Perheen kuopuspoikana olemisen hyvät ja huonot puolet
Kuopuspoikana olemiseen liittyy monia stereotypioita. Heitä pidetään usein hemmoteltuina poikina, joilla on taipumus toimia ensin ja ajatella myöhemmin. On myös muita myyttejä, jotka kuvaavat heitä eri valossa.
Tärkeää on kuitenkin olla yleistämättä. Ratkaiseva tekijä on perhe, johon he ovat syntyneet. Jos perherakenne on rakastava ja terve, lapsesta pidetään huolta ja hän saa kasvaa rakentavassa ympäristössä.
Toisaalta, jos puhumme toimintahäiriöisestä perheestä, kuopuspoika voi joutua erilaisten hyväksikäyttömuotojen kohteeksi. Hän on haavoittuvampi kuin sisaruksensa ja kasvaa ympäristössä, joka on rakenteeltaan riittämätön. Häntä saattavat rasittaa paitsi neuroottiset vanhemmat myös hämmentyneet sisarukset.
“Lapsesi eivät ole sinun lapsiasi. He ovat Elämän itsensä kaipauksen poikia ja tyttäriä.”
-Khalil Gibran-
Kuopuspoika mytologiassa
Kuopuspoika on pitkään ollut ratkaisevassa asemassa erilaisissa tarinoissa, myyteissä ja legendoissa. Esimerkiksi Raamatussa historian ensimmäiset veljet olivat Kain ja Abel. Nuorempi Abel joutui veljensä uhriksi, joka kadehti häntä, koska hän oli Jumalan suosikki.
Jaakobin nuorin poika (joka osti syntymäoikeutensa vanhemmalta veljeltään Esaulta) oli Joosef. Hänen veljensä myivät hänet joillekin kauppiaille. He vihasivat sitä, että heidän isänsä piti Joosefia parempana kuin heitä.
Samaan aikaan kreikkalais-roomalaisessa mytologiassa Gaia määräsi nuorimman poikansa Saturnuksen tekemään monimutkaisen tehtävän: kastroimaan isänsä Uranuksen. Tämän hän tekikin ja sen myötä syrjäytti isänsä valtaistuimelta. Sitten Saturnus pelkäsi, että hänen omat lapsensa tekisivät hänelle samoin, ja päätti niellä heidät heti heidän syntyessään.
Mutta Jupiter, jälkeläisistä nuorin, pelastui tältä kohtalolta. Myytti toistettiin jälleen: Jupiter eli Zeus kreikkalaisessa mytologiassa pelasti veljensä ja kävi sodan heidän isäänsä Saturnusta vastaan. Lopulta Zeus voitti ja hänestä tuli Olympoksen kuningas. Kuten voimme nähdä, mytologiassa kuopuspoika näyttelee kaksoisroolia uhrina ja pelastajana.
Kuopuspoika psykoanalyysissä
Sigmund Freud piti lasten syntymäjärjestystä erittäin tärkeänä. Hän ajatteli, että sillä on suuri vaikutus luonteen muodostumiseen, identiteettiin ja neuroosien konfiguraatioon. Hän havaitsi, että usein vanhin poika on vastuussa edellisen sukupolven perinteiden säilyttämisestä, kun taas nuorin poika on uusien alueiden löytäjä.
Tästä näkökulmasta katsottuna esikoispoika on se, joka on määrätty vahvimmin samaistumaan isäänsä. Vanhempi odottaa erityisesti tämän lapsen olevan heidän jatkeensa. Hänen tehtävänsä on rauhoittaa isänsä narsistisia haavoja. Usein tämä asettaa hänet vastakkain sisaruksiaan vastaan. Hän haluaa olla “ainutlaatuinen” tässä hierarkkisessa rakenteessa.
Toisaalta kuopuspoika kokee monimutkaisemman prosessin. Hän päätyy usein osaksi äitinsä narsistisia ihanteita. Toisin sanoen hänestä tulee äitinsä “ihanteellinen tuote”. Yleensä kuopuspoika kyseenalaistaa perinteet eikä koe olevansa velvollinen säilyttämään mitään. Lisäksi fantasia isänsä syrjäyttämisestä jää eloon. Tämä on sama ajatus kuin kreikkalais-roomalaisissa myyteissä.
Nuorin poika psykologiassa
Psykologiassa on jopa puhuttu “nuorimman lapsen oireyhtymästä” monissa perheissä havaittuna todellisuutena. Äidillä on tapana suojella kuopusta liikaa. Tämä voi tehdä hänestä riippuvaisen ja epävarman.
On myös tavallista, että hän tuntee edelleen olevansa hauras ja käyttäytyy hauraan lapsen tavoin jopa aikuisikään asti. Negatiivisissa tilanteissa ylisuojeleva äiti saa hänet tuntemaan, että muut ovat syyllisiä hänen kokemaansa. Lisäksi hänen on vaikea erottaa autonomiaa avuttomuudesta.
Toisaalta kuopuspoika on yleensä avarakatseisempi ja suvaitsevaisempi kuin sisaruksensa. Vaikka hänen on vaikea puolustaa itseään, hänellä on myös enemmän sosiaalisia taitoja ja empatiaa.
Jos hän voi luottaa enemmän omaan arvostelukykyynsä ja lakata pelkäämästä tuen puutetta, hänestä tulee epäilemättä upea aikuinen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Aleksandrowicz, J. (2013). ” Saturno” de Goya. La transformación del mito. Scripta Classica, (10), 147-164.
- Maldonado Carreño, C., & Carrillo Ávila, S. (2002). El vínculo de apego entre hermanos. Un estudio exploratorio con niños colombianos de estrato bajo. Suma psicol, 107-132.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.