Mitä tapahtuu kun rakkaus ei ole molemminpuolista?

· 4.9.2016

Yksipuolinen rakkaus on ehkä yksi kaikkein kipeimmistä tilanteista, joka elämän aikana voi tulla vastaan. Sen tietävät kaikki, jotka siinä tilanteessa ovat joskus olleet. He ovat tunteneet sen koko olemuksessaan voimakkaasti.

Siksi se on myös yksi suurimmista tilaisuuksista oppia arvokkaita asioita itsestämme. Kun laitamme itsemme likoon ja altistamme itsemme henkisesti tällä tavalla, olemme silloin paljon heikompia ja yliherkempiä kaikkea kohtaan.

Tällainen kokemus voi olla äärimmäisen traumaattinen ja stressaava, mutta samalla myös opettavainen ja hyödyllinen, vaikkei se siltä aluksi tuntuisikaan. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö se antaisi meille ainutlaatuisen näkökulman elämään.

tyttö ja sydän

Melankolinen rakkaus

Yksipuolisessa rakkaudessa melankolia on ystävistä kaikkein uskollisin. Se on tyytymättömän rakastajan sairaus, jonka saa aikaan vastakaikua saamaton halu ja jatkuva tarve olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei valitettavasti tunne samalla tavalla.

Toivomme hartaasti, että voisimme jakaa hänen kanssaan kaiken, mitä käymme elämässämme läpi ja kaiken sen, mikä muistuttaa meitä hänestä. Kaikki ne paikat, joissa kuljimme yhdessä, muuttuvat jollain tavalla pyhiksi paikoiksi; tunnemme pientä jännitystä ja meistä tulee täysin eri ihmisiä aina kun ajattelemme häntä, vaikka se olisikin pelkkää fantasiaa ja toiveajattelua.

Toivomme edes pienintä yhteydenpitoa hänen kanssaan ja tämän tuloksena tunnemme jonkinlaista nostalgiaa: surun tunnetta, joka kätkeytyy syvälle sydämemme syövereihin. Me tunnemme olomme todella yksinäiseksi siksi, ettemme pysty olemaan sen ihmisen kanssa, jota niin valtavasti kaipaamme vierellemme.

Tämän sairauden, rakkauden melankolian, josta jo keskiajalla esiintyneet trubaduurit niin kovasti lauloivat, aiheuttaa juurikin se sama asia, jonka sen myös osaisi parantaa: rakastamamme henkilö.

Yksipuolisen rakkauden aikaansaama turhautuminen

Koko syvästi rakastuneena olemisen prosessin aikana tunnemme vääjäämättä turhautumista, joka heijastuu odotuksista, toiveista ja fantasioista, jotka eivät tule pitkään aikaan tyydytetyiksi.

Yksipuolinen rakkaus voi osua kohdalle silloin kun ihastuu johonkuhun sellaiseen henkilöön, joka ei tunne samoin, mutta se voi tapahtua myös silloin kun tulee kumppaninsa hylkäämäksi ja joutuu tuntemaan sydämensä särkyvän.

Molemmissa tapauksissa turhautumisen voimakkuus voi tuoda mukanaan monenlaisia eri ongelmia, niin psykologisia kuin fyysisiäkin. Nämä johtuvat äärettömiin jatkuvien illuusioiden ylläpitämisen tuhoavasta vaikutuksesta ja kaikista niistä toiveista, jotka eivät milloinkaan toteudu.

Milloin sitten koittaa hetki, jolloin menetät kaiken toivon ja unelmat toisen henkilön kanssa olemisesta? Tämä on kysymys, johon osaavat vastata sellaiset ihmiset, jotka ovat käyneet läpi moisen tilanteen. Mutta tähän liittyy kuitenkin pieni huomionarvoinen seikka: vastaus ja ratkaisu ovat erilaisia jokaisen ihmisen kohdalla.

jäinen sydän

Yksipuolisen rakkauden hyväksyminen

Koko kypsymisen ja itsetietoisuuden kasvattamisen kaari päättyy hyväksyntään. Saavutamme pisteen, jossa vihdoin käsitämme, ettei rakkautta voi hallita ja ettei se riipu meidän omasta tahdostamme, vaikka kuinka sitä haluaisimmekin ohjailla. Ymmärrämme, ettei toinen ihminen voi saada itseään rakastamaan toista henkilöä, vaikka hän kuinka sitä yrittäisi.

Emme myöskään voi lakata tuntemasta sitä pelkästään niin päättämällä. Voimme ainoastaan tarkkailla, kuinka se muuttaa muotoaan ja kuinka me sen koemme.

Rakkaus on henkinen asia; sitä ei voi mitenkään järjellä ymmärtää. Se saa aikaan aivan valtavan ilon tunteen, joka tulvahtaa yllemme ja täyttää meidät suurella kaipauksella. Se on tunne siitä, ettei mikään ole tärkeämpää kuin tuon rakastamamme henkilön hyvinvointi.

Tällaisessa tilanteessa vain rakastunut henkilö pystyy asettamaan itselleen rajat, joiden puitteissa hän voi alkaa hyväksymään tosiasioita.

Kun toivottomuus ja melankolia kaivautuvat syvälle sisimpään, mutta niitä ei halua päästää patoutumaan, on täysin hyväksyttävää antaa noiden tunteiden pikku hiljaa kuolla pois, sillä se ei tarkoita täydellistä parisuhteen särkymistä, vaan ennemminkin sitä, että suhde vain muuttuu ajan myötä.

Se, että on elämässään saanut tuntea rakkautta on suurin mahdollinen lahja, jonka koskaan voi saada. Sen valtavuus ja intensiivisyys ovat läsnä auttaakseen sieluamme puhkeamaan kukkaan ja asettaa elämäämme uusiin uomiinsa haavojemme kautta.

“Pidän sitä totena, tuli mitä tuli;
Tunnen sen syvimmän suruni hetkellä;
On parempi olla joskus saanut rakastaa ja menettää
Kuin olla täysin rakkautta vailla.”

-Lord Alfred Tennyson-