittelemään päivittäin. Se on psykologinen prosessi, joka monien muiden prosessien tavoin ilmenee ihan arkisissa tilanteissa. Tästä syystä sen käsittely on luonnollinen ja hyväksyttävä ilmiö.

Kuten yllä mainittiin, Burgon mielestä voimme erottaa toisistaan neljä erilaista nolostumisen muotoa.

1. Yksipuolinen rakkaus

Olet kenties joskus rakastanut jotakuta, mutta et saanut vastakaikua tunteillesi tai henkilö torjui sinut. Saatoit tuntea itsesi hylätyksi. Näissä tilanteissa nolostuminen muuttuu usein nöyryytykseksi.

Tiedetään, että lapset voivat alkaa kokea tällaista nolostumista jo varhaisessa vaiheessa. Kun vauvat eivät saa äidiltään tarvitsemaansa rakkautta, toistuvien yritysten jälkeen huomion saamiseksi he kokevat jotakin hyvin samankaltaista kuin nolostuminen. Yleisnimitys tälle on “yksipuolinen rakkaus”.

Vastaanotoilla psykologit ovat havainneet, että tällä tavoin kasvatetuissa lapsissa – joiden äidit eivät ole ilmaisseet riittävästi myötätuntoa lastansa kohtaan – on nähtävissä selvää kipua tällaisen yksipuolisen rakkauden seurauksena. Tämä ehdollistaa negatiivisesti henkilön normaalin kehityksen.

2. Epätoivottu paljastuminen

Tämä ei ole niin yleinen kiusa. Se tapahtuu silloin, kun ihmiset vähättelevät toisia julkisesti tai kun joku esimerkiksi astuu sisään huoneeseen juuri kun toinen on alasti.

Yleensä tällainen nolostuminen on – vähäisestä esiintyvyydestään ja suhteellisesta harmittomuudestaan johtuen – ohimenevää eikä kovin merkittävää henkilön psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Henkilön alttiudesta ja koetun tunteen voimakkuudesta riippuen se saattaa kuitenkin joissakin tapauksissa vaikuttaa henkilöön haitallisesti tai aiheuttaa jonkinlaisen trauman.

3. Odotusten täyttymättä jääminen tai pettymys

Tällä viittaamme sellaiseen nolostumiseen, joka syntyy silloin kun emme onnistu saavuttamaan jotakin tavoitetta. Henkilöä nolottaa johtuen niistä odotuksista, jotka hän oli itselleen luonut tai jotka muut ihmiset olivat hänelle asettaneet.

Tämä on merkittävyytensä ja potentiaalisten seurauksiensa suhteen samankaltainen kuin edellinen muoto. Tällaista nolostumista aiheuttavia tavanomaisia tilanteita ovat esimerkiksi:

• Kyvyttömyys edetä odotettuun tahtiin töissä.
• Ystävyyssuhteen kariutuminen.
• Parisuhteen epäonnistuminen.

4. Ulkopuolelle jääminen

Sosiaalisina olentoina meidän on varsin normaalia haluta tuntea kuuluvamme joukkoon. Tämä pätee lähes kaikilla elämän osa-alueilla: töissä, parisuhteissa, ystävyyssuhteissa jne. Joskus tämä tunne joukkoon kuulumisesta voi kuitenkin olla uhattuna…

Näissä tapauksissa hyvä itsetunto ja kyky tehdä päteviä olettamuksia toimisi puolustusmekanismina tällaista nolostumista vastaan. Hyvä suhtautumistapa olisi seuraavanlainen: “Ystäväni eivät kutsuneet minua tänään grillijuhliinsa, koska työmääräni tuntien he luultavasti ajattelevat minun olevan liian kiireinen eivätkä halua häiritä minua. Syynä ei ole se, etteivätkö he haluaisi olla kanssani.” 

Lopuksi

Nolostuminen voi olla niinkin uuvuttavaa ja ärsyttävää, että joissakin tapauksissa se voi olla ratkaiseva tekijä henkisen tasapainon ja persoonallisuuden kehittymisen kannalta. Itse asiassa eräät negatiiviset luonteenpiirteet, kuten narsismi tai itsensä vahingoittaminen, liittyvät tyypillisesti sellaisten resurssien puuttumiseen, joiden avulla ihmiset yleensä kykenevät kohtaamaan nolostumisensa.

Jonkin kieltäminen lapselta saattaa synnyttää tässä lievää nolostumista, koska se estää lapsen luontaista halua tutkia. Tällainen nolostuminen ei kuitenkaan yleensä kestä kovinkaan pitkään eikä sillä ole pitkäaikaisia seurauksia.

Näin ollen, ellei kyseessä ole henkilö jonka lapsuutta ovat leimanneet kaltoinkohtelu, hylkääminen tai trauma, elämässä kertyneiden pienten nolostumisien ei pitäisi merkitä pysyviä haittoja. Jokaisen vanhemman tulisikin tietää, että lapselta voi hyvin silloin tällöin kieltää asioita.

Joihinkin ihmisiin nolostuminen tai häpeä on kuitenkin vaikuttanut vakavalla tavalla. Jos he päättävät hakea psykologista apua – jota me lämpimästi suosittelemme – terapeutin on paneuduttava tarkoin heidän menneisyyteensä ja vähitellen löydettävä henkilön puolustusmekanismit saavutettuaan ensin heidän luottamuksensa.

Luottamuksen rakentaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Näin on erityisesti niiden ihmisten kohdalla, jotka hautovat sisimmässään syviä nolostumisen, häpeän ja nöyryytyksen tunteita. Heille voi olla erittäin järkyttävää, kun muut ihmiset arvostelevat heitä. He voivat jopa pelätä terapeutin tuomitsevan heidät.