Empatian kehittyminen lapsuudessa

Empatian käsite on hyvin suosittu. Mutta kuinka se kehittyy? Mitä vaiheita käymme läpi, ennen kuin osaamme erottaa toisen ihmisen erillisenä yksilönä omine tunteineen, ajatuksineen ja elämäntilanteineen?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Ennen kuin selitämme, kuinka empatia kehittyy lapsuudessa, puhutaan ensin itse termistä. Empatian käsite on peräisin siitä mitä skotlantilaisessa valistuksessa kutsuttiin “sympatiaksi”. David Hume, ihmisluonnon tutkielmissaan, sekä Adam Smith kuvailivat sen luontaiseksi kommunikaatiokeinoksi.

Tämä määritelmä on neurotieteen, kehityspsykologian ja sosiaalipsykologian perusta. Empatian kehittyminen lapsuudessa paljastaa hyvin mielenkiintoisia seikkoja joistakin ihmislajin kehityksen puolista.

Yksi käsitys erottuu joukosta: sosialisaatiomme ei ole seurausta empatiasta, ei ainakaan alun perin. Itse asiassa evoluutiobiologit kertovat meille, että altruistinen käytös syntyi jo ennen empatiakyvyn kehittymistä.

Jotkut lajit, joilta puuttuu empatiakyky, käyttäytyvät altruistisesti. Näin on sosiaalisten hyönteisten kuten mehiläisten kohdalla. Ne kuolevat pian pistettyään jotakin, koska ne uhraavat itsensä mehiläisyhteisöään suojellakseen. Yhteys empatian ja altruismin välillä ei siis ole niin yksinkertainen.

Kehityspsykologian lähestymistapa

Lippsin teokset (1903) keskittyivät eroihin sympatia- ja empatia-termien välillä. Kehityspsykologian tutkijat määrittelivät empatian moniulotteiseksi käsitteeksi, joka ottaa huomioon kognitiivisen osatekijän. Tähän kuuluu toisten ihmisten tunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen sekä emotionaalinen osatekijä, johon kuuluu hellyyden antaminen tai epäsuora vaste.

Empatian kehittymisen kognitiiviset mallit

Vuodesta 1990 empatiaa on tutkittu tunneälyn näkökulmasta. Näiden tutkimusten joukosta erottuu Mayerin ja Saloveyn malli (1997). Empatiaan katsotaan kuuluvaksi toisten ihmisten tunteiden havaitseminen ja ymmärtäminen.

Toinen tärkeä malli on Bar-On-malli emotionaalis-sosiaalisesta älykkyydestä (1997, 2000). Tämän mallin mukaan empatia on yksi osa sitä tekijää, johon viittaamme ihmissuhdetaitoina. Toisin sanoen se on kykyä tiedostaa ja ymmärtää muiden ihmisten tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia.

Nämä mallit eivät ole yhtä yhtenäistäviä kuin ne, joita on ehdotettu kehityspsykologiassa. Itse asiassa niissä keskitytään enemmän kognitiiviseen osatekijään.

Suhteellisen vähän aikaa sitten Batson kollegoineen ehdotti eroa näkökulman oton ja empatian välillä. Näkökulman omaksuminen näyttäisi edeltävän erityisesti empaattisia reaktioita (Batson et al., 1992).

Empatian kehittyminen lapsuudessa: Hoffamin malli

Hoffman, johtava teoreetikko empatian kehittymisestä lapsuuden aikana, tunnistaa kaksi ulottuvuutta empatian tutkimuksessa:

• Toisten ihmisten sisäisten tilojen tunnistaminen.
• Epäsuora tunnereaktio.

Hoffamin malli selittää, kuinka empatia syntyy ja kehittyy lapsilla. Hän toteaa, että sen keskeinen idea on tunteiden ja kognition integraatio, joka on muutakin kuin informaation käsittelyn lähestymistapa.

Hän väittää, että empatia kehittyy samaan tapaan kuin sosiaalis-kognitiivisen kehityksen vaiheet. Prosessi alkaa globaalina empatiana, jossa lapsi ei erota selkeästi itseään muista. Hän on siis hämillään tunteiden alkuperästä.

Tästä se etenee useiden vaiheiden kautta kehittyneimpään vaiheeseen, joka yhdistää kaiken sen mitä henkilö saavutti aiemmissa vaiheissa. Kehittyneemmissä vaiheissa henkilö pystyy tuntemaan empatiaa muita kohtaan pääosin tietämällä, että on olemassa muitakin fyysisiä kokonaisuuksia kuin hän itse, ja että muilla on hänestä riippumattomia sisäisiä tiloja.

Kypsä empatia mahdollistaa sen, että henkilöön vaikuttavat enemmän muiden elinehdot pikemminkin kuin mikään välitön tilanne. Hoffmanin mukaan tuntemusten ja tunteiden täytyy olla rinnakkaisia ajatusten, moraalisten periaatteiden ja käytöksen taipumusten kanssa.

Empatian kehittyminen lapsuudessa: vaiheet

Hoffmanin mukaan empatian kehittyminen varhaislapsuudessa koostuu neljästä vaiheesta:

Ensimmäinen vaihe (globaali empatia)

Tämä tapahtuu lapsen elämän ensimmäisen vuoden aikana. Tässä vaiheessa lapsi ei vielä havaitse muita erillisinä itsestään, minkä vuoksi hän sekoittaa muiden tuskan omaansa, aivan kuin se tapahtuisi hänelle itselleen. Esimerkiksi vauva, joka näkee äitinsä itkevän, saattaa pyyhkiä omia silmiään.

Toinen esimerkki

11-kuukautinen tyttö näki toisen tytön kaatuvan ja alkavan itkeä. Hän tuijotti kaatunutta tyttöä hetken, laittoi sitten peukalon suuhunsa ja piilotti kasvonsa äitinsä syliin. Hän käyttäytyy tällä tavoin, sillä se olisi ollut tyypillisin reaktio silloin, jos hän itse olisi kaatunut.

Empatian kehittyminen lapsuudessa: toinen vaihe (egosentrismi)

Tämä vaihe ajoittuu ihmiselämän toiseen ikävuoteen. Tässä vaiheessa lapsi on tietoinen siitä, että muutkin voivat kokea epämiellyttäviä asioita. Hän kuitenkin olettaa, että muiden sisäinen olotila on sama kuin mitä hän itsekin tuntee.

Esimerkiksi 13 kuukauden ikäinen poika, joka näkee surullisen aikuisen, saattaa tarjota tälle omaa lempinukkeaan. Toinen esimerkki on se, kun lapsi juoksee hakemaan oman äitinsä lohduttamaan toista samanikäistä, itkevää lasta.

Kolmas vaihe (muiden ihmisten tunteet)

Tämä vaihe kestää toisesta kolmanteen ikävuoteen. Tässä vaiheessa lapsi tiedostaa, että hänen kokemansa tunteet eroavat muiden ihmisten tunteista, ja kykenee reagoimaan niihin epäitsekkäällä tavalla.

Tässä vaiheessa lapsi on jo siinä asemassa, että hän ymmärtää että toisten ihmisten aikomukset ja tarpeet eroavat hänen omistaan, ja että näin ollen henkilön tunteetkin saattavat erota hänen omistaan. Näin hän kykenee jo lohduttamaan toisia.

Neljäs vaihe (muut elinehdot)

Tämä viimeinen vaihe on lapsuuden viimeinen ajanjakso. Tässä vaiheessa muiden tunteita ei käsitetä ainoastaan tiettyyn hetkeen liittyvinä reaktioina, vaan myös yleisen elämänkokemuksen ilmaisuina. Toisin sanoen henkilö reagoi eri tavoin ohimenevään ja krooniseen tuskaan, koska hän ottaa huomioon muiden yleisen tilanteen.