Opi ihmisten erilaisuudesta iloitsemisen taito

· 11.12.2017

Kohtaamme elämässämme ahdistusta sekä moninaisia ristiriitoja, jotka eivät pohjaudu pelkästään omaan identiteettiimme. Vaikka eristäytyisimme, koettaisimme käsitellä tilanteita maailman kaukaisimmassa kolkassa tai unohtaisimme kaikkien muiden ihmisten olemassaolon,  emme silti pystyisi pakenemaan sitä todellisuutta, että olemme integraalinen osa ympäristöämme. Onko meidän ystäviä etsiessämme mahdollista löytää ”täydellistä yhdistelmää”? Jos näin ei ole, mitä meidän tulisi tehdä? Mitä merkitsee erilaisuudesta iloitsemisen taito?

Vuorovaikutuksessamme toisiin ihmisiin me saatamme joutua kasvotusten äärimmäisen tunteiden vuoristoradan kanssa aivan millä hetkellä hyvänsä. Kaikki saattaa aivan yhtäkkiä vaikuttaakin hyvin naurettavalta, absurdilta, epäjohdonmukaiselta ja uskomattoman virikkeelliseltä. Tällä puolestaan voi olla kognitiivisia ja psyykkisiä seurauksia. Mikä on kaiken tämän suhde neurooseihin?

Pohtikaamme tätä todellisuutta vasten Sigmund Freudin kuuluisaa fraasia: ”neuroosi tarkoittaa kyvyttömyyttä sietää epävarmuutta”. Tämän havainnon pohjalta ymmärrämme elämämme todellisuuden vaikeutuvan liian monien kohtaamiemme ristiriitojen olemassaolon vuoksi. Samaan aikaan meidän psyykkinen hyvinvointimme kuitenkin riippuu kyvystä hyväksyä ja sietää niitä. Pohtikaamme, kuinka sovellamme tätä omaan elämäämme.

Jatkuva epävarmuus jokapäiväisissä ihmissuhteissa

Kuvitellaanpa, että heräät aamulla ja aloitat päiväsi keskustelemalla vanhan koulukaverisi kanssa. Sinusta on hauskaa päästä pitkästä aikaa juttelemaan hänen kanssaan, ja kaikki sujuu kuin rasvattu. Siltä ainakin näyttää, kunnes tämä entinen koulukaveri jakaa hyvin odottamattoman mielipiteen pakolaisia koskettavasta aiheesta.

Haluat välittömästi unohtaa hänen lausumansa mielipiteen, koska se on aivan vastakkainen kuin omasi. Haluat pystyä jatkamaan aiheen katselemista omasta näkökulmastasi. Hänen kommenttinsa on kuitenkin herättänyt sinussa sisäisen levottomuuden, ja jatkat asian pyörittämistä mielessäsi kerta toisensa jälkeen.

Nainen avoimen ikkunan äärellä

Toisaalla olet tavannut miehen. Hän on ideologialtaan lähin vertailukohta, jonka saatat itsellesi kuvitella. Jaatte samat arvot, mutta ihmissuhde on yhdessä ollessanne kaukana rennosta. Kokemuksenanne onkin pätkivää hiljaisuutta, tyhjyyteen tuijottamista, sekä asioiden tarpeetonta pitkittymistä.

Intellektuaalisella ja virtuaalitasolla ihmissuhde vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta. Esiin nostetut ja jaetut arvot eivät kuitenkaan pysty mitätöimään yhteyden puutetta. Se sama itsevarmuus ja vakuuttavuus, joka näyttäytyi kauempaa katsottuna jännittävänä, on nyt väistynyt yhtäkkisen pettymyksen tieltä. Jouduit epärealististen odotusten ansaan.

Odotukset: pettymysten alkusoitto

Me olemme upoksissa jatkuvassa ristiriidassa sen välillä mitä ajattelemme toisista, mitä toivomme tapahtuvan ja mitä itse asiassa tapahtuu. Me luomme jatkuvasti odotuksia, jotka kerta toisensa jälkeen murenevat ja jättävät meidät haavoille.

Näyttää siltä, että tällaista epävarmuutta vasten katsottuna neuroosi on väistämätön lopputulos. Mikään ei näytä sopivan yhteen. Kysymys kuuluu: miksi sen pitäisi sopia? Millä tasolla joustaminen näkökannoissamme ja ajatuksissamme voi auttaa meitä olemaan onnellisempia suhteessa toisiin ihmisiin? Onko moraalinen suhteellisuus arvojen puutteen alku, tai käänteisesti, onko se ensimmäinen askel miellyttävämmän kokemuksen luomiseksi.
Nainen katselee avoimeen taivaanrantaan

Yrittäessämme kääntää mielemme monimutkaisuutta yksinkertaisemmiksi käyttäytymismalleiksi joudumme kohtaamaan kasvavan määrän kysymyksiä. Psyykkisen turhautumisen syrjäyttäminen todellisen yhteisöllisen sitoumuksen tieltä, sosiaalinen aktiivisuus ja mallikansalaiseksi ryhtyminen tarjoavat tällaisia haasteita mielellemme. Emme välttämättä voi muuttaa koko maailmaa, mutta joskus toisen ihmisen auttaminen vaikeuksissa auttaa meitä eteenpäin. Tätä tuo ”täydellinen yhdistelmä” tarkoittaa.

Henkilökohtaisia muutoksia ja eroavaisuuksia koskettavan neuroosin alkuperä

Se tosiasia, että emme ole valmistautuneita eroavaisuuksien kohtaamiseen juontaa juurensa pelosta, sensuurista ja jatkuvien sääntöjen laatimiseen pohjautuvasta kasvatuksesta. Se on yritys välttää sosiaalisen kaaoksen syntyminen. Me lisäämme koulutuksellisia voimavarojamme pyrkimyksessämme katastrofien välttämiseen. Sen sijaan pyrkimyksenämme ei ole luoda paratiisia, jossa voisimme elää rauhassa ja löytää suojapaikan mahdollisen katastrofin iskiessä. Paikkaa, jossa erilaisuudesta iloitsemisen taito pääsisi kukoistamaan.

Siksi yritämme vältellä ja suodattaa pois niitä osa-alueita persoonassamme, jotka eivät sovi saumattomasti yhteen toisten ihmisten kanssa. Yritämme suojella ja määrittää itseämme, mutta todellisuudessa meistä tulee entistä eristäytyneempiä, masentuneempia ja turhautuneempia. Me katkeroidumme ja saamme toiset ihmiset katkeroitumaan. Joskus meidän suurenmoiset periaatteemme ja arvomme näyttäytyvät jokapäiväisessä elämässämme tavoilla, jotka jättävät paljon toivomisen varaa.

Erilaisuudesta iloitsemisen taito tulee toisten hyväksymisestä

Me haluamme löytää ”täydellisen yhdistelmän” meitä ympäröivien ihmisten joukosta, mutta vaikka sen saisimmekin, huomaamme sen puutteellisuuden omien sisäisten vikojemme korjaamisessa. Avautuminen jollekulle, joka ei sovi omiin käsityksiimme on jännittävää, rikastuttavaa – ja sen nimeksi voitaisiin antaa erilaisuudesta iloitsemisen taito.

Erilaisuudesta iloitsemisen taito ei tarkoita, ettemme voi olla enää oma itsemme emmekä tähdätä omiin tavoitteisiimme. Neuroosista parantumisen edellytyksenä on, että määritämme itsellemme uudelleen joitakin alla luetelluista tärkeistä asioista.

  • Joihinkin tiettyihin arvoihin uskominen ei saisi tarkoittaa, että kohtelemme toisia epäoikeudenmukaisesti. Vaikka olisimmekin eri mieltä monista asioista, se ei saa estää meitä olemasta kohteliaita toisia kohtaan. Vaikka joku loukkaisikin meitä tai kohtelisi meitä halveksuen, meidän ei tarvitse vastata samalla mitalla. Tällaisissa tilanteissa etäisyyden säilyttäminen ei ole ainoastaan kohteliasta, vaan myös todellista viisautta.
  • Joka kerta kun annamme negatiivisten tunteiden saada meidät otteeseensa, me eväämme itseltämme kaiken sen, jota rakastamme sekä ihmiset, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi.
  • Tutki uusia ymmärryksen polkuja niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa voit sopia olevasi eri mieltä. Kukaan ei rakenna uusia teitä kulkemalla jo olemassaolevia teitä pitkin.
Apina halaa kyyhkystä

Lopuksi voitaisiin kysyä, olisiko hyvä ajatus luoda asteikko mittaamaan käyttäytymistä, jota emme suvaitse lainkaan tai arvoja, joista olemme valmiita keskustelemaan. Ajatellaanpa että tuossa asteikossa ihminen, joka on julma eläimiä kohtaan ei päädy samaan osioon ihmisen kanssa, joka joskus puhui meistä epäkunnioittavaan sävyyn. Tästä voisimme päätellä, että on olemassa eroavaisuus suvaitsemattomuuden ja sen välillä, mikä pelkästään ärsyttää meitä. Ensimmäisessä tapauksessa suvaitsemattomuus voi olla avuksi, mutta jälkimmäisessä esimerkissä ei.