Pelon 4 vaihetta

· 1.3.2016

Pelko on universaali tunne. Me kaikki olemme tunteneet sitä jossakin tilanteessa. Sitä kuvaillaan tunteena, joka pitää sisällään oletetun uhan aiheuttamaa hermostuneisuutta. Vaikka sitä pidetään usein negatiivisena tunteena, sillä voi myös olla positiivinen puoli, sillä se suojelee meitä.

Pelon tunne ilmestyy varoittamaan meitä vaarasta. Tämä saa meidät valmiustilaan ja se laukaisee meissä välttämättömät toiminnot, jotta voimme pärjätä kyseisessä tilanteessa, mikäli uskomme, että pärjääminen on mahdollista. Mikäli emme usko niin, pelko saa meidät pakenemaan pois kyseisestä tilanteesta.

“Pelko on luonnollista viisaille. Se on tietoa siitä, miten voittaa rohkeus.

-Alonso de Ercilla and Zúñiga-

On tärkeää pitää mielessä, että pelko itsessään ei ole ongelma, vaan se on tunne, joka yksinkertaisesti osoittaa meille, että ongelma on olemassa.

Mutta mitä tapahtuu, jos pelosta tulee irrationaalista? Tällä tarkoitetaan sitä, että halvaannumme pelon hetkellä, tai emme pysty kontrolloimaan sitä tai pääsemään siitä yli. Jotta voimme saada kysymykseen vastauksen, kerromme nyt, mitkä ovat ne neljä vaihetta, joiden läpi käymme tuntiessamme pelkoa.

Vaihe 1: Mielikuvitus

Usein kun olemme peloissamme, alamme kuvitella asioita. Liioittelemme mielessämme sitä, mitä saattaa tapahtua, ja annamme näiden ajatusten viedä meidät mukanaan. Usein luomme mielessämme tilanteen, joka on todellisuutta pahempi. Menemme asioiden edelle ja luomme näin pelkoa ja hermostuneisuutta itsellemme.

Minkä takia toimimme näin? Kuten aiemmin on todettu, pelko valmistelee meitä kohtaamaan vaikean tilanteen. Kun alamme kuvitella asioita liioitellusti, mielemme käy läpi eri vaihtoehtoja, jotka ovat mahdollisia. Se tekee niin, jotta olisimme valmistautuneita kohtaamaan tilanteen.

Mitä huonommaksi kuvittelemme tilanteen, sitä helpompi meidän on se kohdata, mikäli meillä on tarpeeksi voimavaroja.

Mielemme toimii nopeasti, emmekä voi välttyä ajattelemasta kaikkein pahinta. Tämä saattaa jopa pelastaa henkemme monissa tilanteissa.

Vaihe 2: Pelko

Pelon toinen vaihe on pelko itsessään. Olemme jo kuvitelleet sen, mitä voi tapahtua. Olemme käyneet läpi mahdolliset vaihtoehdot ja sen, miten voimme paeta tilanteesta… nyt tulee pelko.

Pelko ilmenee ajatuksissasi, mutta myös kehossasi. Kun pelko valtaa meidät, alamme hyperventiloida, sydämemme alkaa lyödä nopeammin, äänemme muuttuu korkeammaksi ja kehomme täyttyy hermostuneisuudesta. Et pysty enää kuvitella erilaisia tilanteita tai edes ajatella. Kykenet ainoastaan tuntemaan ja valmistautumaan toimintaan. Et mitään muuta.

Esimerkki pelosta voi olla esimerkiksi esiintymiskammo, pelko puhua yleisön edessä. Ajattelemme, että tulemme tyrimään koko homman, että teemme virheitä ja muut nauravat meille. Luomme odotuksia ja kuvittelemme tuhansia eri vaihtoehtoja. Tämä aiheuttaa meissä reaktion, jolloin pelko estää meitä olemasta oma itsemme. Monesti tämä johtuu epävarmuuksistamme.

Vaihe 3: Lamaantuminen ja kiihtyminen

Kun keskitymme ainoastaan siihen mitä tunnemme, ilman että kiinnitämme huomiota ajatuksiimme, mielemme lamaantuu. Tämä on pelon kolmas vaihe. Emme kykene enää ajattelemaan. Jokainen pelkää tätä kyseistä vaihetta, jossa pelko onnistuu lamaannuttamaan meidät.

Tämä tilanne aiheuttaa yleensä toivottomuuden tunneta. Usein emme tiedä, miten voisimme päästä siitä eroon. Mutta mitä voimme tehdä? Odottaa. Kun pelko lamaannuttaa meidät, meidän tulee odottaa, että se menee ohi. Kyseessä ei ole tuntemus, joka menisi ohi nopeasti. Siihen menee muutama minuutti. Kehomme on laukaissut hälytyksen ja nyt se tarvitsee hieman aikaa ymmärtääkseen, että uhkaa ei olekaan olemassa.

Joskus reagoimme lamaantumisen sijasta päinvastaisella tavalla: kiihdymme. Tällöin alamme käyttäytyä hölmösti. Esimerkiksi piiloudumme peiton alle tai tarkastamme, ettei kaapissa lymyile hirviöitä. Jos ajattelemme asiaa tarkemmin, miten peittomme meitä itse asiassa suojelee? Tiedämme, että tämä on täysin järjetöntä, mutta pelon hetkellä pelko ohjaa meitä, emmekä tiedä, mitä teemme.

Vaihe 4: Muistojen luominen

Mielikuvitus johtaa meidät silkkaan pelkoon, joka sitten joko lamauttaa meidät tai saa meidät kiihtyneiksi. Mutta mikä on viimeinen pelon aikaansaama vaihe? Muistot. Kaikki tallentuu mieleemme, ja etenkin tapahtumat, jotka ovat olleet stressaavia tai emotionaalisesti intensiivisiä.

Jos olemme kokeneet jotain epämukavaa edellisen puolisomme kanssa, joka kerta kun tulemme läheisemmäksi mahdollisen tulevan puolison kanssa, kyseinen muisto aktivoituu. Mitä sitten tapahtuu? Nuo muistot määrittävät sen, mitä tulemme tekemään ja ne myös suojelevat meitä oletetulta vaaralta. Vaaralta, jonka olemme jo kokeneet ja jonka haluamme välttää.

Nämä muistot saattavat pidätellä meitä tarttumasta tilaisuuksiin. Tästä syystä ne eivät ole aina positiivisia. Tällainen muisto on opettanut meille jotakin, ja ehkä välttelemällä saman tyyppisiä tilanteita voimme myös välttää tulevan harmin, mutta emme voi vältellä asioita loputtomiin.

Meidän tulee yrittää voittaa pelkomme, emmekä saa antaa niiden kontrolloida itseämme tai tehdä päätöksiä puolestamme. Jos pelkäämme esiintymistä, meidän tulee löytää tarpeeksi tahdonvoimaa ja päästä pelon yli. Pelko on olemassa ainoastaan mielessämme ja meillä on voima päästä sen yli.

On normaalia olla peloissaan. On jopa hyvä, että tunnemme pelkoa, mutta emme saa antaa sen määrittää elämäämme. Meidän tulee oppia voittamaan se. Pidä mielessäsi, että me kaikki voimme oppia jotakin peloistamme. Pelko kertoo meille ongelman olemassaolosta ja siitä, että ongelma on mahdollista selvittää. Älä tee pelosta vihollistasi.