Vahvoista lapsista tulee vielä vahvempia aikuisia

· 22.7.2016

Tunteet ovat tärkeässä roolissa, kun puhutaan lasten kasvattamisesta onnellisiksi ja menestyviksi aikuisiksi. Mutta mikäli lapsen henkinen kehitys keskeytyy tai häiriintyy jollakin tapaa, lapsi tulee kokemaan monenlaisia henkilökohtaisia ja sosiaalisia ongelmia koko elämänsä ajan.

Lapsen henkisestä kasvatuksesta vastuussa oleminen ei ole helppoa. On hyvin vaikeaa saada lapsi ymmärtämään esimerkiksi sitä, että hänen tunteillaan on yhtä monia eri vivahteita kuin väreillä, vaikkei niitä voisikaan nähdä.

junarata

Tunteellinen tietoisuus lapsen vahvuuden perustana

Tunteellinen tietoisuus on perustavanlaatuisen tärkeää lapsen hyvinvoinnin kannalta. Meidän tulee siis olla tietoisia siitä, mikä saa aikaan turhauttavia ja negatiivisia tunteita, ja mikä taas positiivisia ja mukavia tunteita, jotta kykenemme rohkaisemaan, ymmärtämään ja kontrolloimaan niitä.

On tärkeää, että lapselle kehittyy tunneälyä sekä kyky välittää tunteensa tehokkaasti, jotta he voivat kunnolla tuntea itsensä aikuisina.

Se, että opetamme lapsiamme tarkkailemaan, näyttämään ja tunnistamaan tunteensa, auttaa heitä menestymään elämässään. Itse asiassa tällä tavoin teemme heistä vähemmän haavoittuvaisia konfliktitilanteissa.

Lasten tunteet äiti ja tytär

Tunteiden välittämisen tärkeys

Vinkkejä näiden taitojen tukemiseksi lapsissa löytyy Shapiro Lawrencen kirjasta Lasten tunneäly:

”Martin on kuusivuotias, ja hänen vanhempansa kävivät läpi erityisen inhottavaa eroprosessia. Martinin isä vaati, että lapsen tulisi lentää tapaamaan isäänsä Bostoniin joka viikonloppu, kun huoltajuus olisi viikolla äidillä Richmondissa, Virginiassa. Martin sai tuskin sanaakaan sanotuksi 2,5-tuntisten matkojen aikana ja hän halusi nukkumaan saman tien, kun pääsi jompaankumpaan kotiinsa. Kun tätä järjestelyä oli kulunut kaksi kuukautta, Martin alkoi valittaa vatsavaivoistaan, ja hänen opettajansa huomautti, ettei hän enää puhunut oikeastaan kenenkään kanssa koulussa.

Huoltajuuskeskustelun aikana Martinin asianajaja kysyi häneltä:

– Miltä sinusta tuntuu vierailla isäsi luona joka viikonloppu?

– En tiedä, vastasi Martin.

– Oletko iloinen nähdessäsi isäsi Bostonissa? Kysyi asianajaja, yrittäen kontrolloida tunteitaan, ettei olisi johtanut Martinia mihinkään tiettyyn suuntaan.

– En tiedä, vastasi poika toistamiseen, monotonisella ja hiljaisella äänellä.

– Entäpä äitisi? Oletko onnellinen asuessasi hänen kanssaan arkipäivinä?, kysyi asianajaja, ymmärtäen, että hän tulisi saamaan Martinilta keskustelun aikana pelkästään yhden ja saman vastauksen.

– En tiedä, vastasi Martin taas kerran, eikä mikään hänen käytöksessään antanut ymmärtää, että hän olisikaan tiennyt.”

Äiti auttaa lasta tunteiden kanssa

Mikäli ”kiellämme” lapsiltamme terveen henkisen kehityksen, he eivät kykene ymmärtämään ja hallitsemaan tunteitaan.

Aivan kuten voimme nähdä edellä kerrotussa esimerkissä, tämä aiheuttaa suurta kärsimystä lapsille. Lapsen kyky muuntaa tunteensa sanoiksi on korvaamatonta tämän perustarpeiden tyydyttymisen kannalta. Mikäli opetamme lapsiamme ilmaisemaan tunteitaan, heistä kasvaa hiljalleen vahvoja lapsia.

Tunteita kuvailevat sanat liittyvät suoraan tunteisiin ja niiden psykologiseen ja tunteelliseen ilmenemiseen (lapsen tulee esimerkiksi tietää, että pelkoon liittyy pulssin kiihtyminen, verenpaineen nouseminen sekä koko vartalon voimakas jännittyminen).

Meidän tulee viljellä tunteiden kieltä lapsissammeHalaus

Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa tunteita tukahdutetaan ja niiden ilmaisemista vältellään, on todennäköistä, että lapsesta tulee tunteellisesti mykkä henkilö.

Eli vaikkei koskaan olekaan liian myöhäistä oppia tunteiden kieltä, ne jotka oppivat sen varhain, osaavat ilmaista itseään kaikkein selkeimmin. He ovat tietoisempia itsestään ja näin he osaavat myös samaistua muihin paremmin. Tämä taas avaa ovia menestykseen ja auttaa heitä saavuttamaan päämääränsä.

Tästä syystä meillä on moraalinen ”velvollisuus” viljellä tätä elintärkeää ominaisuutta lapsissamme. Sillä ainoastaan kasvattamalla vahvoja lapsia voimme välttyä siltä, että meidän tulisi korjata niin monia rikkinäisiä aikuisia. Yksinäisyyden, luottamuspulan ja rakkaudenpuutteen itseään ja yhteiskuntaa kohtaan rikkomia ihmisiä.