5 myrkyllisen kasvatuksen aiheuttamaa seurausta

· 13.6.2016

Lapsuus on se nimenomainen elämänvaihe, jolloin me alamme tuntea maailmaa, kehittyä ja oppia miten hallita asioita ja ihmisiä, joiden kanssa me elämme. Toisaalta taas se on jakso, jolloin me olemme erityisen haavoittuvaisia ja riippuvaisia. Niinpä se, mitä meille tapahtuu lapsuudessa pysyy osana meitä, tehden siitä vaikean hallita.

Tämä pätee meihin kaikkiin; oli lapsuutemme pääosin onnellinen tai ei. Meidän oma lapsuutemme voi olla jopa etu tai haitta, jonka me saamme sattuman kaupalla ja johon meillä ei tietyllä tapaa ole paljonkaan sananvaltaa.

TV-sarjoissa tai elokuvissa meille esitetään usein henkilökuva häiriintyneestä yksilöstä, jonka lapsuus on ollut täynnään hankalia ihmissuhteita, joko suoralla tai epäsuoralla tavalla.

Myrkyllinen kasvatus kasvilapsi

Mutta entä todellisuudessa, mitkä ovat kaikkein yleisimmät seuraamukset siitä, että on kokenut myrkyllisen lapsuuden? 

1. Katkera mieli

Tämä vaihe, kuten kaikki muutkin jotka muodostavat elämäntarinamme, ei enää palaa kun olemme kerran sen kokeneet. Myrkyllinen lapsuus tarkoittaa tavanmukaisesti surullista, onnetonta tai vaikeaa lapsuutta.

Useissa tapauksissa se, että ei saa mahdollisuutta kokea noita vuosia sillä tavoin kuin olisimme halunneet, täyttää meidät katkeruudella niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat ympärillämme tuohon aikaan. Toisin sanoen, meidän tunnepohjaiset yhteytemme lapsuudesta säilyvät, ilmaantuen usein esiin konfliktina rakkauden ja ikävämpien tunteiden välillä.

Nämä ristiriitaiset tunteet eivät ole mahdollisuuksien tuotosta, vaan ennemmin seurausta epäoikeudenmukaisuuksien, epäluottamuksen, pelon, hylkäämisen ja nöyryytyksen käsittämisestä, jonka kerran jouduimme kärsimään.

2. Vaikeus luoda suhteita toisiin

Myrkyllinen kasvatus lonkerot ja tyttö

Tapa, jolla me muodostamme ihmissuhteita alkaa kehittyä meidän ensimmäisten elinvuosiemme aikana. Me opimme, miten meidän täytyy ilmaista itseämme tai miten hallita hiljaisia hetkiä, jotta kommunikointimme olisi tehokasta.

Lapsuuden aikana suhdemallit, kuten väkivalta tai pakottaminen, on erittäin helppo oppia ja tuottaa uudelleen toisintona menneestä. Näistä tulee vaikeita tapoja “epäoppia”, jos me lapsina näimme muiden käyttävän niitä tehokkaalla tavalla saavuttaakseen tavoitteitaan ihmissuhteissa.

Vaikka meillä on hyvin vähän sanavaltaa meidän ihmissuhdekoulutuksemme suhteen, niin jos me totumme myrkyllisiin toimintamalleihin lapsina, me maksamme negatiivisista seurauksista hinnan aikuisina. Jossain vaiheessa on todennäköistä, että me maksamme korkean hinnan kyvyttömyydestämme.

3. Vääristynyt käsitys itsestä

Myrkyllinen lapsuus ei käsitteenä viittaa ainoastaan hellyyden tai läheisyyden puutteeseen tai jatkuvista epäoikeutetuista rangaistuksista tai välinpitämättömyydestä kärsimiseen. Se liittyy myös sellaisten ihmisten kanssa olemassa olemiseen, jotka eivät koskaan tunnista omia virheitään tai jotka ovat ylisuojelevia lapsen suhteen, estäen heitä kohtaamasta tekemänsä virheet sekä kohdistaen heihin epähaavoittuvaisuuden ja täydellisyyden kuvan, joka on kaukana siitä jonka he myöhemmin elämässään kohtaavat.

Tässä mielessä yksilö kasvaa uskoen, että hän on jotain mitä hän ei todellisuudessa ole, mikä luo tietämättömyyttä josta he aikanaan tulevat maksamaan kalliisti.

4. Vähemmän mahdollisuuksia kehittää tunneälykkyyttä

Tyttö istuu kuun päällä

Matematiikka, äidinkieli, vieraat kielet… Kaikki nämä aineet ovat osa akateemisia opinto-ohjelmia. Kuitenkin jokin aivan yhtä hyödyllinen — meidän tunteidemme hallinta — on systemaattisen opetuksen ulkopuolella.

Se tosiasia, että kukaan ei ole vaivautunut opettamaan meitä miten hallita omia tunteitamme ei tarkoita, että me emme ole oppineet sitä; me päädymme oppimaan sen itse tarkkailemalla muita.

Myrkyllinen lapsuus tarkoittaa, että niillä ihmisillä, jotka ovat meille läheisimmät tai jotka toimivat meille vertailukohteina, on alikehittynyt tunneäly. Tämä voi olla erittäin haitallista lapsuutemme aikana, myöhemmin tehden meistä haavoittuvaisia kaikkein perustavanlaatuisimmilla tavoilla.

5. Mahdollisuus mallin toistamiseen vanhemmuudessa

Kasvatus, jonka me lapsina koemme toimii useimmissa tapauksissa perustana meidän omien lapsiemme opettamisessa kun me olemme aikuisia. Jos on todellakin totta, että me usein epätietoisesti toistamme tiettyjä toiminta- ja käytösmalleja, pitää meidän nähdä huomattavaa vaivaa ohjataksemme elämämme terveeseen suuntaan.

Mutta vaikka ihmiset jotka ovat kärsineet vaikean lapsuuden kokevat kehittymisen vaikeammaksi, he saattavat tehdä lopulta paluun ja selvitä siitä mitä heiltä ei koskaan pitänytkään kieltää.

Tällä tavoin ja ajan kanssa he lopulta erottuvat joukosta ennemmin siitä johtuen mitä he ovat saavuttaneet, kuin mikä heitä on satuttanut, muuttuen sellaisiksi ihmisiksi jotka ansaitsevat meidän ihailumme.