Logo image
Logo image

Neljä ei-stimulanttia lääkettä ADHD:n hoitoon

4 minuuttia
Ei-stimulantit lääkkeet ovat turvallinen ja tehokas vaihtoehto ADHD:n hoitoon. Kerromme, milloin niitä voidaan käyttää ja mitä vaikutuksia niillä on.
Neljä ei-stimulanttia lääkettä ADHD:n hoitoon
Viimeisin päivitys: 04 kesäkuuta, 2024

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) vaikeuttaa potilaan jokapäiväistä elämää. Lapsilla ja aikuisilla, joilla on tämä sairaus, on keskittymisvaikeuksia, he tuntevat olonsa levottomiksi ja kiihtyneiksi ja heillä on heikko itsehallinta. Lisäksi he saattavat tarvita apua huomiokykynsä rauhoittamisessa, järjestämisessä ja hallinnassa. ADHD:n hoitoon on stimulanttien lisäksi nykyään tarjolla muutamaa erityyppistä ei-stimulanttia lääkettä.

On tärkeää mainita, että kaikissa ADHD-tapauksissa ei tarvita farmakologista väliintuloa. Useimmat ensilinjan lääkkeet tämän häiriön hoitoon ovat stimulantteja, mutta joskus niiden sijaan sopivampi vaihtoehto tai täydentävä hoito on ei-stimulantti.

ADHD:n lääkehoito

ADHD on tila, johon liittyy huomiokykyvaikeuksia, impulsiivisuutta ja hyperaktiivisuutta. Tämä näyttää johtuvan häiriöstä välittäjäaineiden, kuten dopamiinin ja norepinefriinin, toiminnassa (Clark et al., 1987).

Molemmat aineet liittyvät yksilön kykyyn säännellä käyttäytymistä, keskittyä tavoitteisiin, ennakoida tapahtumia ja ylläpitää valppautta keskipitkällä aikavälillä. Siksi kaikki muutokset niiden tasoissa voivat aiheuttaa häiriötekijöitä, ahdistusta tai motorista levottomuutta.

Tämän ilmiön korjaamiseksi käytetään stimulantteina tunnettuja lääkkeitä, jotka perustuvat metyylifenidaattiin tai amfetamiiniin. Kauppanimet, kuten Concerta, Ritalin ja Adderall, voivat kuulostaa tutuilta. Ne aktivoivat dopamiinin ja norepinefriinin katekoliminergisessä järjestelmässä (Aboitiz et al., 2012).

Näillä lääkkeillä on takanaan vuosikymmenten tutkimus, joka tukee niiden tehokkuutta oireiden parantamisessa. Mutta on myös joitain ei-stimulanttia lääkkeitä, jotka ovat edullisia tai joita voidaan käyttää täydentävänä hoitona tietyissä tapauksissa.

Neljä ei-stimulanttia lääkettä ADHD:n hoitoon

Ei-stimulantit lääkkeet ovat uudempi vaihtoehto, joka voi lievittää tai parantaa ADHD-oireita. Ne ovat turvallisia ja tehokkaita lääkkeitä, jotka eivät aiheuta riippuvuutta, koska ne eivät sisällä piristeitä. Näin ollen ne ovat valvomattomia aineita. Katsotaanpa niistä neljää päätyyppiä.

1. Atomoksetiini

Tämä lääke on valikoiva noradrenaliinin takaisinoton estäjä. Se toimii estämällä mainitun aineen reabsorption ja lisäämällä sen tasoa synaptisessa tilassa. Siksi se parantaa tarkkaavaisuutta ja vähentää impulsiivisuutta ja hyperaktiivisuutta.

Tällä hetkellä atomoksetiinia pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ADHD:n hoidossa (Montoya et al., 2009). Lisäksi se oli ensimmäinen lääke luokassaan.

Huolimatta siitä, että tästä lääkkeestä on saatavilla vähemmän tieteellistä näyttöä kuin stimulanteista, se osoittaa tehoa oireiden minimoinnissa. Sillä on myönteinen rooli myös muiden samanaikaisten sairauksien hoidossa, kuten masennus ja oppositiivinen uhmahäiriö (Cheng et al., 2007).

2. Viloksatsiini

Tämä ei-stimulantti lääke hyväksyttiin äskettäin ADHD:n hoitoon ja näyttää lupaavalta. Viloksatsiini, kuten atomoksetiini, toimii moduloimalla noradrenaliinin tasoja aivoissa. Lisätutkimusta tarvitaan, mutta se näyttää olevan tehokas vähentämään oireiden vakavuutta. Se on myös hyvin siedetty (Johnson et al., 2020).

3. Guanfasiini

On olemassa sellainen ryhmä ei-stimulantteja lääkkeitä, jotka tunnetaan alfa-adrenergisinä agonisteina. Guanfasiini on yksi tällainen lääke. Sesitoutuu postsynaptiseen alfa-2A-adrenergiseen reseptoriin ja tuottaa samanlaisia tuloksia kuin norepinefriinillä (Álamo et al., 2016). Tämä hyödyttää kognitiivista suorituskykyä ja impulssien hallintaa.

Tutkimus tukee tämän lääkkeen käyttöä ADHD:n hoitoon. CNS Drug Reviews -lehdessä julkaistussa artikkelissa ehdotetaan myös, että se saattaa olla tehokas parantamaan hyperaktiivisuutta lapsilla, joilla on leviäviä kehityshäiriöitä.

4. Klonidiini

Tällä lääkkeellä on sama vaikutusmekanismi kuin guanfasiinilla ja se on alfa-agonisti. On olemassa sekä pitkävaikutteista että nopeammin vaikuttavaa klonidiinityyppiä, jota käytetään monoterapiana tai lisähoitona. Kuten Adolescent Health, Medicine and Therapeutics -julkaisussa kerrotaan, molemmilla varianteilla ADHD-oireet paranevat lapsilla ja nuorilla.

Miksi käyttää ei-stimulantteja lääkkeitä ADHD:hen?

Stimulanteilla on pitkä historia, ja siksi niillä on suurempi tieteellinen tuki. Child Mind Instituten ehdotuksen mukaan ei-stimulantteja ADHD-lääkkeitä voidaan kuitenkin käyttää, kun stimuloivat lääkkeet eivät näytä toimivan, potilas ei siedä niitä hyvin tai jos hänellä on aiemmin ollut päihderiippuvuus.

Ne ovat myös parempia, jos potilaalla on oireita (kuten ahdistuneisuutta), joita piristeet pahentavat tai pahentavat. Molempia lääkkeitä voidaan yhdistää haluttujen tulosten saavuttamiseksi. Kaikki riippuu tapauksesta.

Seuraavat näiden lääkkeiden näkökohdat tulee aina ottaa huomioon:

  • Ne kestävät 24 tuntia toisin kuin stimulantit, jotka kestävät 6-12 tuntia.
  • Niiden toiminta ei ole välitöntä. Saatetaan tarvita 2-4 viikkoa, jotta kaikki vaikutukset koetaan.
  • Vaikka ne ovat yleensä hyvin siedettyjä, niillä voi olla sivuvaikutuksia. Esimerkiksi pahoinvointi, ruokahaluttomuus, mielialan vaihtelut ja uneliaisuus. Lisäksi verenpainetasoja tulee valvoa, koska nämä lääkkeet voivat joko nostaa tai laskea sitä.
  • On erittäin tärkeää, että potilas on lääketieteellisessä seurannassa koko prosessin ajan. Vain ammattilainen voi määrätä lääkkeet ja tehdä tarvittavat muutokset, jos haittavaikutuksia tai tehottomuutta ilmenee. Lisäksi lääkitys on lopetettava asteittain ja vain lääkärin valvonnassa.

Ei-stimulantit lääkkeet ovat hyödyllisiä ADHD:n hoidossa

Terveysalan ammattilainen voi määrätä näitä lääkkeitä potilaalle. Ne eivät kuitenkaan ole ainoa hoitovaihtoehto. Itse asiassa niitä voidaan yhdistää stimulanttilääkkeisiin ja myös menestyksekkäästi psykoterapiaan.

Vaikka nämä lääkkeet auttavat vakauttamaan tai parantamaan oireita, potilaan tulee myös oppia erilaisia itsesäätelytaitoja, jotta hän voi toimia paremmin päivittäin. Molempien vaihtoehtojen yhdistelmä parantaa potilaan hyvinvointia ja elämänlaatua.

Cognitive Therapy and Research -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että vanhemmat ovat todenneet atomoksetiinin ja psykoterapian yhdistelmän olevan hyvä vaihtoehto parantamaan heidän lastensa ADHD-oireita.

Jos sinulla on diagnosoitu ADHD, on tärkeää, että käyt ammattilaisen juttusilla. Hän voi arvioida tapauksesi ja ehdottaa ja opastaa sinua sopivimpaan lähestymistapaan.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Alamo, C., López-Muñoz, F., & Sánchez-García, J. (2016). Mechanism of action of guanfacine: a postsynaptic differential approach to the treatment of attention deficit hyperactivity disorder (adhd). Actas Españolas de Psiquiatría44(3), 107–112. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27254403/
  • Aboitiz, F., Ossandón, T., Zamorano, F., & Billeke, Y. P. (2012). Balance en la cuerda floja: la neurobiología del trastorno por déficit atencional e hiperactividad. Revista Médica Clínica Las Condes23(5), 559-565. https://www.elsevier.es/es-revista-revista-medica-clinica-las-condes-202-articulo-balance-cuerda-floja-neurobiologia-del-S0716864012703504
  • Cheng, J. Y., Chen, R. Y., Ko, J. S., & Ng, E. M. (2007). Efficacy and safety of atomoxetine for attention-deficit/hyperactivity disorder in children and adolescents—meta-analysis and meta-regression analysis. Psychopharmacology194, 197-209. https://link.springer.com/article/10.1007/s00213-007-0840-x
  • Clark, C. R., Geffen, G. M., & Geffen, L. B. (1987). Catecholamines and attention I: Animal and clinical studies. Neuroscience & Biobehavioral Reviews11(4), 341-352. https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S0149763487800064
  • David, D., Dobrean, A., Păsărelu, C. R., Iftene, F., Lupu, V., Predescu, E., & Döpfner, M. (2021). Psychotherapy, atomoxetine or both? Preliminary evidence from a comparative study of three types of treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder in children. Cognitive Therapy and Research45, 149-165. https://link.springer.com/article/10.1007/s10608-020-10157-6
  • Johnson, J. K., Liranso, T., Saylor, K., Tulloch, G., Adewole, T., Schwabe, S., … & Newcorn, J. H. (2020). A phase II double-blind, placebo-controlled, efficacy and safety study of SPN-812 (extended-release viloxazine) in children with ADHD. Journal of Attention Disorders24(2), 348-358. https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/1087054719836159
  • Miller, C. (2023). ¿Qué son los medicamentos no estimulantes para el TDAH? Child Mind Institute. https://childmind.org/es/articulo/que-son-los-medicamentos-no-estimulantes-para-el-tdah/
  • Ming, X., Mulvey, M., Mohanty, S., & Patel, V. (2011). Safety and efficacy of clonidine and clonidine extended-release in the treatment of children and adolescents with attention deficit and hyperactivity disorders. Adolescent health, medicine and therapeutics, 105-112. https://www.tandfonline.com/doi/full/10.2147/AHMT.S15672
  • Montoya, A., Hervas, A., Cardo, E., Artigas, J., Mardomingo, M. J., Alda, J. A., … & Escobar, R. (2009). Evaluation of atomoxetine for first-line treatment of newly diagnosed, treatment-naive children and adolescents with attention deficit/hyperactivity disorder. Current Medical Research and Opinion25(11), 2745-2754. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1185/03007990903316152
  • Posey, D. J., & McDougle, C. J. (2007). Guanfacine and guanfacine extended release: treatment for ADHD and related disorders. CNS drug reviews13(4), 465-474. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1111/j.1527-3458.2007.00026.x

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.