Demonit lapsuudestamme

30.11.2016 en Psykologia 99 Jaetut

Lapsuus on elämän kaikkein tärkein vaihe arvojen, oppituntien ja käytösmallien sisäistämisen osalta. Monet psykologit, jotka erikoistuvat lapsuuden ja pikkulapsien vaiheiden tutkimiseen, painottavat asteittaisen kypsymisen tärkeyttä ja erilaisista vaiheista tyydyttävällä tavalla selviytymistä, jotta niistä mihinkään ei jäisi jumiin.

Jos meidän pitäisi erotella ihmiset, jotka kaikkein eniten vaikuttavat lapseen, pitäisi näiden olla hänen vanhempansa tai pääasialliset holhoojat. Suurin osa vanhemmista ja huoltajista rakastaa lapsiaan, haluavat heille parasta ja tietävät, että lapsen kasvattaminen on vaikea tehtävä. Mutta haluaminen ei aina ole aivan sama asia kuin tekeminen.

Lapsuuden kokemukset vaikuttavat meihin aikuisuudessa

Ei kaikki vanhemmuus tapahdu ihanteellisessa yhteydessä. Askareiden jaossa saattaa olla epätasapainoa, tunnetasoisen kypsyyden puutetta, kriisi itsessään ihmissuhteessa. Tai tämä uusi lapsen muodossa saapunut vastuu saattaa yksinkertaisuudessaan olla aivan liikaa tai liian vaikeaa joillekin ihmisille.

Juna

Tässä artikkelissa me emme tule tuomitsemaan, emmekä halua kenenkään ajattelevan meidän tekevän niin. Mutta ei ole epäilystäkään, että jotkin kasvatukset ovat vaikuttaneet kielteisesti joihinkin lapsiin, jotka ovat nyt aikuisia. Me tulemme nimeämään joitakin näistä käytännöistä ja yhdistämme ne käytösmalleihin, jotka saattavat ilmetä aikuisiällä. Koska toisinaan tieto ja itsetutkiskelu ovat parhaat aseet, joita meillä on omia demoneitamme vastaan.

Vanhempien asenteet, jotka rajoittavat heidän lapsiaan lapsuuden aikana

Monissa tapauksissa meidän kokemuksemme lapsuuden aikana ovat meidän aikuiselämäämme määritteleviä tekijöitä. On olemassa lukuisia asenteita, joita joillakin vanhemmilla on lapsiaan kohtaan, ja jotka estävät näitä elämästä täysin tulevaisuudessa:

Ylisuojelu

Vanhemmat haluavat aina estää ikäviä asioita tapahtumasta omille lapsilleen ja he uskovat, että vapauksien rajoittaminen on ratkaisu tähän. Heidän pelkonsa on niin voimakasta, että heidän täytyy pitää lapsensa hallinnassa, “turva-alueella.” Tästä mahdollisesti johtuvat seuraukset ovat ujous, aloitekyvyn puute, patologinen epäilys aloitettaessa mikä tahansa yksilöllisen toiminta ja jatkuva hyväksynnän etsiminen.

“Lapsuudella on sen oma tapa nähdä, ajatella ja tuntea. Mikään ei ole vähemmän viisasta kuin koettaa korvata ne omillamme.” 
-Jean Jacques Rousseau-
Lapsen suru

Omasta lapsuudesta kumpuavien turhautuneiden halujen heijastaminen lapsiin

Jotkut vanhemmat haluavat lastensa olevan mitä he eivät itse koskaan pystyneet olemaan, jopa jos tämä ei sovi yhteen heidän lastensa mielenkiinnon kohteiden kanssa. Tästä seurauksia ovat itsetunnon puute, matala turhautumisen kestotaso ja tunnetasoinen riippuvuus.

Hellyyden osoittamisen puute

Tämä asenne on yleensä kaikkein tuhoisin. Lapsi tarvitsee kontaktia vanhempiinsa. Heidän täytyy saada ja tuntea rakkautta. Muutoin he olettavat, että kylmyys on asenne, joka myös heidän pitäisi omaksua. Seurauksina ovat epätoivoinen rakkauden etsiminen muissa, sekä vaikeudet tasapainottaa ja ilmaista omia tunteitaan.

“Jokainen lapsi tulee maailmaan mukanaan tietty vaisto rakkaudesta, mutta on vanhempien ja ystävien tehtävä määritellä kasvaako vai kuoleeko tämä rakkaus.”
-Graham Greene-

Vanhempien depressiiviset asenteet tai arvottomuuden tuntu

Lapselle aiheuttaa ankaraa ahdistusta nähdä ihmisten kotonaan jatkuvasti ilmaisevan, että heidän elämänsä ei tee heitä onnelliseksi.

Vertaukset muihin ihmisiin tai sisaruksiin

Jotkut vanhemmat uskovat, että heidän kasvatustyylinsä pitäisi olla sama kaikille heidän lapsilleen ja jättävät näin huomioimatta lasten yksilölliset eroavaisuudet. Seurauksena on hyödyttömyyden tunne lapsessa, sekä varmuuden puute omiin kykyihinsä ja taitoihinsa nähden.

Lapsuuden demonit

Perhekiistat, yhteenotot tai avioero

Kaikki avioerot ovat vaikeita, mutta kun osallisena on myös lapsia, on tilanne huomattavasti monimutkaisempi. Monet parit käyttävät “vanhempien vieraannuttamista” lapsiinsa, täysin tuhoten heidän viattomuutensa ja rasittaen heitä tällä ongelmalla. Lapsi tulee kokemaan vahvan hylkäämisen sekä kognitiivista että tunnetasoista kaaosta.

Kun lapsuudessa kokemamme ongelmat satuttavat vieläkin

Vaikka monia vuosia kuluu ja kaikki mitä olet läpikäynyt vaikuttaa jo hyvin kaukaiselta ja unohdetulta, pidämme me toisinaan erittäin kirkkaina muistoja kaikista niistä tilanteista, jotka tekivät olomme huonoksi ja kun emme ymmärtäneet. Nyt sinä pystyt ymmärtämään niitä, mutta jonkinasteisella katumuksella ja runsaalla irtisanoutumisella sinuun vaikuttaneista tekijöistä.

Hyvä tapa päästä eroon tästä taakasta on käydä läpi “tunnepitoinen katarsis” niiden ihmisten kanssa, jotka elivät koko tämän tilanteen kanssasi, mukaan lukien omat vanhempasi. Tämä tarkoittaa hankkiutumista eroon kaikesta sinun sisälläsi olevasta, ilmaisten itseäsi. Itsesi negatiivisesta vapauttamisen tärkeys, tuosta taakasta irtautuminen, on siinä miten se auttaa meitä kantamaan keveämpää taakkaa harteillamme.

Pystyt paremmin ymmärtämään olosuhteita, joissa he olivat, vertaamalla niitä omiisi. Ja jos aika koittaa, älä toista niitä lastesi kanssa. Koska kerta riittää, koska asiat voidaan aina tehdä paremmin ja koska uuden sivun kääntäminen on ainut jäljellä oleva tehtävä.

UUTISIA VERKOSSA