Seksuaalisuus on termi jonka me yhdistämme välittömästi seksiin, mutta oletko koskaan kysynyt itseltäsi mitä kaikkea ihmisen seksuaalisuus itse asiassa pitää sisällään?
Seksuaalisuus on jaettavissa kolmeen perusperiaatteiden haaraan: biologinen, psykologinen ja sosiaalinen. Nämä ovat kaikki sidoksissa toisiinsa ja seksuaalisuuden tarkastelu biopsykologissosiaalisten erityispiirteiden liitoksena tarjoaa meille mahdollisuuden todella ymmärtää ne lukemattomat tavat, joilla se vaikuttaa ihmisiin ja heidän kehitykseensä.
WHO eli Maailman terveysjärjestö on tarjonnut ihmisten seksuaalisuuden kuvaamiselle seuraavan määritelmän:
“Seksuaalisuus on keskeinen osa ihmisyyttä kaikissa elämän vaiheissa, ja se käsittää sukupuolen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuoliroolit, seksuaalisen suuntautumisen, erotiikan, mielihyvän, sukupuolisuhteet ja lisääntymisen. Seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja ovat ajatukset, fantasiat, halut, uskomukset, asenteet, käyttäytyminen, seksuaalisuuden harjoittaminen, roolit ja suhteet.”
Biologinen seksuaalisuus
On hyvinkin mahdollista, että seksuaalisuuden biologiset aspektit ovat olleet ja tulevat jatkossakin perustumaan sille, minkä koemme vahvimmin kuuluvan seksuaalisuuden käsitteeseen; nimenomaisesti meidän suku- ja lisääntymiselimemme.
Tämä on äärimmäisen pelkistetty ja kapea katsantomalli joka ei ota ihmisen fyysistä olomuotoa huomioon kokonaisvaltaisena yksikkönä. Ihmisvartalon huomioiminen kokonaisuutena joka integroidaan käsitteeseen seksuaalisuudesta, tarjoaa meille mahdollisuuden sisäistää että olemme seksuaalisia olentoja syntymämme hetkestä aina kuoleman porteille asti. Tämä näkemys ottaa huomioon sen, että myös lapset ja nuoret, aivan kuten aikuiset ja vanhemmat ihmiset, omaavat seksualiteetin.
Kun kiinnitämme huomiomme ainoastaan seksuaalisuuden biologiseen osuuteen, kohdistamme keskittymisemme seksin fyysiseen harjoittamiseen sukuelintemme välityksellä, jolloin pääasiallisena yleisenä tavoitteena on suvun jatkaminen. Joka tapauksessa meidän on mahdollista laajentaa seksuaalisuuden biologista katsantokantaamme ja antaa sille enemmän merkitystä, kun liitämme sen toisiin merkittäviin tekijöihin:
Meidän kehomme on se joka oppii, ja ainoastaan kehomme täydellisen käytön kautta voimme panna (seksuaalisuutemme) käytäntöön. Vartalomme jakaminen osiin ja tietyille osille vain joidenkin tehtävien osoittaminen tarkoittaa käytännössä itseltään sen nautinnon kieltämistä, joka seuraa tuntemisesta ja muiden kanssa täsmällisesti kommunikoinnista.
Sosiaalinen seksuaalisuus
Tämä seksuaalisuuden ulottuvuus liittyy meidän käsitykseemme erotiikasta. Tämän käsityksen me kehitämme opittujen käytösmallien sekä erilaisten tapojen ja rituaalien sisäistämisen kautta. Tietyt seksuaalisuutta ympäröivät uskomukset elävät eri kulttuureissa ja voivat vaihdella merkittävästi riippuen historiallisista kehyksistä ja erilaisista ympäröivistä käytöksellisistä vaikutteista.
Arkielämässämme poliittiset, uskonnolliset ja kulttuurilliset vaikutteet säätelevät normeja noiden mukaan määrittelemme mikä on sopivaa ja mikä ei. Tämä on johtanut siihen, että seksuaalisuudenkin ympärille on luotu tilaa monille rajoitteille, jotka sitten määrittelevät puolestamme mikä on “normaalia” ja mikä ei.
Tällaisina sosiaalisina olentoina monet meidän peloistamme ja epävarmuuksistamme ovat osa meidän jatkuvaa ponnisteluamme välttää torjutuksi tai hylätyksi tulemisen ja omituisuuden tunteita. Tästä johtuen me otamme vaarin neuvoista, jotka olemme sisäistäneet ja jaamme niitä eteenpäin, näin muuntaen ne arvoiksi ja käytöstämme ohjaaviksi säännöiksi.
Tapa, jolla kukin väestöryhmä näkee seksuaalisuuden on sosialisaation tulos. Seksuaalisuuteen kohdistamiemme sisäistettyjen käytösmallien ja asenteiden tiedostaminen saattaa auttaa meitä sopeutumaan niihin, sekä sopeuttamaan niitä meidän omien tarpeidemme ja mieltymystemme mukaisiksi.
Tämä tarkoittaa näiden meihin sosialisoimalla upotettujen virheellisten kieltojen ja uskomusten tuhoamista. Tämä tarkoittaa myös, että muutamme näkemystämme seksuaalisuudesta salliaksemme kullekin erilaisen ja yksilöllisen kokemuksen.
Seksuaalinen kasvatus on täten erittäin tärkeää sillä ihanteellisessa tilanteessa se tarjoaa yksilölle tarvittavat työkalut hänen voidakseen valita kuinka elää ja kuinka nauttia omasta seksuaalisuudestaan.
Psykologinen seksuaalisuus
Kun yhdistämme fyysisen muodon ja yksilön kokemuksen omasta vartalostaan (biologinen), sekä sosialisaation ja käytöstä ohjaavat vaikutteet (sosiaalinen), luomme seksuaalisuuden kolmannen, psykologisen ulottuvuuden. Seksuaalisuuden psykologista haaraa leimaa ajatuksen, fantasiat, asenteet ja taipumukset joita ohjailevat seksuaalisuutemme takana piilevät voimat, sekä se miten me koemme asiat, niin muiden kanssa kuin itsenäisesti. Psykologinen seksuaalisuus sisältää kaikki emootiot, tunteet, nautinnot ja ajatukset, jotka olemme hankkineet sekä henkilökohtaisten kokemusten että ympäristömme opetuksen ja ohjauksen kautta.
Persoonallisuutemme kehittyessä, syntymästämme lähtien, me alamme kehittää meidän yksilökohtaista kokemustamme seksuaalisuudesta. Meidän määritelmämme ja sen merkitsevyys jatkavat kehitystään läpi elämän, ja ovat erilaisia elämämme eri vaiheissa.
Me kaikki tunnemme eri tavoin ja emootiot joita me koemme ovat erilaisia yksilöstä toiseen, vaikka kokemuskehys olisikin hyvin samankaltainen. Tästä syystä jokaisella ihmisellä on erilainen tapa kokea nautintoa, ja erot ovat niinkin suuria että se mikä on toiselle nautinto saattaa aiheuttaa toiselle epämukavan olon.
