Hypnomania: pakkomielle nukkua
Unihäiriöt ovat väestön keskuudessa hyvin yleisiä – ja erityisesti unettomuus on yksi yleisimmistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n mukaan jopa joka viides suomalainen kärsii pitkäaikaisesta unihäiriöstä. Mahdollisia syitä ovat hypnomania eli pakkomielle nukkua, vaikka tämä voi olla seurausta myös itse unettomuudesta. Myöhemmin tässä artikkelissa tulemme myös näkemään, kuinka tämä noidankehä muodostuu.
Lisäksi toisessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen teettämässä tutkimuksessa on esimerkiksi todettu, että koulua käyvien nuorten keskuudessa nukahtamisvaikeudet ja yöheräily ovat 15 vuodessa jopa kaksinkertaistuneet. Tämä on tärkeää tietoa, sillä pakkomielle nukkua voi toimia syynä myös muiden unihäiriöiden syntyyn, kuten päivän aikana koettuun liialliseen uneliaisuuteen tai yliherkkyyteen sekä muihin mielenterveyshäiriöihin, kuten masennukseen.
Tässä artikkelissa tulemme oppimaan lisää tästä häiriöstä, sen oireista, syistä ja hoidosta sekä mahdollisesta suhteesta muihin psykologisiin ja fyysisiin ongelmiin. Lue alta lisää!
Mikä on hypnomania ja miten se voidaan erottaa muista vastaavista unihäiriöistä
Nimi hypnomania muodostuu kahdesta latinankielisen sanan yhdistelmästä: hypnos, joka tarkoittaa “unta”; ja mania, joka tarkoittaa “hulluutta”. Tämä termi viittaa voimakkaaseen ja hallitsemattomaan haluun nukkua sekä jatkuvaan unen tarpeeseen aina siihen pisteeseen saakka, jolloin siitä muodostuu pakkomielle.
Tämä halu voi olla riippumatonta nukuttujen tuntien määrästä ja siitä uneliaisuuden tunteesta herätessä, vaikka se voi myös usein liittyä muihin unihäiriöihin, kuten unettomuuteen. On tärkeää erottaa hypnomania muista vastaavista termeistä, kuten klinomaniasta, narkolepsiasta tai hypersomniasta.
Klinomania viittaa haluun tai pakkomielteeseen pysyä makuuasennossa jatkuvasti. Meidän ei kuitenkaan pidä sekoittaa tätä pakkomiellettä siihen klassiseen tapaan “vielä viisi minuuttia”, jota monet tekevät aamulla herätyskellon soidessa. Klinomania tarkoittaa muiden päivittäisten rutiinien täydellistä hylkäämistä sängyssä pysymiseksi, jolloin ei välttämättä edes nukuta.
Hypersomnia puolestaan viittaa liialliseen uneliaisuuteen vielä senkin jälkeen, kun ihminen on saanut riittävästi unta – eli vähintään seitsemän tuntia – eikä se kietoudu pelkästään unen määrään, vaan samanaikaisesti siitä kärsivällä henkilöllä voi esiintyä jopa vaikeuksia pysyä hereillä vielä hyvin nukutun yön jälkeenkin.
Narkolepsia puolestaan on orgaaninen (ei henkinen) häiriö, jossa esiintyy hallitsematonta tarvetta nukkua. Tähän häiriöön liittyy katapleksiaksi kutsuttuja jaksoja, joissa lihasten jänteys yhtäkkiä häviää, hypokretiinin tasoissa tapahtuu puutoksia (kutsutaan myös oreksiiniksi) ja REM-univiive lyhentyy (enintään 15 minuuttia).
Hypnomanian syyt ja seuraukset
Hypnomania voi olla sekä muiden häiriöiden syy että seuraus, ja se voi jopa peittää alleen muita unihäiriöitä. Esimerkiksi unettomuus voi olla hypnomaniaan johtanut alkuperä, koska unen laadun ja määrän väheneminen johtaa pakkomielteeseen nukkua enemmän.
Ja mikä tässä sitten on ongelmana? Yksinkertaisesti se, että oma pakkomielle nukkua enemmän voi aiheuttaa unettomuutta. Tällä tavalla syntyy noidankehä, jossa molemmat tekijät ruokkivat toisiaan.
Hypersomnian tapauksessa se, että ajattelemme jatkuvasti unen tarvetta (koska uskomme, ettemme ole saanut tarpeeksi unta), voi aiheuttaa uneliaisuutta jopa silloin, kun meitä ei väsytä. Tämä uneliaisuus voi aiheuttaa sen, että emme kykene ylläpitämään elimistöämme sille riittävässä hälytystilassa, jolloin suorituskykymme heikkenee huomattavasti.
Tämän lisäksi voimme löytää toisen ylimääräiseen ongelman: nukkumaan meneminen ilman unta saa meidät viettämään tuntikausia sängyssä ajatellen että meitä väsyttää, mutta koska emme kykene saavuttamaan unta, tämä johtaa lopulta tunteeseen tai uskoon siitä, että kärsimme unettomuudesta.
“Nukkuminen ei ole pientä taidetta: sen saavuttamiseksi sinun on tällöin oltava hereillä koko päivän.”
-Friedrich Wilhelm Nietzsche-
Toisaalta hypnomania voi peittää alleen vieläkin suuremman ongelman. Masennusta sairastavat ihmiset voivat viettää koko päivän ajatellen sitä hetkeä, jolloin he pääsevät sänkyyn, koska kyseessä on se hetki, jolloin päivä päättyy ja he voivat lopettaa ajattelun ja kärsimyksen.
Yleensä melankoliseen masennukseen liittyy nukahtamisongelmia ja aikaisin heräämistä. Epätyypillisen masennuksen tapauksessa hallitsevana unihäiriönä toimii kuitenkin hypersomnia.
Jos epäillään hypnomaniaa, on välttämätöntä varmistaa, että myös muiden masennushäiriöiden diagnostiset kriteerit eivät täyty. Tällä tapaa voidaan suorittaa riittävä differentiaalidiagnoosi ja valita potilaan tilanteeseen sopivin hoito.
Mahdolliset hoidot
Ensinnäkin, riittävän hoidon löytämiseksi on tehtävä oikea arvio sen varmistamiseksi, että hypnomania ei ole seurausta jostakin vakavammasta ongelmasta. Samoin potilaalle on tehtävä riittävä toiminnallinen analyysi ongelman edeltäjien ja seurausten tunnistamiseksi.
Jos arvioinnin jälkeen voidaan päätellä, että hypnomania liittyy unettomuushäiriöön, unettomuuden hoitamiseksi voidaan määritellä erilaisia toimenpiteitä. Tähän on puututtava, koska unettomuus voi olla ongelman syy, joten mikäli nukuttujen tuntien määrää kasvatetaan tai unen laatua parannetaan, tällä tavalla on myös mahdollista vähentää nukkumiseen kohdistuvaa pakkomiellettä. Hoitona voidaan käyttää muun muassa seuraavia menetelmiä:
- Progressiiviset lihasten rentoutustekniikat tai autogeeninen harjoittelu kehon rentouttamiseksi.
- Ärsykkeen hallintaan keskittyvät tekniikat: ohjeistukset unen kanssa yhteensopimattoman käyttäytymisen vähentämiseksi sekä uniaikataulun säätämiseksi.
- Ohjeistukset asianmukaisen unihygienian saavuttamiseksi: tottumukset, jotka helpottavat unta.
- Unen rajoittaminen, jonka avulla voidaan rajoittaa niiden tuntien määrää, joita potilas viettää hereillä sängyssä.
- Paradoksaalinen tarkoitus: Käytetään yleisesti unettomuuden aiheuttamien huolenaiheiden katkaisemiseksi.
Kun unettomuuden syynä ja seurauksena on hypnomania, viimeksi mainittu tekniikka on erittäin hyödyllinen. Tässä tapauksessa vähän tai huonosti nukkuminen synnyttää ajatuksen siitä, että meidän täytyy nukkua enemmän, jolloin tästä tulee pakkomielle. Tämä pakkomielle puolestaan estää normaalin unen. Paradoksaalista tarkoitusta käytetään rikkomaan tämä noidankehä.
Paradoksaalinen tarkoitus koostuu siitä, että tekniikan kohteena olevaa henkilöä pyydetään viettämään sängyssä mahdollisimman paljon aikaa hereillä. Muuttamalla aivojen komennus “sinun täytyy nukkua” tilaan “sinun täytyy olla hereillä”, unentarve ei ole enää pakkomielle. Tämän seurauksena aivot lakkaavat kiinnittämästä huomiota pakkomielteeseen, jolloin henkilö viimein nukahtaa.
“Paras lääke unettomuuteen on nukkua paljon.”
-W. C. Campos-
Kuinka aivot leikkivät kanssamme
Hypnomanian ja unettomuuden suhde on selkeä esimerkki siitä, kuinka aivomme sabotoivat meitä. Asiasta huolestuminen on normaalia ja voi lisäksi auttaa meitä löytämään ratkaisun ongelmaan, mutta liiallinen huolehtiminen voi vain johtaa siihen, että ongelma pahenee. Voisimme nähdä asian niin, että aivoillamme olisi kuin tietty kynnys, johon asti huolehtiminen on siedettävää, mutta heti, kun ylitämme sen, menetämme kykymme ratkaista ongelman, vaikka tämän ratkaisu olisi aivan ulottuvillamme.
Toisinaan annamme niin paljon huomiota huolelle siitä, että olemme nukkuneet normaalia huonommin, että lopulta me itse muutamme sen häiriöksi. Tämän tarkoituksena ei ole välittää ajatusta siitä, että nukkumistottumuksista ei tulisi huolehtia, vaan pikemminkin päämääränä on ymmärtää, että meidän on opittava huolehtimaan siitä hyödyllisellä ja rakentavalla tavalla.
“Mikään elämässä ei ole niin tärkeää kuin ajattelemme sen olevan silloin, kun ajatellemme sitä.”
-Daniel Kahneman-
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.