Mitä masennusdiagnoosin jälkeen tapahtuu?

18 syyskuu, 2020
Masennusdiagnoosi saattaa tehdä olon voimattomaksi ja runnelluksi tulevaisuutta ajatellen. Tässä artikkelissa keskitymme löytämään tästä sairaudesta mahdollisuuden voimaantumiseen ja henkilökohtaiseen kasvuun.

 

Maailman terveysjärjestön mukaan masennusdiagnoosin saa päivittäin yhä useampi ihminen. Siksi on hyvin mahdollista, että tunnet jonkun joka sairastaa sitä parhaillaan. Ihmiset, joilla alkaa ilmetä masennuksen oireita, olipa heillä virallista diagnoosia siihen tai ei, pelästyvät usein käytöstään, ajatteluaan ja reaktioitaan. Saat päivän artikkelista neuvoja taisteluun masennusta vastaan.

Masennus ei ole parantumaton tauti

Nainen on saanut masennusdiagnoosin.

Tärkein seikka masennusdiagnoosin jälkeen on se, että sinulla on halu parantua. Sinulla on siis oltava itsekuria sen verran, ettet ainoastaan turvaudu ottamaan pilleriä toisensa jälkeen ja toivo tilanteen korjautuvan sillä.

Joissakin tapauksissa psyykenlääkkeet voivat olla hyödyllisiä psykoterapian ohella. Mutta avainasemassa on terapia. Se on kaikkein tehokkain työkalu, jotta alkaisit tuntea olosi paremmaksi ja saat etäisyyttä epätoivoon, suruun ja apatiaan. Terapia toimii, koska se on tavallaan toivon viesti masennuksen koettelemalle.

On olemassa useita vaihtoehtoja, jotka on todettu tieteellisesti valideiksi testauksen ja kokeiden jälkeen. Tästä syystä tutkijat olettavat niiden olevan tehokkaita masennuksen hoidossa:

Siten vaikka sinusta ei tuntuisikaan siltä, on tärkeää tietää, että masennuskierteestä on mahdollista päästä pois. Tärkeintä on se, että sinun ei tarvitse pärjätä yksin, koska terapeuttisi tietää mitä tekee ja pitää puoliasi.

Tahto ei ilmaannu tyhjästä

Yksi masennuksen selkeimmistä oireista on sisäsyntyisesti motivoitujen askareiden hylkääminen. Sellaisten, joista pidit ennen kuin jätit ne pois korvaamatta niitä millään toisella. Tämä on juuri se, miten masentunut menettää vähitellen kaikki positiivisia tunteita tuottavat asiat.

Motivaation tai halun puuttuminen on oleellista: se turruttaa aloitekykysi ja pistää tahdonvoiman koetukselle. Masentunut tuntee itsensä heikoksi ja siten koittaa säästää niin paljon energiaa ja voimia kuin mahdollista. Tämä on kuitenkin vain opittu ajattelutapa useimmille meistä ja me kaikki voimme kehittää omat halumme. Ne eivät silti ole olemassa valmiina käden ojennuksen päässä. Se, ettei aiemmin ole toimittu tietyllä tavalla, ei tarkoita sitä, että sinun ei tulisi tai et pystyisi siihen.

Ihminen voi esimerkiksi lakata nauttimasta koiransa ulkoiluttamisesta aamuisin. On tärkeää tietää, että päivittäistoimia tulisi jatkaa vaikka ne eivät huvittaisikaan. Tämä on juuri se keino, jolla masentunut saa takaisin “ilonsa”. Kävelyn jälkeen tuntuu varmasti paremmalta ja sama mielentila ulottuu seuraavaankin askareeseen. Tämä muuttuu helpommaksi kun sitä vain jatkaa.

Älä usko kaikkea, mitä ajattelet

Masennusdiagnoosin jälkeen ihminen saattaa huomata miten hänen ajattelutapansa muuttuu. Ajatuksista tulee kovempia, surullisempia tai jopa toivottomia. Me voimme olla todella ilkeitä ja loukkaavia itseämme kohtaan.

Ilman hoitoa, esimerkiksi kognitiivista uudelleenmuotoilua, on vaikeaa tunnistaa tällaisia ajatuksia. Ennen kaikkea ne on vaikeampi purkaa ja laittaa syrjään. Siten se on yksi niistä asioista, joita terapialla saavutetaan – suositellusti heti alusta lähtien. Kuten huomaat, kukaan ei odota masentuneen tietävän miten päästä siitä irti omin avuin. Eikä hänen tarvitsekaan.

Masentuneen on erittäin tärkeää pitää pahat ajatukset loitolla. Sinun ei tulisi uskoa kaikkea mitä ajattelet, vaikka luulisitkin sen olevan totta. Ajatukset kuten “kukaan ei välitä”, “olen arvoton” tai “en pysty jatkamaan” ovat melkoisen järjettömiä ja vahingoittavat omanarvontuntoasi.

Ymmärrettävästi niiden välttäminen on kuitenkin joskus vaikeaa. Siksi on tärkeää kehittää strategioita, joiden avulla pystyt sivuuttamaan sellaiset ajatukset. Tämän huomioiden parhaat harhautustaktiikat sisältävät toimintaa.

Auttaminen kun et tiedä miten auttaisit

Yksi kaikkein tärkeimmistä masennuksen hoitokeinoista masennusdiagnoosin saatuasi on laaja ja arvokas sosiaalinen verkosto, johon voit tukeutua. Huono puoli on se, että masennus usein turmelee ihmissuhteita. Joten mitä masentuneempi ihminen on, sitä pienempi on hänen ystäväpiirinsä.

Yleensä hyvää tarkoittavat ihmiset haluavat auttaa. He todella yrittävät auttaa aikansa, mutta lakkaavat sitten yrittämästä kun eivät näe sillä olevan positiivista vaikutusta. Tässä vaiheessa he eivät enää hakeudu masentuneen seuraan. Ihmiset vetäytyvät yleensä pois siksi, kun he tuntevat itsenä avuttomiksi ja epäpäteviksi pyrkimyksissään auttaa toista.

Tämän vuoksi on todella tärkeää että pysyt mukana kuvioissa, jos lähipiirissäsi on masentunut ihminen. Jos haluat auttaa, on hyvä muistaa, että terapeutin tulisi ohjata arviointia ja tekemistä.

Psykologinen terapia ensimmäisenä ja ensisijaisena vaihtoehtona

Mies on saanut masennusdiagnoosin.

Vaikka olisikin saanut masennusdiagnoosin, joskus asia ei kiinnosta tai et usko psykologiaan, tai joskus ehkä kyse on vain laiskuudesta tai pelosta. Joka tapauksessa sinun tulisi tietää, että masennus on yleinen ja sitkeä mieliala, josta kuka tahansa voi kuitenkin päästä eroon.

Vaikka masennus voikin helpottaa välillä, monet pysyvät masentuneena vuosikausia. Toisilla se kestää ikuisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö masennuksesta voisi päästä pois. Voi olla, etteivät he ole koskaan ottaneet masennuksen hoitoon kohdistettua, mukautettua ja erikoistunutta lähestymistapaa.

Leukemiaakaan ei voida parantaa ilman lääkärin hoitoa. Voit ehkä jättää käymättä ihotautilääkärillä oudon läikän jatkaessa kehittymistään. Silloin kuitenkin vain haaskaat aikaasi ja se tulee kääntymään sinua vastaan. Sama pätee psykologisiin sairauksiin.

Vaikka saatatkin ajatella pärjääväsi ilman terapiaa, sen väliin jättäminen ei ole kannattavaa eikä edistä toipumista. Ennaltaehkäisy on aina parempi tapa kuin lääkitseminen vasta kun alkaa olla liian myöhäistä.

Terapia on ensimmäinen askel masennuksen voittamisessa. Voit aloittaa palautumisprosessin koulutettujen ihmisten tuella, jotka tietävät miten vastaavia tapauksia hoidetaan. Pohjimmiltaan on kyse suunnitteilla olevien strategioiden kohdistamisesta.

  • Ayuso Mateos JL. [Depression: a priority in public health]. Med Clin (Barc) 2004; 123, 5:181-6.