Tekeekö tiedonhalu ihmisistä älykkäämpiä?

· 3.6.2019

Mitä aivoissamme tapahtuu, kun kiinnostumme jostain? Neuron –aikakauslehdessä julkaistu tieteellinen tutkimus selittää, että tiedonhalu ei ole vain henkilökohtaisesti tyydyttävää, sillä siihen liittyy myös hyvä muisti ja oppimiskapasiteetti.

Älykkyyden ja tiedonhalun yhteydessä on yksi huomioitava, suuri ero. Älykkyys voidaan ”arvioida” älykkyysosamäärätesteillä, siinä missä tiedonhalu on persoonallisuuden piirreKuinka voimme sitten yhdistää nämä kaksi käsitettä?

Älykkyydelle ei ole selvää määritelmää

Mitä me oikein kutsumme älykkyydeksi? Tämä on ensimmäinen kysymys, joka meidän on kysyttävä itseltämme voidaksemme ymmärtää kuinka uteliaisuus vaikuttaa älykkyyteen. Tähän kysymykseen ei ole olemassa yhtä yksinkertaista vastausta. Päinvastoin. Tämä on itse asiassa vaikea käsite määriteltäväksi, sillä ”älykkyys” kattaa monia eri merkityksiä, toimintoja ja alueita.

Useimmat alan asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että älykkyys on henkistä kapasiteettia, johon kuuluu eri kykyjä. Näiden kykyjen joukossa on kyky käyttää järkeä, antaa todellisuudelle merkitys ja luoda suunnitelmia. Siihen sisältyy myös kapasiteettia ratkoa ongelmia, oppia asioita ulkoa, ajatella abstraktisti ja ymmärtää tai luoda uutta dataa aikaisemmasta informaatiosta.

Tästä syntyy toinen kysymys. Jos vahvistamme joitain yllä mainituista taidoista, onko älykkyyttä mahdollista lisätä? Tämä on yksi niistä asioista, joita aikaisemmin mainitsemamme tutkimus käsitteli. Käymme tätä asiaa seuraavaksi laajemmin läpi.

palapelipuut

Tiedonhalu parantaa muistia

Uteliaat ja tiedonhaluiset ihmiset muistavat informaatiota paremmin (Gruber, 2014). Tämä tarkoittaa, että meidän on helpompi muistaa informaatiota miellyttävistä asioista kuin asioista, jotka eivät kiinnosta meitä.

Miksi näin tapahtuu? Näin tapahtuu, sillä uteliaisuudella on läheinen yhteys motivaatioon. Ulkoa oppimisen kyky kasvaa, kun olemme motivoituneita. Ottakaamme asiasta esimerkki ymmärtääksemme tätä paremmin.

Eläimiä rakastavan henkilön on paljon helpompi muistaa tiettyjen kädellisten lajien nimet, joista olemme itse kehittyneet, kuin sellaisen henkilön, joka ei ole kiinnostunut eläimistä. Kuten Gruber on sanonut, ”Tiedonhalu saattaa asettaa aivot tilaan, joka sallii niiden oppia ja sisäistää mitä tahansa informaatiota, aivan kuin pyörre, joka imaisee sisäänsä sen minkä olemme motivoituneita oppimaan, ja myöskin kaiken sen ympäriltä.”

Uteliaisuus ja luontainen motivaatio

Jatkaen samalla esimerkillä voimme huomata, että eläinrakkaan motivaatio oppia eläinmaailmasta on todella voimakas. Hän haluaa tietää enemmän tietyistä aiheista, sillä hänellä on intohimoa niitä kohtaan. Tämä motivaatio on luontaista ja seuraava uteliaisuuden selittävä tekijä.

Luontainen motivaatio on peräisin sisältämme ja se tarkoittaa, että teemme asioita pelkästä asioiden tekemisen tuottamasta mielihyvästä. Se saa meidät tuntemaan itsetoteuttamisen tunnetta ja se kasvattaa meitä. Toisin kuin ulkoinen motivaatio, se ei tarvitse mitään ulkoisia kannustimia (esim. raha). Sillä ei ole yhteyttä myöskään mihinkään tiettyyn tulokseen (kuten ensimmäisen sijan voittamiseen).

Tiedonhaluiset ihmiset oppivat oppimisen nautinnosta.

Harrastuksemme ovat luultavasti selvin esimerkki tällaisesta luontaisesta motivaatiosta. Harrastamme pyöräilyä, sillä nautimme siitä ja rakastamme ulkona olemista. Jotain samanlaista tapahtuu tiedonhalun kanssa. otamme selvää uusista asioista, sillä jonkin kiinnostavan asian oppiminen tuottaa nautintoa.

Kuten voimme nähdä, sekä tiedonhalu että motivaatio ovat olennaisia, jotta oppimisprosessi voisi tapahtua. Siksi meidän on vaikeaa oppia tietoa, jos opiskelemme jotain josta emme ole lainkaan kiinnostuneita. Tulemme todennäköisesti unohtamaan oppimamme muutaman tunnin kuluttua. Tällainen ei jätä jälkeäkään muistiimme.

“Älykkyys on kykyä sopeutua muutokseen.”

Stephen Hawking

voitto kotiin

Mitä tiedonhaluisten ihmisten aivoissa tapahtuu?

Neuron -aikakauslehden tutkijoiden ryhmä huomasi, että uteliaisuuden stimuloiminen ja voimakkaan luontaisen motivaation herättäminen aktivoi voimakkaasti palkitsemisjärjestelmään liittyvän aivopiirin.

Erityisesti se lisää aivojen aktiivisuutta aivokuoren kolmessa avainalueessa. Näillä alueilla on läheinen yhteys oppimisprosessin kanssa, muistin ja miellyttävän käyttäytymisen toistamisen kanssa.

  • Vasen häntätumake: Tällä alueella on läheinen yhteys sekä oppimiseen että muistiin, ja myöskin uuden tiedon sisäistämiseen ja positiivisiin tunteisiin.
  • Nucleus accumbens: Tutkijat ovat tarkastelleet sen suhdetta riippuvuuksiin ja palkitsemisjärjestelmään, etenkin kun on kyse luonnollisista vahvistimista: ruoka, seksi, videopelit.
  • Hippokampus: Tämä rakenne on olennainen uuden muistin muodostumiselle.

“Eli uteliaisuus rekrytoi palkitsemisjärjestelmän, ja palkitsemisjärjestelmän ja hippokampuksen väliset vuorovaikutukset näyttävät asettavan aivot tilaan, jossa pystymme todennäköisemmin oppimaan ja sisäistämään tietoa.”

-Ranganath

Parempi tulevaisuus

Nämä päätelmät ovat avanneet ovet oppimisprosessin mahdollisten kehittävien tapojen tutkimuksille. Lisäksi tätä ei sovelleta vain uteliaisiin ihmisiin, jotka ovat täysin terveitä. Tämä on myös heitä varten, joilla on jonkinlaisia neurologisia häiriöitä. Käytännössä ne paljastavat sen kuinka tärkeää on, että opettajat stimuloivat oppilaiden uteliaisuutta ja tiedonjanoa. On hyödytöntä tuhlata tunteja opettamiseen, kun oppilaat eivät ole lainkaan kiinnostuneita.

Tulevaisuus on näiden uusien koulutuksellisten strategioiden kehityksessä. Oppimisprosessit voivat olla parempia, jos opettajat voisivat herättää tiedonjanon oppilaissa. Sama asia tapahtuu myös työpaikalla. Tiedonhalu on avainasemassa!