Lapsuuden tuoksut: ovia menneisyyteemme

Väriliidut, suklaakakku, juuri leikattu nurmikko, mummola ja äitimme hajuveden tuoksu hänen meitä halatessaan… Tuoksut lapsuudesta asuttavat aivojamme kuin raolleen jätetyt ovet, kuin voimakkaat ankkurit, jotka palauttavat meidät tunnepitoiseen menneeseen.

Voimme käyttää ilmaisua “tuoksuvista takaumista” viitataksemme tähän läheiseen suhteeseen, jossa yhdistyvät muisti, hajuaisti ja oma lapsuutemme. Viiden vuoden ikään saakka lapsen tapa yhtenäistää muistoja on läheisesti yhteydessä hajuaistiin, mutta meidän kasvaessamme vanhemmiksi alkavat näkö- ja kuuloaisti painaa enemmän kuin nämä nenämme havainnot.

Lapsilla on oma tapansa tuntea ja ymmärtää maailmaa. Me emme voi korvata sitä; lasten täytyy kerätä oma “kokemustensa arkku” myönteisestä rohkaisusta, hellyydestä ja mahtavista löydöksistä.

Yhteyttä tuoksun ja lapsuuden muistojen välillä ei ole tutkittu kovin syvästi. Eräät tieteilijät, kuten Dr. Maria Larsson, kuitenkin paljastavat, että itse asiassa nenä on “fyysinen sisääntulo” meidän emotionaaliseen maailmaamme.

Lapsuuden tuoksut: suora linkki tunteisiimme

Helen Fields, Smithsonianin kirjoittaja ja lääketieteen asiantuntija selittää kirjassaan Fragrant Flashbacks, että varhaislapsuutemme aikana haju- ja makuaisti toisiinsa yhdistettyinä ovat meidän kaikkein tärkeimmät “kemialliset kanavamme” maailman ymmärtämiseen. Viiden ikävuoden jälkeen meillä ei enää ole tarvetta laittaa tavaroita suuhumme ja meidän nenämme lakkaavat olemasta yhtä vastaanottavaisia kuin tähän ikään asti.

Me saatamme usein ajatella, että hajuaisti on jotain jonka käytössä vain sommelieerit tai parfymistit ovat asiantuntijoita, mutta itse asiassa se on kaikkein voimakkain väylä, joka yhdistää meidät omiin aivoihimme. Hajuaisti pystyy vuorostaan herättämään henkiin tunteita tai erittäin tarkkoja ja tiettyjä muistoja.