Valkoiset valheet, pakonomaiset valheet ja patologiset valheet - kuinka ne eroavat toisistaan?

19 tammikuu, 2020
Tiedätkö eron valkoisten valheiden, pakonomaisten valheiden ja patologisten valheiden välillä? Miksi oikeutamme osan valheista ja tuomitsemme muut? Se, millaisia valheita kerrot, kertoo sinusta paljon.

Harva asia saa aikaan niin paljon epäluottamusta kuin valehtelu, eikä kukaan pidä valehtelijoiden seurasta. Mutta jotkut valheet ovat sosiaalisesti hyväksyttäviä. Niitä kutsutaan valkoisiksi valheiksi, ja kaikki hyödyntävät niitä jossain määrin. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä ovat valkoiset valheet, pakonomaiset valheet ja patologiset valheet.

Massachusettsin yliopiston tutkimuksessa osoitettiin, että 60 % aikuisista ei kykene keskustelemaan yli kymmentä minuuttia valehtelematta kertaakaan. Vielä pahempaa on se, että näin on silloin kun he puhuvat jollekulle tutulle. Jos kyseessä on tuntemattomien kanssa jutustelu, valheiden määrä kasvaa kolmeen ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.

On epämiellyttävä totuus, että ihmiset vaikuttavat synnynnäisiltä valehtelijoilta. Tämä äsken mainittu tutkimus tehtiin ennen kuin sosiaalisia medioita oli edes keksitty. Facebook, Twitter, Instagram ja monet sovellukset ovat todennäköisesti nostaneet valehtelun määrää entisestään, sillä ne antavat siihen paremman mahdollisuuden ja nuo valheet saavuttavat vielä isomman joukon ihmisiä.

Moni syyttää digitaalista mediaa ja valeuutisia. Vaikka ne saattavatkin olla osasyyllisiä, ne todellisuudessa vain voimistavat jo olemassa olevaa taipumusta valehteluun. Psykologi Paul Ekman, kasvojen ilmeiden asiantuntija, esittää, että valehtelu on yksi ihmisen elämän keskeisistä piirteistä.

Valkoiset valheet

Melkein heti kun lapset oppivat puhumaan, he alkavat hyödyntää kieltä petollisella tavalla. Kaikki alkaa kahden tai kolmen vuoden iässä hyvin pienillä ja yksinkertaisilla valheilla. Mutta neljään ikävuoteen mennessä lapset keksivät jo paljon hiotumpia valheita. Tämä saattaa tuntua negatiiviselta asialta, mutta kehityspsykologien mukaan tämä kyky on merkki sosiaalisesta älykkyydestä.

Valkoisten valheiden kertominen on luontaista lapsille (ja aikuisille). Ne ovat suhteellisen harmittomia, ja niitä kerrotaan tavallisesti omien ja muiden ihmisten tunteiden säästämiseksi. Voisi sanoa, että pienet valkoiset valheet ovat se öljy, joka saa yhteiskunnan rattaat pyörimään kitkattomasti.

Valhtelu on ominaista myös pienille lapsille

Totuudet ja valheet

Kaikki siis valehtelevat, mikä tarkoittaa sitä ettei ihmisiä voi jakaa valehtelijoihin ja totuuden puhujiin. Sen sijaan voimme erotella erilaiset valheet toisistaan. Ihmiset turvautuvat kaikenlaisiin valheisiin, aina omaa etua ajavista törkeistä valheista myöhästymisen vuoksi sepitettyihin tekosyihin ja omasta voinnista valehteluun.

Joidenkin mukaan ihmisiä motivoi valehteluun tarve sopia muiden ihmisten odotuksiin. Lisäksi yhteiskuntamme on täynnä ristiriitaisuuksia. Käskemme lapsia olemaan valehtelematta, mutta silti kehotamme heitä teeskentelemään innostunutta isoäidin lahjasta, vaikka he eivät pitäisi siitä.

Yhteiskunta luultavasti romahtaisi jalkojemme juureen, jos emme voisi luottaa siihen että ympärillämme olevat ihmiset eivät valehtele. Mutta sama saattaisi tapahtua silloinkin, jos kaikki kertoisivat aina totuuden.

Pakonomaiset valheet

Monet ihmiset koristelevat elämäänsä loputtomilla anekdooteilla, faktoilla ja tarinoilla, jotka ovat joko kaunisteltuja totuuksia tai täysiä valheita.

Tätä tekevät ihmiset ovat riippuvaisia omista fantasioistaan, koska he ovat erittäin epävarmoja itsestään. Yleensä ainoat ihmiset, joita nämä kompulsiiviset valheet satuttavat, ovat valehtelijat itse.

Valkoiset valheet ovat yleisiä

Patologiset valheet

Tällaiset valheet ovat kaikkein pahimpia. Ne ovat kylmiä ja laskelmoivia, ja niitä kertovilla ihmisillä on konkreettiset ja yleensä itsekkäät päämäärät ja intressit. Nämä valheet ovat manipuloivia ja älykkäitä. Patologiset valehtelijat rakentavat elämänsä petostensa ympärille. Ja toisin kuin valkoiset valheet ja pakonomaiset valheet, patologiset valheet vaikuttavat haitallisesti muihin ihmisiin. Patologiset valehtelijat voivat satuttaa syvästi uhrejaan.

Tutkimukset osoittavat, että patologisilla valehtelijoilla on enemmän valkeaa ainetta aivojensa prefrontaalisella alueella. Yleisesti ottaen valkea aine on yhdistetty nopeampiin hermosoluyhteyksiin, suurempaan verbaaliseen lahjakkuuteen ja nopeampaan ajatteluun. Ihmisillä, joilla on enemmän valkeaa ainetta, on myös ongelmia empatian kanssa, ja heidän tunteisiin liittyvillä aivoalueilla on vain vähän aktiivisuutta.

Useimmat ihmiset eivät tykkää valehdella. Käytämme valkoisia valheita suojellaksemme itseämme tai muita ihmisiä. Tai näin ainakin haluamme uskotella. Lopulta meidän jokaisen on käsiteltävä omat sisäiset ristiriitamme siitä, kertoako totuus vai ei, ja päätettävä mikä ratkaisu on järkevin missäkin tilanteessa.

  • Feldman, Robert S. (2009). The Liar in Your Life: The Way to Truthful Relationships. Publicado por Twelve. ISBN13: 9780446534932
  • Yang, Y., Raine, A., Narr, K. L., Lencz, T., LaCasse, L., Colletti, P., & Toga, A. W. (2007). Localisation of increased prefrontal white matter in pathological liars. The British journal of psychiatry: the journal of mental science, 190, 174–175. doi:10.1192/bjp.bp.106.025056
  • Leslie, Ian (2017). White, compulsive or pathological: What kind of liar are you? The telegraph. Recuperado de https://www.telegraph.co.uk/men/thinking-man/white-compulsive-pathological-kind-liar/