Hyväksyntä ei tarkoita sopeutumista

· 9.5.2016

Monesti meillä on taipumus kärsiä liiaksikin tilanteista, jotka eivät ole täysin meidän hallinnassamme tai päätäntävallassamme. Ja toisinaan meillä on jopa enemmän vaikeuksia johtuen meidän omasta vastustuksestamme saavuttaa hyväksyntä tapahtuneen tilanteen suhteen, kuin itsestään negatiivisesta faktasta johtuen.

On totta, että tunteet ovat ehdottoman tarpeellisia, eikä niitä ole suositeltavaa tukahduttaa. Suru on meidän tapamme palauttaa tasapaino ja tiedottaa muille, että me emme voi hyvin. Ahdistus auttaa meitä suojelemaan itseämme tietyiltä riskeiltä ja vaaroilta. Ällötys taasen estää meitä saamasta tauteja.

Tunteet ollessaan joustavia ja sopiessaan käsillä olevaan tilanteeseen, ovat erittäin tarpeellisia ja auttavat meitä selviytymään monesta. Ongelma syntyy siitä kun tunteet ovat lakanneet palvelemasta niiden alkuperäistä tarkoitusta ja kääntyvät meitä vastaan. Aivan kuin me potkaisisimme itseltämme jalat alta, ja tunteemme muuttuvat meidän pahimmiksi vihollisiksimme.

Kuten kaikki tiedämme, johtuu se, tuntuuko meistä hyvältä vai pahalta siitä, miten me keskitymme ja keskitämme huomiomme käsillä oleviin faktoihin. Kuten Buddha sanoi: ”kipu on väistämätöntä, mutta kärsiminen on valinnaista”. Sinä voit päättää miten ja kuinka paljon haluat kärsiä. Ja tehdäksesi tämän, on yksi tärkeimmistä ymmärrettävistä asioista se, että maailma on täynnä epävarmuutta ja meillä on valta hallita hyvin harvoja asioita. Mutta tämä on yksinkertaisesti vain osa elämän peliä.
Tyttö harjoittaa hyväksyntää

Olemmeko me sopeutujia?

Emme lainkaan. Kuten tämän artikkelin otsikkokin kertoo: hyväksyntä ei ole sama asia kuin sopeutuminen. Monet ihmiset ajattelevat, että jos he eivät valita tarpeeksi, jos he eivät itke ja kilju ja suutu maailmalle kun jokin menee vikaan, niin ovat he sopeutumassa tilanteeseen mukisematta ja tämä on heikon ihmisen toimintamalli. Ja itse asiassa juuri tämä on varsin takaperoinen ja taantumuksellinen tapa suhtautua.

Heikko toimintamalli on tuhlata meidän energiaamme ja arvokasta aikaamme johonkin, joka ei ole meidän hallinnassamme, johonkin jota me emme voi muokata. Olen vahvasti sitä mieltä, että tunteilla on suuri painoarvo, mutta ainoastaan tiettyyn pisteeseen asti. Tähän pisteeseen saavuttaessa tunteista tulee suorastaan hyödyttömiä ja turhia.

Ollaksemme onnellisia ja löytääksemme elämämme tarkoituksen, on toiveiden, tavoitteiden, intohimoisten projektien ja unelmien omaaminen oleellista ja erittäin tärkeää. Meidän ei pitäisi mukautua johonkin jos me emme pidä siitä. Meidän pitäisi koettaa muuttaa tämä asia. Samalla tapaa kuin jos me haluamme omistaa jotain hyvin arvokasta, pitää meidän tavoitella sitä ja jos mahdollista, löytää se ja nauttia siitä.

Näin ollen, me emme puhu mukautumisesta tai sopeutumisesta. Jos haluat jotain, pitää sinun tavoitella sitä ja nauttia myös matkastasi tähän päämäärään. Mutta tärkein asia on ymmärtää, että siitä huolimatta kuinka lujasti minä taistelen jonkin puolesta, se saattaa mennä loppujen lopuksi vikaan johtuen tekijöistä, jotka eivät ole minun hallinnassani. Ja tämä on se hetki, jolloin käsite nimeltään hyväksyntä astuu peliin.

Elämä ei ole täydellistä

Mitä sitten? Se ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, eikä tule koskaan olemaan. Tämä on se ydinasia mikä meidän pitää hyväksyä. Hyväksyntä tarkoittaa sen ymmärtämistä, että asiat ovat toisinaan meidän itsemme hallinnassa ja toisinaan ne taas eivät ole. Ja tämä on normaalia, se on vain osa elämää. Ja se on myös hyvä asia, koska jos kaikki olisi täydellistä, emme me koskaan arvostaisi hetkiä silloin kun ne ovat miellyttäviä ja mukavia.

Jotta nauttisimme voitoista, pitää meidän kokea epäonnistumisia. Näin ollen on erittäin tärkeää kertoa itselleen: minä yritän saada kaiken toimimaan hyvin ja tehdä kaiken mitä vain voin ja pystyn. Mutta jos se ei silti auta, ei mahda mitään. On olemassa asioita, jotka eivät ole minusta riippuvaisia ja minä en tule olemaan niiden vuoksi enemmän tolaltani kuin minun täytyy. Toisia mahdollisuuksia tulee osumaan kohdalleni.

Ja ei ole tarpeeksi ainoastaan toistaa tätä itselleen. Sinun pitää uskoa se, koska se on ainut olemassa oleva todellisuus. Sinä tulet löytämään matkalta tuhansia esteitä ja sinun on syytä hyväksyä tämäkin ennemmin tai myöhemmin. Tämän hyväksyntä säästää sinut paljolta tarpeettomalta kärsimykseltä.

Hyväksynnän oppiminen…

Nainen ja hyväksyntä

Maailma ei ole aina sellainen kuin haluaisit sen olevan: siitä huolimatta miten tämä saattaa tehdä sinut vihaiseksi, surulliseksi tai ahdistuneeksi. Asiat eivät aina ole niin kuin haluaisit niiden olevan. Jos hyväksyt tämän, tulee sinun tunnepohjainen tilasi olemaan paljon rauhallisempi ja rentoutuneempi, ja tämä mahdollistaa sinun nähdä tilanteen kirkkaasti. Et salli tunteidesi hallita sinua ja sumentaa näkemystäsi.

Ihmiset eivät toimi perustuen sinun oletuksiisi ja odotuksiisi: jokainen on yksilö omine mielenlaatuineen ja mahdollisuuksineen tehdä mitä tahansa he haluavat. Jätä menneeseen odotuksesi muiden suhteen. Älä odota heiltä mitään. Anna ihmisten yksinkertaisesti yllättää sinut teoillaan ja nauti siitä mitä he sinulle saattavat tarjota.

Ihmiset tekevät virheitä, kuten teet sinäkin: Koeta korjata virheesi ja koeta saada muut tekemään niin myös. Mutta älä tuomitse heitä tai itseäsi epäonnistumisesta, koska virheiden tekeminen on myös yksi osa elämän peliä. Ja virheiden ansiosta me päädymme lopulta olemaan hyviä niin monissa asioissa.

“Älä satuta muita asioilla jotka aiheuttavat sinulle tuskaa.”
-Buddha-

Hyväksyntä on sama asia kuin sisäistää se, että kaikki on hyvin juuri niin kuin on ja mitä tahansa pitääkin tapahtua, tulee se yksinkertaisesti tapahtumaan. Mutta meidän pitäisi aina jättää tarpeeksi tilaa muutokselle ja toimia niin, että parannamme tilannetta tyynellä ja rakastavalla asenteella, joka on kohdistettu tulevaisuuteen.