Uskonto on arvoitus, jota mielemme voi selittää

Elämme maailmassa, joka on täynnä uskontoa ja hengellisyyttä, mutta siihen liittyy paljon enemmän kuin vain rukoilemista. Katsotaanpa, mitä vaikutuksia sillä on yhteiskunnassa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Roberto Muelas Lobato.

Viimeisin päivitys: 12 maaliskuuta, 2024

Uskonto syntyi välttämättömyytenä, tai ainakin niin me ajattelemme. Se on ollut läsnä aina tähän päivään asti ilman merkkiäkään siitä, että se tulisi katoamaan. Jos tutkimme historiaa, voimme nähdä että uskonnolla – jos puhumme siitä yleisellä tavalla – on paljon eri muotoja. Meillä on esimerkiksi monoteististen uskontojen synty, joissa uskotaan vain yhteen jumalaan.

Myös jumalat ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa ja ne ovat saaneet eri nimityksiä ja muotoja. On olemassa jumalia, joista emme saa luoda lainkaan kuvia ja jumalia, joilla on monia mielikuvituksellisia muotoja. Nämä muodot viittaavat joskus jopa eläimiin.

Uskonto on onnistunut muuntautumaan instituutioksi. Ihmiset ovat luoneet sosiaalisia instituutioita uskonnon nimissä, joiden on tarkoitus tarjota tai parantaa eri palveluita, kuten oppimista ja terveyttä. Tämän negatiivinen puoli on siinä, että uskonnon nimissä on käyty myös mittavia sotia. Ihmiset ovat myös suorittaneet hirvittäviä rikoksia ja epäoikeudenmukaisuuksia näiden pyhien tekstien pohjalta, jotka he usein tulkitsevat väärin.

Selitykset

On paljon selityksiä, joilla ihmiset ovat yrittäneet selittää uskontojen syntyä ja elämää vuosisatojen aikana. Yksi parhaista selityksistä on se, että uskonto yrittää antaa vastauksia, joihin muut eivät ole kyenneet vastaamaan. Mutta tämä ei kuitenkaan ole ainoa selitys, jonka ihmiset yrittävät antaa.

Seuraavaksi kerromme muutamia pyrkimyksiä selittää uskonnon syntyä ja sen elämää:

• Uskonto syntyi huumeiden käytön seurauksena. Ihmiset, jotka nauttivat hallusinogeenisiä aineita, kokivat epätavallisia näkyjä, jotka he tulkitsivat viesteinä tuonpuoleisesta. Jotkut shamaanit ja noidat käyttivät huumeita päästäkseen lähemmän jumalia ja kommunikoidakseen niiden kanssa valintojen tekemistä varten. Ehkä he eivät kuitenkaan ottaneet näitä huumeita tarkoituksenmukaisesti. Eli käy siis järkeen, että heidän tulkinnoillaan oli tekemistä jumalallisten olentojen kanssa.
• Erään toisen selityksen mukaan uskonto sai alkunsa tapana selittää luonnollisia ilmiöitä, joille ei löytynyt loogisia selityksiä. Oli tiettyjä ilmiöitä, joita oli vaikeampi selittää uskottavasti, kuten esimerkiksi sade ja ukkonen. Ihmisillä ei ollut loogisia tapoja tulkita näitä, ja tämä johti jumalten luomiseen. Jumalat siis loivat nämä ilmiöt, joita ihmiset eivät kyenneet selittämään.
• Uskonnon kasvu vaikuttaa myös eräänlaiselta idolien palvonnalta. Ihmiset alkoivat palvomaan ja jumaloimaan tiettyjä hahmoja heidän sanoilleen ja teoilleen. Tämä ihannointi sai ihmiset luomaan uskontoja näiden hahmojen perusteella.
• Viimeinen selitys sanoo, että uskonto ilmestyi eräänlaisena kognitiivisena mukautumisena. Nämä ovat henkisiä toimintoja, prosesseja ja tiloja. Niillä on erityinen fokus sellaisiin prosesseihin kuten ymmärtäminen, päättelykyky, päätösten tekeminen, suunnittelu ja oppiminen. Tämä on kaikkein hyväksytyin näkemys biologian ja psykologian alalla.

Jumaliin me luotamme

Scott Atranin teoksen In Gods We Trust (suom. “Jumaliin me luotamme”) mukaan uskonto pyrkii saamaan geenit taipumaan kohti tiettyä käyttäytymistä, tiettyä ryhmän valintaa ja tiettyyn elehtimiseen ja imitaatioon. Uskonto ei ole oppi tai instituutio, eikä se ole edes usko. Atranin mukaan uskonto on olemassa ihmismielen ansiosta, kun ihmismieli käsittelee elämään, syntymään, vanhaan ikään, kuolemaan, odottamattomaan ja rakkauteen liittyvää uteliaisuutta.

Ymmärtääksemme tätä näkökulmaa meidän on oivallettava, että uskontoa on vaikea ymmärtää, ja joskus sen opit ovat instituutiota vastaan. Jotkut uskonnot esimerkiksi antavat uhraamiselle tietynlaisia merkityksiä. Yhden tai toisen uskonnon seuraaminen voi olla todella kallista, ja tiettyinä aikoina se voi jopa riistää ihmisen hengen. Jos punnitsemme uskonnon ominaisuuksien positiiviset ja negatiiviset puolet, ne saattavat olla tasoissa. Tämä tarkoittaa, että ihmiset eivät välttämättä valitse uskontoa vain uskonnon hyötyjen pohjalta.

Sen sijaan voisimme nähdä uskonnon ihmiskognition adaptatiivisten ominaisuuksien ei-adaptatiivisena seurauksena. Tämä tarkoittaa, että uskonto olisi mukaelma kognitiivisella tasolla. Mutta se ei ole adaptatiivinen itsessään, jos tarkastelemme sen kaikkia kustannuksia ja hyötyjä. Uskonto, aivan kuin muutkin kulttuurilliset ilmiöt, on kognitiivisen, käyttäytymisen ja fyysisten keskiteiden kohtaamispaikan tulos. Se on myös peräisin mielemme ekologisista rajoitteista.

Psykologiset voimat, jotka luovat uskonnon

Uskonto on peräisin tietyistä psykologisista voimista, jotka sopeuttavat meidät elämän ehtoihin. Tässä on joitain näistä voimista:

• Ensisijaiset ja toissijaiset affektiiviset ohjelmat: Tunteilla joita tunnemme, sekä sillä kuinka tulkitsemme niitä, on suora vaikutus vuorovaikutukseemme muiden kanssa. Uskontoon uskominen saa aikaan sen, että meillä on eri affektiivisia reaktioita oman ryhmämme kanssa kuin meillä on muiden ryhmien kanssa. Tottakai omat reaktiomme ovat affektiivisempia oman ryhmämme jäsenten kanssa. Tämä tapa ilmaista tunteita on hyväksi kehittymisellemme, sillä se ryhmä johon me kuulumme, hyötyy tästä.
• Sosiaalinen älykkyys: Ryhmäelämä raivasi tien eri tulkinnoille, jotka puolestaan suojelivat ryhmää. Yhden jumalan valitseminen on peräisin tiettyyn ryhmään kuulumisesta. Ja tämä valinta päätyy luomaan eroja eri ryhmien välillä. Ero näiden ryhmien valintojen välillä säätelee ja oikeuttaa ne suhteet, jotka eri jumalia palvovat ryhmät luovat. Tämä on omalle ryhmälle hyödyksi.
• Kognitiiviset moduulit: nämä ovat niitä henkisiä rakenteita, jotka säätelevät tekojemme ja rituaaliemme tulkintaa. Ihmiset ymmärtävät ja oikeuttavat nämä moduulit uskonnon kautta. Me ymmärrämme ja hyväksymme kaikki uskontomme rituaalit, mutta muiden uskontojen rituaalit saattavat vaikuttaa oudoilta ja mahdottomilta ymmärtää. Tietyn ryhmän rituaalit ja toiminnat jatkuvat näiden rakenteiden välityksellä.

Ihmisinä meillä on taipumusta havaita toimintaa, tai toiminnan syytä, silloinkin kun sitä ei ole. Esimerkiksi uskomme yliluonnolliseen on peräisin samasta kognitiivisesta adaptaatiosta, kuin esi-isiemmekin uskomukset. Esi-isämme tulkitsivat tuulen ravisuttaman puskan äänen sapelihammastiikerin läsnäolona.

Tämä tulkinta oli hyödyllinen, sillä se auttoi ihmisiä selviytymään. Tässä mielessä yliluonnolliset toiminnot olivat vain evoluution sivutuotosta, jotka olivat peräisin järjestelmästämme havaita saalistaja.

Tästä näkökulmasta katsottuna uskonto on väline, jota mielemme käyttää antaakseen uskottavia tulkintoja mille tahansa tapahtumalle, josta emme ole todellisuudessa varmoja. Mielemme tuottivat näitä mekanismeja ja rakenteita evoluution myötä varmistaakseen että kuuluisimme johonkin ryhmään ja että voisimme selviytyä.