Kuinka voimme tulla toimeen epätoivon kanssa?

23.4.2019

Kuinka voimme määritellä epätoivon? Voisimme sanoa että se on toivottomuutta, sisäisen tyhjyyden tunnetta, ajatus siitä, ettei mitään ole jäljellä. Se on kuin tunne siitä että olemme autiomaassa, ja kaikki ponnistelumme ovat turhia. Kuinka voisimme kohdata sen faktan, että meiltä puuttuu voimaa jatkaa eteenpäin? Kuinka voimme tulla toimeen epätoivon kanssa?

Kun tämä tuntemus valloittaa meidät, kun alamme epäilemään, miksi meidän olisi edelleen ponnisteltava? Miksi nousemme edelleen ylös sängystä joka aamu? Tästä tunteesta kärsivät ihmiset tuntevat, etteivät he voi tehdä työtään. He eivät selviä päivästään tai pysty täyttämään velvollisuuksiaan. Ehkä paras ratkaisu olisi antaa periksi ja lakata kärsimästä.

Tällä tavalla epätoivosta voi tulla yksi pahimmista vihollisistamme, sillä se asettaa silmillemme siteen, ja poistaa vahvuutemme ja toivomme. Se ei anna meidän nähdä muurin yli, pitäen meidät pimennossa.

Se kuiskaa korvaamme, ettei mitään tule tapahtumaan. Se kuiskaa, ettei mikään muutu paremmaksi, että kaikki on ohi, ja että meidän on lopetettava elämästä näin. Kuinka voimme oikein tulla toimeen epätoivon kanssa?

Epätoivoa vastaan on taisteltava kärsivällisyydellä; vähällä työllä, mutta suurilla ponnistuksilla, pienillä askelilla ja pienillä saavutuksilla. Hyvät ihmiset rinnallamme auttavat meidät ulos tästä ansasta ja he saavat meidät näkemään, että elämässä tulee vastaan vielä suurenmoisia asioita, joiden puolesta meidän pitää taistella. 

Epätoivo, meidän pahin vihollisemme

Kun epätoivo valloittaa meidät, pahinta mitä voimme tehdä on olla ystävällisiä tälle kutsumattomalle vieraalle. Tämä vieras tuli sisään, mutta ratkaisumme on olla viisas ja potkia se ulos niin pian kuin mahdollista. Epätoivo on älykäs, ja se tuntee pelkomme, se hyökkää meitä kohtaan, ja meidän pelkomme lisäävät sitä. Jos siis opimme hallitsemaan pelkojamme, epätoivolla ei ole sijaa, ja se tulee lopulta poistumaan.

Tässä mielessä tunteiden hallinta todellakin auttaa meitä selviytymään epätoivon kanssa. Tätä varten on olemassa monenlaisia välineitä. Jotkut niistä voivat katkaista negatiivisten ajatusten kierteet. Muut voivat tehdä meistä sosiaalisesti ja älykkäästi taitavia valitsemaan eri strategioita.

Ehkä emme voi nähdä sitä pidemmälle, mitä meillä on nyt: kun olemme pimeässä, on vaikea nähdä valoa toisella puolella. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että meistä itsestämme voi tulla todella voimakkaita valonlähteitä, kunhan vain löydämme valokatkaisijamme. Epätoivo katoaa aina niiltä ihmisiltä, jotka omistavat voimavaroja mielentilansa järjestämiseen.

“Toivosta rakennettu tie on matkustajalle mieluisampi kuin epätoivosta rakennettu tie, vaikka ne molemmat johtaisivat samaan määränpäähän.”

-Marion Zimmer Bradley-

alakuloinen nainen

Paras aseemme epätoivoa vastaan on halumme elää

Tämä on kaikkein tärkein asia: olemme enemmän kuin tämänhetkinen tilanteemme. Olemme kokeneet kovia tilanteita, ja onnistuneet pääsemään niistä yli. Olemme kyenneet saavuttamaan todella arvokkaita tavoitteita. Ennen kaikkea, olemme oma uskomme – älkäämme unohtako tätä.

Mielemme toimii sen kanssa mitä meille tapahtuu, mutta se toimii vielä enemmän sen kanssa mitä se luulee tapahtuvan. Enemmän kuin mitä luulemme olevamme, todellisuudessa olemme enemmän kuin mitä uskomme tai mitä haluamme uskoa.

Menneisyydessä olemme kokeneet todella hankalia tilanteita, mutta olemme aina päässeet niistä yli. Tämän lisäksi niiden ansiosta meillä on voimavaroja, jotka tekevät meistä vahvoja. Välittömässä tulevaisuudessamme meillä on tilaisuus jatkaa elämistä. Kaukaisempaa tulevaisuutta varten voimme tehdä suunnitelmia. Unelmat ovat uskomattoman voimakkaita. 

onnea

Tätä lähestymistapaa, niin yksinkertainen ja helppo seurata, on vaikea pitää yllä pelkojemme ja epäonnen aikojen takia. Mutta se ei kuitenkaan lakkaa olemasta sen arvoista. 

Muistutamme itseämme ihmisistä, jotka eivät ole jättäneet meitä edes vaikeina aikoina, jopa silloin kun tiedämme, ettemme ole olleet kaikkein miellyttävintä seuraa. Jos he ovat uskoneet meihin, miksi emme antaisimme itsekin itsellemme mahdollisuutta?

Sanokaamme tämä toisella tavalla: epätoivo on aina illuusio. Mahdottomuus: paikka, jossa olemme sokeita kaikille vaihtoehdoille, jotka voisivat auttaa meitä löytämään pakotien. Se kuitenkin karkaa silloin, kun olemme rohkeita pelon edessä, ja kun olemme itsevarmoja ahdistuksen edessä.