Yösyömissyndrooma

27.6.2019
Oletko kuullut yösyömissyndroomasta? Selitämme tässä artikkelissa mitä se on ja kuinka sitä hoidetaan.

Yösyömissyndrooma luokitellaan joko nukkumis- tai syömishäiriöksi. Kumpaan kategoriaan se luokitellaan riippuu siitä, onko ihminen hereillä ahmiessaan. Molemmissa tapauksissa tähän syndroomaan kuuluu suurten ruokamäärien ahmiminen illallisen jälkeen tai keskellä yötä, ja mieltymys runsaskalorisiin tai hiilihydraattipitoisiin ruokiin.

Saksalaiset tutkijat Zwaan, Muller, Allison, Brahler ja Hilbert arvioivat vuonna 2014, että yösyömissyndrooma koettelee 1,5 %:a väestöstä ja sillä on vakavia seurauksia terveydelle. Tässä artikkelissa perehdymme tarkemmin siihen liittyviin oireisiin, seurauksiin ja hoitoon. Vaikka syndrooma on harvinainen, se on riittävän vakava ansaitakseen huomiomme.

Mikä on yösyömissyndrooma?

Tohtori Albert Stunkard oli ensimmäinen, joka otti yösyömissyndrooman puheeksi vuonna 1955. Mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden diagnoosijärjestelmä (DSM-5) luokittelee sen muiden määriteltyjen ruokinta- ja syömishäiriöiden alle. Nukkumiseen liittyvä syömishäiriö on sen kanssa samankaltainen. Yösyömissyndroomassa ihminen on hereillä syödessään, mutta nukkumiseen liittyvässä häiriössä hän sen sijaan pysyy unessa.

yösyöminen

Kun ihminen on unessa syödessään ja epätietoinen siitä mitä tekee, on kyse unissakävelyn alalajista. Se tapahtuu REM-unen aikana, jolloin unen jaksot ovat todella syviä. Tällaisesta häiriöstä kärsivä nousee ja syö pakonomaisesti tajuamatta mitä tekee. Saattaa näyttää siltä kuin hän olisi hereillä; hän osaa avata jääkaapin oven ja syödä normaalisti. Kuten unissakävelijöillä, unissasyöjällä ei ole tietoakaan siitä mitä hän tekee eikä hän muista tapahtunutta seuraavana aamuna herätessään.

Sen sijaan yösyömissyndroomassa ihminen on hereillä koko ajan ja muistaa kaiken. Tämäkin on pakonomaista syömistä, mutta kuitenkin jokseenkin vapaavalintaista.

Yösyömissyndrooman oireet

Yösyömissyndrooma on helppo diagnosoida useiden pakonomaisten joko yöllä tai ennen nukkumaanmenoa tapahtuvien syömistapausten vuoksi. Se vaikuttaa ikäänkuin ruoka-addiktiolta. Vaikka ihminen ei edes haluaisi syödä tai yrittää pudottaa painoaan, hän ahmii öisin. Ongelman myöntäminen tai tunnistaminen on vaikeaa, mutta hän on kuitenkin hereillä ja tietoinen toiminnastaan.

Nukkumiseen liittyvä syömishäiriö puolestaan on paljon vaikeampi diagnosoida. Usein käy niin, että ystävä tai perheenjäsen löytää henkilön yösyönnin ääreltä tai hänen painonsa alkaa nousta ilman, että hän tietää miksi. Toinen vaihtoehto on, että hän huomaa ruokien katoavan jääkaapista eikä kukaan muista syöneensä niitä. Koska tästä ongelmasta kärsivä ihminen on hyvin syvässä unessa syödessään, on todella epätodennäköistä, että hän tajuaa, että hänellä on jokin ongelma.

Molemmille tapauksille on tyypillistä ylenpalttinen ja pakonomainen syöminen illallisen jälkeen tai keskellä yötä. Psykologit antavat tämän diagnoosin vasta suljettuaan pois muut psykologiset tai psykiatriset ongelmat.

Mikä aiheuttaa yösyömis- tai unissasyömissyndroomaa?

Yösyömissyndrooman tapauksessa syöminen on yksilön keino paeta masennusta ja ahdistusta. Syömistä käytetään selviytymiskeinona ongelmiin. Se kehittyy samalla tavoin kuin ruoka-addiktio. Tästä kärsivillä on pakonomainen tarve syödä, eivätkä he rauhoitu ennen kuin saavat syödäkseen.

Nukkumiseen liittyvän häiriön puolestaan aiheuttaa toimintahäiriö, joka saa alkunsa kun ihminen herää. Hän ei ole valmis heräämään, mutta kun hän herää, tahdonalaisia liikkeitä säätelevä motorinen järjestelmä aktivoituu. Se puolestaan laukaisee automatisoituja toimintoja tai hyvin opittua toimintaa kuten kävely, puhe ja syöminen. Tämän vuoksi moni tästä häiriöstä kärsivä ei ole tietoinen käyttäytymisestään. Ihminen saattaa herätä syömisen aikana kuitenkaan ymmärtämättä mitä on tekemässä tai miten joutui tilanteeseen.

Kaikissa tapauksissa tällaiset yöllä tapahtuvat syömishäiriöt ovat yleisempiä ylipainoisilla ihmisillä. Ne liittyvät yleensä hormonaaliseen epätasapainoon (melatoniini ja kortisoli) ja hermovälittäjäaineisiin kuten serotoniiniin. Niinpä eri tutkimukset osoittavat, että näitä häiriöitä voidaan hoitaa tehokkaasti tietyillä lääkkeillä. Näitä tutkittuja lääkkeitä olivat serotoniin takaisinottoa estävät lääkkeet (SSRI), melatoniini (unihormoni) ja stressireaktiota heikentävät lääkkeet (Zapp, Fischer ja Deuschle 2017).

Yleisesti ottaen unirytmin ja sirkaidisen rytmin häiriöillä on tapana johtaa yöaikaiseen syömiseen. Vaikka meillä ei vielä ole paljon tutkimuksia näiden häiriöiden aiheuttajista, tutkijat olettavat, että todennäköisimpiä syitä ovat ahdistus, stressi, ylipaino ja sirkaidisen rytmin häiriöt. Pakonomaiseen syömiseen liittyvät myös selviytymisstrategiat, jotka keskittyvät ongelman sijasta tunteeseen. Tämäntyyppisen syömishäiriön psykologisen intervention tulisi ehdottomasti käsitellä em. selviytymisstrategioita.

nainen jääkaapilla keskellä yötä

Yösyömishäiriön hoito

Molemmat häiriöt vaativat hoidon suhteen monitieteellisen lähestymistavan: ravintoasiantuntija avuksi painonpudotukseen ja psykiatri määräämään sopiva lääkitys. Psykologi puolestaan auttaa potilasta hallitsemaan ongelmia käyttäytymis-, tunne- tai kognitiivisella tasolla. On hyvä pitää mielessä, että painonnousu ei ole ainoa sivuvaikutus. Tästä häiriöstä kärsivillä ihmisillä on huomattavan paljon ahdistuneisuutta ja masennusta. He tarvitsevat psykologista hoitoa selvitäkseen ongelmistaan.

Toisaalta on olemassa keinoja, joiden avulla he onnistuvat katkaisemaan ahmimiskierteen. Tehokkaita keinoja voivat olla mm. jääkaapin tai makuuhuoneen oven lukitseminen tai jokin, joka auttaa heitä heräämään heti sängystä noustuaan.

Samoin jos ongelmana on syömishäiriö, potilas tarvitsee hoitoa unettomuuteensa. Tämä johtuu siitä, että syöminen auttaa häntä nukahtamaan. Jos hänellä ei ole lupaa syödä ennen nukkumaanmenoa, nukahtamisen kanssa tulee ongelmia. Joka tapauksessa yöaikaisesta syömishäiriöstä kärsivän ihmisen tulee tehdä elämässään muutoksia selvitäkseen ongelmastaan.

de Zwaan M., Muller A., Allison K. C., Brahler E., & Hilbert A. (2014).Prevalence and correlates of night eating in the German general population. PLoS One, 9(5):e97667.

Zapp, A. A., Fischer, E. C., & Deuschle, M. (2017). The effect of agomelatine and melatonin on sleep-related eating: a case report.

Journal of Medical Case Reports, 11:275.