Opettaminen tarkoittaa vaihtoehtojen antamista: tiedonantoa valitsemisen mahdollistamiseksi

Yksi kauneimmista, tarpeellisimmista ja epäilemättä tärkeimmistä tehtävistä yhteisölle on opetus. Me kaikki osallistumme tulevien sukupolvien opetukseen, joko suoraan tai epäsuorasti. Mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään mikä opetuksen oikea tarkoitus on?

Tämän hetkinen opetusjärjestelmä jättää paljon toivomisen varaa, varsinkin jos asiaa tarkastelee arvon ja henkilökohtaisen kasvun näkökulmasta. Meihin on iskostettu idea, että pitää noudattaa sääntöjä, jotka johtavat kilpailuun ja yhdenmukaisuuteen tavalla, joka peittää luovuuden.

Sen suhteen, mitä opettaminen ja kouluttaminen tarkoittavat, on selvää että meillä on vielä paljon opittavaa. Mikä on opetuksen tarkoitus? Miksi me valmistaudumme vain päästäksemme kokeista läpi? Ovatko opettajat valmistautuneet opettamaan miten oppia vai vain saamassa oppilaat muistamaan ja toistamaan informaatiota ilman, että he oikeasti pohtivat sitä?

Opeta miten elää

Olimme me sitten vanhempia tai opettajia, on meillä suuri vastuu tarjotaksemme koulutusta, joka parantaa lastemme taitoja ottaen huomioon heidän yksilöllisyytensä, oppimisrytminsä, temperamenttinsa, erikoisuutensa ja vaikeutensa.

Yksilöllisen vapauden opettaminen edistää prosessia kohti itsetuntemusta. Mieli ylittää esteet, jotka se on luonut turvallisuuden tarpeen vuoksi. Tämä tapahtuu auttamalla heitä ymmärtämään pelon syyt tällä tavoin, jotta heistä ei kasva pelokkaita aikuisia.

Opettaminen on arvokasta, jos se tarjoaa mahdollisuuden oppia elämistä: opettaa valitsemaan edessämme olevien mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen väliltä, opettaa kyseenalaistamaan ja suodattamaan informaatiota jota me saamme ja opettaa päästämään irti halusta saada palkinto, joka luo pelkoa ja yhdenmukaisuutta.

Luovuuden, vapauden ja itsenäisyyden edistäminen ja korostaminen

Löytääksemme opetuksen tarkoituksen on tärkeää päästä eroon opetusmallista, joka estää kehittämästä kritisoivaa ja itsenäistä ajattelua. Opetuksessa on järkeä silloin, kun se motivoi ja kannustaa päättelyyn sekä epäilemään kaikkia etukäteen muodostettuja ideoita. 

Opettajien rooli on vahvistaa nuorten ihmisten autonomiaa, jotta he kasvattavat itseluottamusta itseään kohtaan ja oppivat selviytymään vastuusta. Opiskelijan näkökulmasta kykyä perustella tulee vahvistaa: auttaa heitä näkemään ongelmat kokonaisuudessaan, jotta he voivat luoda heidän omat ratkaisunsa ja henkilökohtaiset käsityksensä.

Kaikilla lapsilla on moninaisia taitoja ja potentiaalia, joka voisi olla yhteydessä älykkyyteen erilaisilla alueilla. Otettaessa huomioon erilaiset älykkyydet jotka psykologi Howard Gardner on esitellyt, on meidän helpompi ymmärtää että ei ole olemassa ihmisiä jotka ovat älykkäämpiä kuin muut, vaan ennemminkin kaikki ovat erilaisia älykkyysmuodoltaan.

Valitettavasti tämän hetkinen koulutusjärjestelmä tukee ja kehittää tiettyä älykkyyttä, hyläten ja unohtaen muut muodot. Tämä ei ainoastaan rankaise lapsia, vaan myös koko yhteisöä, jolta on näin riistetty tieto näistä mahtavista taidoista jotka ovat piilotettuina, koska kukaan ei ole pysähtynyt hetkeksi niitä etsimään.

Opetuksen näkökulmasta suhteessa luovuuteen, Ken Robinson sanoo, että “kouluttajat haaskaavat sitä surutta” ja pakenevat sitä, koska sen arvostaminen ja siihen rohkaisu monissa tapauksissa sisältää välittömästi lisämaksun. Siten innovaatio on rajoitettu toistoihin, tukien pelkoa olla väärässä ja virheiden tekemisestä.

Oikea opetus vapauttaa meidät

Oikeanlainen kasvatus on tarpeen, jotta voimme välttää olemasta poliittisesti käyttökelpoisia , taloudellisten etujen ja manipulaation hyödynnettävissä, joka kesyttää ihmiset ja tekee heistä robotteja; motivoimattomia ja merkityksettömiä heidän omassa evoluutiossaan ja ankkuroituneina yhdenmukaisuuteen.

Aisteilla opettaminen vaatii sen, että me autamme nuoria ihmisiä löytämään heidän oman kutsumuksensa, heidän motivaationsa ja mielenkiintonsa kohteet. Pyrkimyksenä on saada heidät osallistumaan, puskea heidät löytämään itsensä sekä löytämään ja tunnistamaan heidän eroavaisuutensa, ne jotka heidän voimaannuttuaan tekevät heistä ainutlaatuisia. Lisäksi kyse ei ole ainoastaan heidän potentiaalinsa kehittämisestä. Kyse on myös siitä, että autamme heitä rakentamaan uuden sosiaalisen järjestyksen kouluttamalla heitä, jotta he voivat luoda uusia tapoja elää.

Sellaisen opetuksen tarjoaminen, joka edistää vapautta, on sekä vanhempien että opettajien vastuu. Tämä asia on meidän käsissämme. Me olemme vastuussa uuden yhteiskunnan luomisessa, joka on avarakatseisempi, kunnioittavampi ja sitoutuneempi. Yhteiskunnan, joka ottaa huomioon ei ainoastaan päättelyn, vaan myös tunteisiin liittyvät ja psyykkiset näkökulmat; holistisen ja kattavan kuvan yksilöstä.