Limbinen järjestelmä: mikä se on ja miten se toimii?

Aivot ovat yksi mahtavimmista kehomme rakenteista. Ja vaikka ne ovat yksi tutkituimmista kehomme osista, on yhä paljon tutkittavaa siinä kuinka ne toimivat. Siitä huolimatta tiedämme, että aivojemme sisällä sijaitsee erilaisia järjestelmiä, joilla on erityiset roolit kehomme toiminnassa. Yksi tärkeimmistä tällä hetkellä tietämistämme järjestelmistä on limbinen järjestelmä.

Ensimmäinen kerta kun limbisestä järjestelmästä puhuttiin, tosin vähemmän käsitteellisessä ja alkukantaisemmassa mielessä kuin nykyisin, oli siksi että Paul Brova nimesi tämän alueen käpyrauhasen lähellä.

Alue oli “limbuksen” tai reunan ulkopuolella, joten hän kutsui aluetta “suureksi limbiseksi lohkoksi”. Siitä syntyi logiikka sen nimeen, koska se sijaitsi välitilassa, tai muiden rakenteiden reunalla, joista jo tiesimme.

Sellaisena kuin me limbisen järjestelmän tänä päivänä tunnemme, sen käsitteellisti fysiologi MacLean vuonna 1949. Hän laajensi tämän järjestelmän alkuperäistä käsitteellisyyttä, jonka Papez aloitti vuonna 1939 antaen sille sen nykyisen nimen.

MacLean laajensi rakenteiden lukumäärää, joista limbinen järjestelmä koostuu. Hän ajatteli, että aivokuoren kehitys oli aivan yhtä tärkeää omassa evoluutiossamme kuin meidän emotionaalisten aivojemme kehitys.

“Onnellisuus on limbisen järjestelmän aktivoima henkinen tila.”

–Antonio Damasio-

Tästä syystä limbinen järjestelmä tunnetaan tunteisiin perustuvina aivoina. Mutta onko tämä termi aivan korrekti? Mitkä ovat limbisen järjestelmän rakenneosat? Tekeekö se mitään mielenkiintoista? Jos jatkat lukemista, löydät vastaukset näihin kysymyksiin!

Mitkä ovat limbisen järjestelmän päärakenteet?

Limbinen järjestelmä koostuu monista aivojen rakenteista, kaikki yhdistettyinä toisiinsa. Siitä syystä on vaikeaa määrittää täsmälleen mitkä rakenteet sen muodostavat ja mitkä jokaisen rakenteen konkreettiset tehtävät ovat. Tutkimukset kuitenkin ehdottavat, että rakenteet jotka luovat limbisen järjestelmän ja sen toiminnat, ovat seuraavat:

Hypotalamus

Tämä rakenne sijaitsee aivojen alaosassa, talamuksen alapuolella. Se nimittäin sijaitsee kolmannen aivokammion ventraalisen osan molemmin puolin, tai aivojen keskusosan tienoilla.

Se on pieni aivojen rakenne, mutta se koostuu suuresta määrästä tumakkeita ja kuituja, jotka ovat välttämättömiä meidän selviytymisemme kannalta. Miksi? Koska ne ovat vastuussa meidän autonomisesta hermojärjestelmästämme ja endokriinisesta järjestelmästämme. Se myös järjestää eläinlajien kaikista tärkeimmät selviytymiseen yhdistetyt käytökset: taistelun, lentämisen, ruokinnan ja lisääntymisen. 

Mitä tulee limbisen järjestelmän toimintaan, yksi hypotalamuksen tärkeimmistä rakenteista on nisälisäkkeet. Nisälisäkkeet ovat väliaivojen silmänpohjan runsautta hypotalamuksen takapuolella.

Ne sisältävät useita hypotalamisia tumakkeita ja ovat vastuussa mantelitumakkeen ja aivoturson impulsseiden vastaanottamisesta. Lisäksi ne lähettävät näitä impulsseja eteenpäin talamukseen. Siten ne ovat tärkeitä välineitä tiedon vastaanotossa ja välittämisessä.

Aivoturso

Aivoturso on etuaivojen rakenne, joka sijaitsee ohimolohkossa ja se on merihevosen muotoinen. Se on yksi vanhimmista ihmisaivojen alueesta. Siispä se on hypotalamukseen liitetty päärakenne, jolla on tärkeä rooli normaalin selviytymisprosessin säätelyssä.

Lisäksi aivoturso on niin tärkeä, että ilman sitä meillä ei voisi olla identiteettiä. Se johtuu siitä, että se on oleellinen osa sitä mikä saa muistimme toimimaan.

Se säätää erityisesti kaukomuistia, mikä saa meidät muistamaan kaiken sen mitä menneisyydessä on tapahtunut. Näin ollen se konfiguroi persoonallisuutemme osan, joka perustuu kokemuksiimme. Lisäksi aivoturso on erittäin tärkeä uusien asioiden oppimisessa.

Koska sillä on yhteys limbiseen järjestelmään, on aivoturso päärakenne joka on vastuussa tunteikkaasta muistista. Se tarkoittaa sitä, että jokainen tapahtuma jonka olemme käyneet läpi tai tunteneet, on ollut aivoturson suodattama. Sitten, yhdessä hypotalamuksen kanssa, se saa meidät muistamaan kokemuksiemme lisäksi myös sen mitä tunteita niihin yhdistyi.

Mantelitumake

Mantelitumake sijaitsee ohimolohkon aivokammion sivussa, tarkennettuna ohimolohkon sisällä. Se tarkoittaa sitä, että se on osa niin kutsuttuja “syviä aivoja”. Siellä vallitsevat kaikki normaalit tunteisiin perustuvat aistit ja selviytymisvaistot. Sen muodostavat kolme päätumaketta: basolateraalinen nukleaari, keskusnukleaari sekä kortikomediaalinen nukleaari.

Sen päätehtävänä on yhdistää tunteet vastaavaan reaktioon, fysiologisesti ja käytöksellisesti. Sen yhdistäminen ei tuota ainoastaan tunteellisia reaktioita, vaan se myös, johtuen sen läheisestä yhteydestä etuaivolohkoon, mahdollistaa käytöksen pidättyväisyyttä. Siispä se osallistuu tunteiden sieppaukseen, niin sanottuun “mantelitumakkeen kaappaukseen”.

Mantelitumake on tunteidemme kapteeni limbisessä järjestelmässä. Sen lisäksi se herättää tunteikkaita muistoja yhdessä aivoturson kanssa. Ja sitten yhdistettynä hypotalamukseen, se ravitsee meidän perustoimintojamme tunteikkailla väreillä. Se esimerkiksi yhdistää ahdistuneisuuden ja negatiiviset tunteet ruokaan, uneen tai seksuaaliseen käyttäytymiseen. 

Holvi

Holvi on ryhmä aksoneita kaaren muodossa, jotka yhdistävät aivoturson muihin aivojen alueisiin. Sillä on oma roolinsa limbisessä järjestelmässä ja se yhdistyy nisälisäkkeisiin ja aivotursoon. Siispä tämä kaari on päärakenne, joka on vastuussa tiedon välittämisestä tärkeimpien limbisen järjestelmän rakenteiden välillä.

Limbinen aivokuori

Limbinen aivokuori sijaitsee aivojen mediaalisessa ohimolohkossa. Se liittyy läheisesti muistiin. Erityisesti toteavan muistin vahvistamiseen ja palauttamiseen: sekä episodisen että semanttisen. Sen lisäksi, kuten holvilla on silläkin tärkeä rooli tiedon lähettämisessä aivojen eri rakenteiden välillä.

Limbiseen järjestelmään yhdistyneet muut rakenteet

Kuten totesimme aikaisemmin, eivät kaikki neurologit ja neuropsykologit ole samaa mieltä limbisen järjestelmän muodostamisesta, sillä sen toiminnat ovat niin monimutkaisia. Näin ollen jotkut ammattilaiset saattavat myös sisällyttää seuraavat rakenteet selityksenä sen toiminnasta: 

• Pihtipoimun kiertäminen: se tarjoaa polun talamuksesta aivotursoon ja se yhdistyy hajuaistiin ja kipuun liittyvän muistin kanssa.
• Väliseinään liittyvä alue: se osallistuu limbisen järjestelmän ja hälytystason pidättyneisyyteen, kun valikoiva huomio sitä vaatii. Se vaikuttaisi myös sekaantuvan muistin, motivaation, tunteiden ja valppauden yhdistymiseen muuttuviin mielekkäisiin aistimuksiin sekä ulkoisiin aktivointitiloihin.
• Ventraalinen tegmentaalinen alue: sitä pidetään yhtenä loistavana vahvistamisen keskuksena, eli se puuttuu mielihyvän ja riippuvuuksien säätelyyn.
• Etuaivokuori: se on aivojemme järkiperäinen osa, joka erottaa meidät eläimistä. Limbisessä järjestelmässä sen työnä on hiljentää tai pysäyttää tunteisiin perustuvien “mielijohteiden” tulevan ulos siitä. Se on rakenne, joka vastaa mielijohteistamme ja kehittyy myöhemmin kuin muut aivojen rakenteet.

Onko limbinen järjestelmä todella sama kuin tunteisiin perustuvat aivot?

Monille aiheesta kirjoittaville on täysin sopivaa käyttää termiä “tunteisiin perustuvat aivot” kuvaillakseen limbistä järjestelmää, koska limbisen järjestelmän päätehtävänä on tunteiden säätely. Itse asiassa, historiallisesti siihen liittyvän järjestelmän päätehtävänä oli yksinomaan tunteiden hallinta.

Tämänhetkinen kuva kuitenkin näkee sen ajatuksena että tämä järjestelmä ainoastaan hallitsee tunteiden pienentämistä. Se johtuu siitä, että tutkijat ovat löytäneet monia muita toimintoja, joista limbinen järjestelmä koostuu. Uskomme nyt että se myös vaikuttaa motivaatioon, oppimiseen ja muistiin. Joten kun mietimme limbistä järjestelmää, meidän pitää mennä yli sen näkemisen tunteisiin perustuvina aivoina.

Onko limbinen järjestelmä todella niin tärkeä selviytymisen kannalta?

Kuten olemme nähneet, tämä järjestelmä on vastuussa monista toiminnoista. Tähän liittyvät toiminnot jotka ovat välttämättömiä selviytymisen kannalta, varsinkin silloin kun puhumme hypotalamuksesta. Emme voisi elää ilman sitä. Tässä on joitakin esimerkkejä sairauksista, jotka voivat ilmaantua vahingoittaessasi mitä tahansa järjestelmää josta tämä järjestelmä rakentuu:

• Alzheimer: aivojen eri rakenteiden, varsinkin aivoturson, rappeutumisen tulos. Aiheuttaa asteittaista muistinmenetystä muiden oireiden lisäksi.
• Kluver-Bucyn oireyhtymä: liittyy bilateraalisesti mantelitumakkeeseen ja ohimolohkoihin. Se tuottaa muun muassa agnosiaa tai visuaalisen tunnistuksen puutetta, yliseksuaalisuutta ja ylensyömistä.
• Muistinmenetys: lähinnä anterogradinen johtuen sen sekaantumisesta aivotursoon.
• Aleksitymia: kyvyttömyys ilmaista tai tunnistaa tunteita, sekä omia että muiden.

Nämä sairaudet, monien muiden kanssa, havainnollistavat limbisen järjestelmän tärkeyttä. Huomaamme kuinka se vaikuttaa meidän käytökseemme aina muistista perusasioihin kuten nälän tunteeseen. Limbinen järjestelmä on äärimmäisen tärkeä aivoillemme.

Lähteet

Abril Alonso, Águeda del. (2005) Fundamentos biológicos de la conducta. Madrid: Sanz y Torres.

Carlson, N. (2014). Fisiología de la conducta. Madrid: Pearson.

Rosenweig, M.; Breedlove, S.; Watson, N. (2005) Psicobiología. Una introducción a la Neurociencia Conductual, Cognitiva y Clínica. Barcelona: Ariel.