Teini-ikäisen itsetunto: haaste vanhemmille

Murrosikä on vaihe, jossa päähenkilö yrittää sijoittaa itsensä maailmaan ja selvittää kuka hitto hän on. Tässä mielessä itsetunnolla on hyvin suuri rooli, koska murrosikäisen harteilla lepää tarve kohdata erilaisia haasteita tässä vaiheessa, jotka eivät muutenkaan ole harvassa saati merkityksettömiä.

Toisaalta, vaikkakin he vaativat jättämään suojelun, jota heidän vanhempansa ja roolimallinsa heille tarjoavat, turvautuvat he edelleen näihin ja vastalahjaksi nämä sopeuttavat osan heidän näkemyksestään maailmasta ja itsestään. Täten asettamalla itsemme vanhempiemme kenkiin, ymmärrämme me miten vaikeaa voi olla heidän roolissaan tänä aikana, jolloin heidän lapsensa käyvät läpi murrosikää.

Tiedäthän sen tunteen, kun “pitää olla paikalla ilman että on siellä” tai “pitää olla siellä, mutta niin että olet varjoissa”, niin kuin silloin kun lapset olivat pieniä ja ottivat ensimmäiset askeleensa? Me päästämme heistä irti, mutta me seuraamme heitä vaivihkaa niin että he luulevat tekevänsä sen itse, tällä kertaa ilman meidän suoraa apuamme. Joten vaikka me emme olekaan usein tervetulleita, olemme me vanhemmat edelleen vastuussa omista lapsistamme heidän murrosikänsä aikana, sekä heidän teoistaan, koulutuksestaan että itsetunnostaan. 

Kaikki vanhemmat haluavat nähdä kuinka heidän lapsensa saavuttavat menestystä. Kuitenkin monet unohtavat, että tulosten lisäksi teini-ikäisten täytyy selvitä merkittävistä haasteista, kuten omaan minäkuvaan ja itsetuntoon liittyvät haasteet. Näin ollen todellisuus on se, että monilla nuorilla ihmisillä on ongelmia tulla hyväksytyiksi, niin itsensä kuin muiden taholta. Vanhemmat voivat olla keskeisessä roolissa omien teini-ikäistensä itsetunnon tajun rakentamisessa.

Itsetunnon tärkeys murrosiässä

Murrosikäisten itsetunto vaikuttaa heidän elämäänsä ja päätöksiinsä, heidän ihmissuhteisiinsa, sekä heidän akateemiseen suoriutumiseensa. Tässä mielessä on tärkeää huomata, että matala itsetunto saattaa johtaa teinit riskialttiiseen käytökseen, johon liittyy huumeiden käyttö, väkivalta, syömishäiriöt, riskialtis seksuaalinen käytös yms. Mainitsemattakaan sitä, miten haavoittuvaisia he ovat äärimmäisiä ajatuksia kannattavien ryhmien värväysyrityksille.

Meidän ei pidä unohtaa, että murrosikäisen itsetunto on heidän tulevaisuutensa perusta aikuisina. Elämä on tarpeeksi vaikeaa silloinkin, kun meillä on myönteinen minäkuva.

Vinkkejä teini-ikäisen itsetunnon kohottamiseksi

Vaikka se ei olekaan helppo homma, pitäisi vanhempien käyttää kaikkia heidän käytössään olevia keinoja edistääkseen murrosikäisten lastensa itsetuntoa. Seuraavassa joitakin keinoja tehdä niin.

Aseta rajoja ja odotuksia

Teinit tarvitsevat myös rajoja, jotka ovat sopivia heidän ikäisilleen. Rajat ovat tärkeitä ja murrosikä tekee niistä erittäin tärkeitä, mikäli haluamme että meidän lapsemme kasvavat turvassa ja vastuullisina. Joten on tärkeää luoda säännöt ja odotukset, jotka sopivat yhteen sen kanssa mitä teinit haluavat ja jotka auttavat heidän kasvuaan eivätkä rajoita sitä.

Murrosikä tuo esiin uusia tilanteita, jotka sinun tulee jättää huomioimatta ilman että yrität kontrolloida. Muun muassa ulkoilu kavereiden kanssa, kännyköiden käyttö, seksuaalisuuden löytäminen ja muut asiat täytyy käydä vuoropuheluna läpi, riidat ja sopimiset jotta molemmat osapuolet voivat seistä niiden takana. Tämä on se kohta, missä vanhempien kyky neuvotella ja asettaa sääntöjä astuu esiin, joka haarautuu siitä, että hyväksyy nuoren ilman että pakottaa hänet hylkäämään itsehallintonsa.

Kommunikoinnin murrosikäisten kanssa täytyy olla aaltoilevaa ja avointa, joka edesauttaa joustavaa suhdetta. Olematta autoritaarisia, voivat vanhemmat harjoittaa vaikutusvaltaa, jonka he ansaitsevat. Sääntöjen tulee olla selkeät ja niiden pitäisi viestittää tietynlaisia arvoja.

Meidän etsiessä lapsistamme sitä, miten he voivat antaa itsestään parasta ja päästä esteiden yli, keskitymme me liian usein siihen, mitä he eivät ole tehneet hyvin ja missä he voisivat pärjätä paremmin. Kuitenkin samalla kun teinit tarvitsevat tavoitteita, on myös hyvin tärkeää että he tietävät koska he ovat toimineet oikein ja ovat menestyneet, vaikka edelleen saattaa olla pitkä tie edessä.

Murrosikäisille on myös tärkeää, että he saavat erityistä ylistystä silloin, kun he harjoittelevat taitoja joita he ovat päättäneet kehittää tai kun he erottuvat joukosta jostain erilaisesta johtuen. Vaikka maut ja pyrkimykset eivät ole lapsilla samoja kuin heidän vanhemmillaan, tulee meidän kunnioittaa ja tunnustaa heidän arvonsa. Emme voi unohtaa sitä, että vaikka aikuisuus ei anna meidän myöntää heille täyttä itsenäisyyttä, on heidän elämänsä loppujen lopuksi vielä meidän käsissämme.

Mutta meidän ei pidä ylistää heitä kehuilla ja unohtaa samalla kaikki muu. Kehu oikein aseteltuna saattaa toimia motivaation käynnistäjänä, mutta liiallisena määränä saattaa saada aikaan negatiivisia seurauksia. Erityisesti jos näitä kohteliaisuuksia jatkuvasti seuraa materia, ulkoapäin tuleva epäoleellisuus sen tehtävän suhteen, josta me haluamme antaa tunnustusta.

Rohkaise heidän omien mielipiteidensä muodostumista

Teinit rakastavat sitä, kun he saavat kertoa mielipiteensä ääneen. Tämä saa heidät tuntemaan itsensä vanhemmiksi ja antaa heidän erottua. Tämä myös antaa heidän tehdä yhtä asiaa, mistä he pitävät: väitellä. Tämä on normaalia ja tarpeellista.

Kuitenkin on monia tilanteita, joissa murrosikäiset käyttävät muiden mielipiteitä tukenaan, kun heillä ei ole omia suuntaviivoja joiden mukaan muovata omat mielipiteensä ja heitä johdattaa mikä tahansa väärä uskomus, joka huutaa heille eniten ja jota on levitetty ympäristöön runsaimmin. He vain yksinkertaisesti hyväksyvät tämän näkökulman ilman suurempaa kritiikkiä.

Vanhempien tulisi rohkaista nuoriaan kehittämään omia mielipiteitään ilman, että tyrkyttävät heille omiaan tai kenenkään muun mielipiteitä. Tämä tarjoaa laajan näkemyksen maailmasta ja kirjon kokemuksia, jotka mahdollistavat heidän ajatella vapaasti.

Rohkaise päätöksentekoa

Nuorten pitää myös oppia tekemään omia päätöksiään, olemaan vastuullisia niiden suhteen ja tekemään päätöksiä omien henkilökohtaisten arvojensa mukaan. Vanhemmat tekevät oikein antaessaan nuorten lastensa tehdä omat päätöksensä ja valita oman makunsa ja tavoitteidensa mukaan sillä edellytyksellä, että he eivät tempaudu niiden vietäviksi. Palataksemme esimerkkiin siitä, kuinka lapsi oppii kävelemään: me annamme hänen mennä minne vain, kunhan tiellä ei ole mitään esteitä jotka vaarantaisivat hänen turvallisuuttaan.

Mutta ei ole kyse ainoastaan tästä. Vanhempien tulisi auttaa lapsiaan tekemään sopusointuinen suunnitelma omien päätöksiensä perusteella ja toimimaan tehtyjen päätösten mukaan. On myös hyvä antaa heidän kärsiä seurauksista, jotka seuraavat heidän teoistaan ja omista päätöksistään. Tämän voi toteuttaa tarjoamalla heille apua ongelmien ratkaisemiseen, mutta ilman että pitää heitä kädestä kiinni tai tekee työn heidän puolestaan.