Vapauta se mikä satuttaa, vaikka vapautuminen satuttaisi

7.8.2016 en Psykologia 1455 Jaetut

Aika on saanut minut ymmärtämään, että irti päästäminen ja jostakin vapautuminen ei ole sama asia kuin luovuttaminen, että kyseessä ei ole heikkouden teko vaan ennemminkin voiman ja kasvun. Koska vaikka minua satuttaa päästää sinusta irti, niin minä kuitenkin ymmärrän että on asioita, joita ei vain ole tarkoitettu tapahtuvaksi.

Halki elämän me olemme kaikki jättäneet monia asioita jälkeemme, me olemme irrottautuneet monista mahdollisista skenaarioista, tilanteista, tavoista ja jopa ihmisistä. Kaikki se mitä olet tänä päivänä, on kaiken sen summa mitä sinä itse olet päättänyt pitää tuolta matkalta ollaksesi kaikkein aidoin itsesi nykyhetkessä, vaikka tähän on liittynyt paljon kärsimystä.

Irti päästäminen ja vapautuminen on itse asiassa osa elämän jatkumoa, jolla jokainen meidän ottamamme askel eteenpäin auttaa meitä irrottamaan ja vapauttamaan itsemme siitä, mikä yksinkertaisuudessaan ei voi olla, mikä satuttaa ja mikä ei lisää meidän onnellisuuttamme.

Elämään kuuluu usein siteiden katkomista ja omien käsiemme jättäminen tyhjiksi menneistä iloista ja toiveista. Se on varmasti tuskallista. Oletetaan kuitenkin, että mitä aiemmin teemme tämän, sitä paremmin olemme varautuneet selviämään näistä hetkistä, näistä teiden risteyksistä joissa menneeseen katselu tarkoittaa samaa kuin siinä “jumissa” oleminen mitä ei voi tapahtua.

Toisinaan nostalgia rikastuttaa ja inspiroi, mutta käytännössä menneessä eläminen ja siinä roikkuminen mitä olet jättänyt jälkeesi estää sinua kasvamasta.

Vapauta itsesi, etene ja ole kiitollinen siitä mitä olet kokenut, ollen kuin joku sellainen joka varjelee arvokasta aarretta: se rikastuttaa sinua sisältä käsin ja auttaa sinua seuraamaan kaikkein sopivinta polkua, tasapainoisuuden ja aitouden tietä.

Tietyistä asioista vapautuminen jotta paremmat asiat voivat tavoittaa meidät

Kyyhkysen vapautuminen

Toisinaan se mistä luovumme on jotain, johon olemme luottaneet tiettynä aikana ja monissa tapauksissa se on tehnyt meidät onnellisiksi. Mutta jossain vaiheessa tuo ilo, rakkaus ja toivo muuntautuu kivuksi ja meillä on vastassamme tuosta ihmisestä tai tilanteesta irti päästämisen vaikeus.

Jopa se mikä oli joskus hyvää voi yllättäen lakata tekemästä sinulle hyvää, tuoden mukanaan kärsimystä, ja jopa ihminen joka sanoo rakastavansa sinua voi päästää sinut menemään hiukan enemmän päivä päivältä; aivan kuten ihminen joka nyppii kukan terälehtiä, kunnes jättää sen alastomaksi vain risumaisen rankansa varaan.

Meille on kaikille kerrottu joskus, että elämässä on kyse irti päästämisestä, vapatumisesta, sallien näin itsesi lipua elämän mukana välttäen vastustusta. Mutta miten tämä tila sitten itse asiassa tavoitetaan? Ihmisinä me tarvitsemme turvallisuutta jokapäiväisessä elämässämme ja tarvitsemme lisäksi meitä tänään rakastavien ihmisten rakastavan meitä samalla tavoin huomenna.

Irti päästäminen viittaa tekona rohkeuden ja itsetuntemuksen eleeseen. Meidän pitää tuntea rajamme ja tietää mitä me todella haluamme itsellemme.

Jos kumppani, jonka kanssa kävelimme käsi kädessä johtaakin meidät lopulta ilottomuuden polkua pitkin, niin meidän täytyy vapauttaa otteemme jotta voimme löytää oman tiemme. Ja meidän pitää toimia näin siitä huolimatta, että tuolla polulla on mahdollisesti rakkautta, koska huolimatta kiintymyksestä ja intohimosta, eivät suinkaan kaikki suhteet olet viisaita, saati että kaikki rakkaus ymmärtäisi kunnioituksen kieltä.

Hyvä itsetunto ja vahva asenne oman koskemattomuutemme suojelemiseksi auttavat johdattelemaan meitä kauemmaksi näistä tilanteista. Sillä kypsyminen on myös siitä ihmisestä irti päästämistä, joka ei halua jäädä.

Kukkien vapautuminen

Irti päästämisen oppiminen tuo onnea

Kuka tahansa, joka roikkuu menneessä, orjuuttaa omat ajatuksensa, oman mielensä, sydämensä ja sielunsa. Eilistä ei voi pyyhkiä pois, muokata, saati sitten unohtaa. Me emme voi muuttaa ihmisiä tai pakottaa heitä rakastamaan sillä tavoin miten me heidän toivoisimme… Meidän kunkin elämässä on puolia, joista eteenpäin selvitäkseen ne pitää ensin hyväksyä.

Rakastaminen on myös irti päästämisen oppimista, koska lähes aina rakkaus on se, mikä aiheuttaa meille lisää kärsimystä. Ainoastaan kun me hyväksymme sen mitä ei voi koskaan olla, sallimme me itsemme olla vapaita löytämään uuden onnen.
Jaa

Kukaan ei saavu tähän maailmaan tietäen kaiken, eikä tuo mukanaan käyttöohjetta täydellisten päätösten tekemiseen, sellaisten joissa ei ole tilaa virheille. Eläminen on maistamista, koskettamista, aloitteen tekemistä, riskien ottamista ja virheiden tekemistä. Näin ollen meidän pitäisi harkita seuraavaa pintaa syvemmin…

Älä ole vihainen, älä täytä sydäntäsi tai mieltäsi vihalla tai kaunalla. Irti päästäminen on taidetta, taito joka tulee tehdä rauhallisesti ja ilman vihaa. Vain tällöin me sallimme itsemme olla vapaita, huomaten että joka päivä tuskaa on vähän vähemmän.

Päästääksemme irti meidän tulee ensin oppia miten hyväksyä: hyväksyä, että jokainen kokemus oli sen arvoinen ja osa oman elämämme rakennusmateriaalia. Sellainen ihminen, joka kieltää ja unohtaa, ei ota vastuuta, ei parane eikä opi. Meidän täytyy hyväksyä mitä on tapahtunut ja ymmärtää, että irti päästäminen ja vapautuminen on myös osa kasvua.

Jonain päivänä kaikessa on järkeä. Tämän hetken kivussa, kaaoksessa ja epävarmuudessa joka seuraa kun vapaudumme siitä mikä määritteli meidät ennen, sieltä tulee löytymään se ovi joka tarjoaa paljon parempia asioita huomiselle, koska muista… kaikki tapahtuu syystä.
Jaa

Vapautunut nainen

Kuvat luovuttanut käyttöön Jenn-ladywhite, Pascal Campion

UUTISIA VERKOSSA