Väriliidut, suklaakakku, juuri leikattu nurmikko, mummola ja äitimme hajuveden tuoksu hänen meitä halatessaan… Tuoksut lapsuudesta asuttavat aivojamme kuin raolleen jätetyt ovet, kuin voimakkaat ankkurit, jotka palauttavat meidät tunnepitoiseen menneeseen.
Voimme käyttää ilmaisua “tuoksuvista takaumista” viitataksemme tähän läheiseen suhteeseen, jossa yhdistyvät muisti, hajuaisti ja oma lapsuutemme. Viiden vuoden ikään saakka lapsen tapa yhtenäistää muistoja on läheisesti yhteydessä hajuaistiin, mutta meidän kasvaessamme vanhemmiksi alkavat näkö- ja kuuloaisti painaa enemmän kuin nämä nenämme havainnot.
Lapsilla on oma tapansa tuntea ja ymmärtää maailmaa. Me emme voi korvata sitä; lasten täytyy kerätä oma “kokemustensa arkku” myönteisestä rohkaisusta, hellyydestä ja mahtavista löydöksistä.
Yhteyttä tuoksun ja lapsuuden muistojen välillä ei ole tutkittu kovin syvästi. Eräät tieteilijät, kuten Dr. Maria Larsson, kuitenkin paljastavat, että itse asiassa nenä on “fyysinen sisääntulo” meidän emotionaaliseen maailmaamme.
Lapsuuden tuoksut: suora linkki tunteisiimme
Helen Fields, Smithsonianin kirjoittaja ja lääketieteen asiantuntija selittää kirjassaan Fragrant Flashbacks, että varhaislapsuutemme aikana haju- ja makuaisti toisiinsa yhdistettyinä ovat meidän kaikkein tärkeimmät “kemialliset kanavamme” maailman ymmärtämiseen. Viiden ikävuoden jälkeen meillä ei enää ole tarvetta laittaa tavaroita suuhumme ja meidän nenämme lakkaavat olemasta yhtä vastaanottavaisia kuin tähän ikään asti.
Me saatamme usein ajatella, että hajuaisti on jotain jonka käytössä vain sommelieerit tai parfymistit ovat asiantuntijoita, mutta itse asiassa se on kaikkein voimakkain väylä, joka yhdistää meidät omiin aivoihimme. Hajuaisti pystyy vuorostaan herättämään henkiin tunteita tai erittäin tarkkoja ja tiettyjä muistoja.
“On vain yksi tuoksu, joka voi kisailla myrskyn tuoksun kanssa: puukynän tuoksu.”
Miten hajut aktivoivat tunteita
Kun esimerkiksi kukkasen tai märän maan tuoksun molekyylit sitoutuvat nenämme sisäpintaan, ne lähettävät signaalin suoraan hajukäämiin, joka on juuri silmiemme yläpuolella sijaitseva pieni ja monimutkainen järjestelmä.
Täältä alkaa kiehtova matka, joka vie tämän signaalin kahteen tiettyyn kanavaan. Ensin aivokuoren hajuaistiin liittyvään osaan, jotta se voi tunnistaa ja luokitella kyseisen hajun. Myöhemmin tämä hajusignaali kulkee mantelitumakkeeseen, alueeseen joka on yhteydessä tunteisiin, ja sijaitsee hippokampuksen alapuolella, joka on lisäksi vastuussa muististamme.
Philadelphiassa Monell Chemical Sciences -keskuksessa 1990-luvulla tehdyn tutkimuksen mukaan vauvat ovat avoimia hajuille jo ennen syntymää. Lapsivesipunktion avulla saatiin selville, että äidin ruokavalio on mahdollista tulkita “hajuina” lapsiveden kautta ja näin ollen sikiö alkaa oppia jo hyvin varhain.
Kuten voimme tästä kaikesta huomata, kulkee hajuaisti erittäin ominaisesta syystä käsi kädessä tunteiden kanssa. Miellyttävä tuoksu ei tarjoa meille ainoastaan lohtua tai herätä myönteisiä muistoja, vaan se voi lisäksi saada meidät kuluttamaan enemmän. Näin ollen kaupan ala käyttääkin nykyään ns. “neuromarkkinointia” hyötyäkseen meidän tunteidemme voimasta hajuaistin kautta. 
Hajuaistiin liittyvä muistiterapia
Me kaikki olemme kokeneet näitä lapsuuden tuoksuja, jotka ilmaantuvat yllättäen ja kun me sitä vähiten odotamme. Kun avaat vanhan kirjan ja koet kummallisen “déjà vun” tai kun yhdistät johonkin isoäitisi tekemän omenapiirakan tuoksun…
Muista, että voi koittaa aika jolloin menetämme “tämän taianomaisen polun,” joka yhdistää tuoksut tunteisiin. Ja juuri näin tapahtuu muun muassa Alzheimerin tai Parkinsonin taudin alkuvaiheessa.
On olemassa erittäin mielenkiintoisia terapiamuotoja, joiden avulla koetetaan estää hajuaistiin liittyvän muistin menetys stimuloinnin kautta. On lisäksi mahdollista, että näitä terapioita voidaan käyttää pysäyttämään muistinmenetystä niin pitkälti kuin mahdollista.
On varsin hyvin tiedossa, että Alzheimerin tapauksessa ovat tunnepohjaiset näkökohdat oleellisia ja erittäin läsnä. Näin ollen hajujen käyttäminen mekanismina muistin aktivoimiseen tunteiden kautta on ehdottoman mielenkiintoinen mahdollisuus mielessä pidettäväksi.
Harjoitukset, kuten kävelyllä käynti sateisena päivänä, keittiön tuoksujen leviämisen salliminen tai vastapestyjen vaatteiden tuoksu; nämä voivat olla päivittäisiä harjoituksia taudin etenemisen hidastamiseksi ja ennen kaikkea ne voivat parantaa potilaan hyvinvointia edistämällä heidän menneisyytensä merkittävien hetkien muistamista.
Esimerkiksi heidän lapsuutensa tuoksujen…
