Sharenting: lapsen kuvien jakaminen sosiaalisessa mediassa

20.7.2019
Opi lisää siitä, mitä sharenting on ja mitä riskejä lapsen kuvien jakamiseen sosiaalisessa mediassa liittyy. Yksi vanhempien tehtävistä on tietää milloin on oikein julkaista jotakin sosiaalisessa mediassa ja milloin ei.

Teknologiauudistukset tulevat uusien muutosten kanssa tavalla, jolla voimme kommunikoida ja ne voivat olla mahtavia, sillä niiden avulla voimme pysyä yhteydessä kaikkien kanssa. Etäisyydestä huolimatta pystyt aina löytämään tavan tehdä siitä lyhyemmän. Sinun tulee kuitenkin olla varovainen: sharenting-ilmiö voi laittaa rakkaimpasi vaaraan.

Sharenting on syntynyt uudeksi tavaksi kommunikoida ja jakaa kuvia lapsesta. Kuvien ja julkaisujen välityksellä pystyt nyt ilmaisemaan tunteitasi ja jakamaan päivittäisiä aktiviteettejasi ystäviesi kanssa.

Mutta pieni pohdinta ei ole koskaan pahasta, joten sinun tulisi olla tietoinen niistä rajoista, jotka asetat sosiaalisen median käytön suhteen. Kuinka suuren osan lapsen elämästä jaat netissä? Miksi teet niin? Kenen kanssa jaat lapsen kuvan?

”Elämme maailmassa, jolla on yksinäisyyden, hiljaisuuden ja yksityisyyden nälkä, ja siten meditoinnin ja todellisen ystävyyden nälkä.”

-C. S. Lewis-

vauvan kuva somessa

Mitä sharenting on?

Sharenting, kuten olet jo ehkä arvannut, on yhdistelmä sanoista ”share” (”jakaa”) ja ”parenting” (”vanhemmuus”). Sillä viitataan yleensä vanhempiin, jotka julkaisevat sosiaalisessa mediassa asioita, joita heidän lapsilleen tapahtuu. Suosituimpia sosiaalisen median alustoja sen tekemiseen ovat Facebook ja Instagram.

Collins Dictionaryn mukaan kyseessä on ”sosiaalisen median tavanomainen käyttö lasta kohtaan liittyvien uutisten, kuvien ja niin edelleen jakamiseksi.”

Siitä on tulossa yleisempää. Itse asiassa ei ole ollut sukupolvea, jonka lapsuus on niin täynnä julkaisuja ja kuvia kuin nykyajan sukupolvella on. Mutta vaikka sharenting onkin yleinen ja laajalle levinnyt ilmiö, ei se tarkoita sitä, että se ei olisi ristiriitaista, sillä jotkin seuraukset alaikäisten liiallisesta netissä paljastamisesta ovat äärimmäisen huolestuttavia.

On kolmenlaisia vanhempia, kun on kyse sharenting-ilmiöstä:

  • Suojelevat vanhemmat ovat huolissaan yksityisyydestä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että he eivät tunne olevansa ylpeitä lapsistaan, vaan he ovat varovaisia julkaistessaan jotakin heistä netissä.
  • Ylpeät vanhemmat pitävät siitä, että heidän ystävänsä näkevät kuinka mahtavia heidän lapsensa ovat, julkaisevat kuvia sekä kuvailevat kaikkea heidän tekemiänsä asioita sosiaalisessa mediassa.
  • Ärtyvät vanhemmat vihaavat sitä, kun ihmiset julkaisevat lapsistaan jotakin netissä.

Sharenting ja sen riskit

Sharenting voi olla haitallista useista syistä johtuen, kuten:

  • Yksityisyyden puute – kun julkaiset jotakin lapseesi liittyvää, luot digitaalisen jalanjäljen ja tavallaan viet hänen yksityisyytensä.
  • Nettikiusaaminen – liiallisella jakamisella voit altistaa elämäsi netissä oleville kiusaajille ja stalkkereille. Annat pääsyn tietojesi lisäksi myös lapsillesi.
  • Petos – lapset voivat olla petoksen kohteita, sillä kaikki heidän tiedot ovat netissä.
  • Vikittely – jakamalla liikaa lapsesi elämästä voit antaa pääsyn mahdollisille saalistajille.
  • Sisällön käyttäminen seksuaalisista syistä – pedofiilit saattavat käyttää julkaisujasi seksuaalisena sisältönä, vaikka julkaisisitkin vain viattomia kuvia.

Sharenting voi myös vaikuttaa lapsen tunteisiin. Kun julkaiset jotakin häneen liittyvää, et oikeastaan kysy häneltä pitääkö hän siitä vai ei. Joten eettisen periaatteen väärinkäytön lisäksi tämä voi vahingoittaa lasta tulevaisuudessa.

Kun hän kasvaa ja tulee tietoisemmaksi, hän ei ehkä pidä siitä tai tuntee jopa olonsa surulliseksi ja onnettomaksi niistä asioista, jotka olet julkaissut häneen liittyen. Vaikka hänen reaktionsa ei ehkä olekaan aina negatiivinen, on suuri riski, että hän ei ehkä tule pitämään siitä.

Lisäksi sinun tulee tietää, että liiallinen jakaminen ei ole ainoastaan vaarallista lapsillesi. Vahingoitat myös heidän oikeuttaan yksityisyyteen ja se voi kostautua. Jatkuvan sosiaalisessa mediassa jakamisen riskinä voi myös olla se, että tulet siitä riippuvaiseksi.

sharenting: lapsen kuvat someen

Kuinka käytät sosiaalista mediaa turvallisesti

Koska sharenting-ilmiön seuraukset voivat olla todella vakavat, tarkastellaan sitä, mitä voit tehdä hallitaksesi lasten asioiden paljastamista sosiaalisessa mediassa.

  • Kiinnitä huomiota yksityisyyssääntöihin – jokaisella sosiaalisella verkostolla on omat yksityisyyssääntönsä ja on tärkeää, että luet ne huolellisesti oppiaksesi suojaamaan lastesi yksityisyyttä.
  • Tarkista missä iässä lapset voivat alkaa käyttää sosiaalista mediaa – kaikki sosiaalisen median alustat vaativat käyttäjiä olemaan tietyn ikäisiä, jotta he voivat käyttää niitä ja jos lapset ovat kovin nuoria, tulee sinun ehkä valvoa heidän sosiaalisen median käyttöänsä. On tärkeää, että kiinnität huomiota heidän näkemäänsä ja julkaisemaansa sisältöön.
  • Kysy lapsesi mielipidettä – aina kun vain mahdollista, on paras, jos lapsilla on mahdollisuus kertoa mielipiteensä heistä julkaisemaasi sisältöön liittyen. Kyse voi olla viattomasta kuvasta, mutta kuuntele aina sitä, mitä heillä on sanottavana.
  • Älä jaa kuvaa, jossa lapsi on alasti – tämä kannustaa nettikiusaamiseen, sekstailuun ja vikittelyyn.
  • Kysy itseltäsi ”miltä lapsestani tuntuu, kun hän näkee tämän tulevaisuudessa?” – tämä saattaa auttaa sinua tekemään parempia päätöksiä, kun on kyse jonkin julkaisemisesta.
  • Käytä Googlen hälytysilmoituksia – Google voi lähettää sinulle ilmoituksen, kun lapsesi nimi esiintyy hakukoneissa. Jos hankit tämän ominaisuuden, voit selvittää ajoissa, mikäli jotakin pahaa tai vaarallista tapahtuu.
  • Ole varovainen tiettyjä tietoja jakaessasi – tämä pitää paikkansa erityisesti sijainnin suhteen. Stalkkereiden voi olla helpompi löytää sinut.

Sharenting-ilmiön hyödyt ja haitat

Toisinaan tilanne voi riistäytyä käsistä; jos sinusta tuntuu siltä, ettet pysty todella hallitsemaan lukuisia julkaisujasi ja siitä on tulossa ongelma tai haluat olla itsevarmempi ja kehittyä, voit aina keskustella asiantuntijan kanssa.

Vaikka sosiaalisen median alustojen huono käyttö on erittäin yleistä, ei se tee siitä vaarattomampaa. Joissakin tutkimuksissa todetaan, että 92 % alle 2-vuotiaista lapsista on esillä sosiaalisessa mediassa ja heistä kolmasosalla julkaistiin ensimmäinen kuva ennen heidän ensimmäistä syntymäpäiväänsä.

Monet muut tutkimukset auttavat sinua pohtimaan tätä ongelmaa. Esimerkkinä tästä on erittäin kokonaisvaltainen opas, joka julkaistiin vastikään (2019) ja jonka on kirjoittanut Gaëlle Ouvrein. Teos on nimeltään “Sharenting: Parental adoration or public humiliation?”.

Tutkimus paljastaa ongelman todellisuuden: vanhemmat ehdollistavat lapsensa identiteetin tai minäkuvan sille, mitä he julkaisevat hänestä. Se osoittaa, että lasten tiedon jakaminen saattaa turhauttaa heitä, varsinkin silloin, kun he ovat varhaisteini-iässä. Lisäksi siinä suositellaan, että vanhemmat kysyvät lasten mielipidettä ennen kuin julkaisevat mitään heihin liittyvää.

Mutta kaikki sosiaalisessa mediassa julkaistut asiat eivät tietenkään ole pahoja. Ladatessasi pienen osan elämääsi, voit tuntea itsesi läheisemmäksi sinua rakastavia ihmisiä kohtaan. On tärkeää, että olet tietoinen siitä, minkä teet julkiseksi.

Kysy itseltäsi: missä voin julkaista tämän? Mitkä ovat tämän alustan yksityisyyssäännöt? Kuka voi nähdä julkaisemani sisällön? Otanko huomioon lapseni oikeudet?

Jos olet varovainen, löydät tasapainon, etkä tule olemaan vaarallisen ilmiön uhri, jossa jaat liiallisesti lapsesi elämää koskevia tietoja. Muista, että kaikki on sinun käsissäsi.

  • Otero, P. (2017). Sharenting…¿la vida de los niños debe ser compartida en las redes coaiales? Archivos generales de pediatría, 115(5), 412-413. doi:http://dx.doi.org/10.5546/aap.2017.412
  • Ouvrein, O., & Karen, V. (2019). Sharenting: Parental adoration or public humilliation? A focus group study on adolescents’ experiences with sjarenting against the background of their own impression management. Children and Youth Servicces Review, 99, 319-327. doi:https://doi.org/10.1016/j.childyouth.2019.02.011