Teetkö itsellesi hallaa puolustautumalla?

· 15.2.2016

Puolustautuminen on eräs itsesuojelun keino tilanteessa, jossa aistii vaaran tai aavistaa, että joku saattaa mahdollisesti satuttaa meitä. Kun tunnemme olomme uhatuksi, me muutumme, ja koko kehomme asettautuu varautuneeseen tilaan. Kehomme kieli ilmaisee korkeaa jännitystä, jäykkyyttä ja puolustautuneisuutta.

Lisäksi sanaton viestintätyylimme muuttuu tilanteesta riippuen. Uhkaavissa tilanteissa kehonkielestämme tulee sävyltään vakavampaa: puhumme nopeammin ja käytämme sellaisia kasvojen eleitä, jotka viestivät epämukavuudesta, inhosta ja jopa siitä, että aistimme vaaran olevan lähellä.

Vaikkemme edes sanoisi yhtään mitään, kertoo vartalomme elekieli koko maailmalle, että olemme varuillamme ja valmiita suojelemaan itseämme. 

Kuinka puolustamme itseämme?

Kehonkielemme ja sanattoman viestinnän lisäksi ilmaisemme itseämme tietyllä tavalla ollessamme puolustuskannalla. Toisin sanottuna meillä on tapana käyttää tiettyjä sanoja tai ilmaisuja, joiden avulla suojelemme itseämme mahdolliselta hyökkäykseltä tai muilta vaaroilta. 

Valitettavasti on varsin yleistä, että halumme puolustaa itseämme tulee esille hiukan liiankin voimakkaana, jolloin tapamme ilmaista itseämme saattaa vaikuttaa toisten silmissä sopimattomalta tai epäkunnioittavalta. Kun tunnemme olomme loukatuksi, epämukavaksi tai vihaiseksi, on varsin yleistä ylireagoida tilanteeseen. Puolustautuva asenne saa meidät varuillemme, käyttäytymään jäykästi ja saattaa saada meidät loukkaantumaan helposti ja viemään meidät vihan tai ärsyyntyneisyyden tilaan.

Usein tällainen ylireagointi tarkoittaa sitä, että se mikä alkoi puolustautumisella muuttuu loukkaamiseksi. Käytämme hyökkäyksiä, syytöksiä, ironiaa, sarkasmia tai tarkoituksellisesti loukkaavia ja satuttavia ilmaisuja itsemme suojelemisen nimissä silloin kun uskomme tulevamme hyökätyksi toisen ihmisen toimesta.

Me saatamme alitajuntaisesti täysin huomaamatta ajatella enemmän sitä, kuinka voimme puolustaa itseämme hyökkäystilanteessa (vaikkei sitä olisi vielä tapahtunutkaan) kuin sitä, kuinka voisimme kääntää tilanteen hyödyksemme, nauttia siitä tai jopa oppia siitä. Emme tule ajatelleeksi, että olisikin ehkä parempi vain tarkkailla tilannetta ja opiskella vastassa olevan henkilön käyttäytymistä.

Ongelma on se, että kun tunnemme olevamme uhattuna, sellaiset automaattiset reaktiot ja käyttäytymismallit, joihin sorrumme, eivät todellisuudessa suojele meitä keneltäkään tai miltään. Kun asettaudumme puolustuskannalle, päädymme itse asiassa entistäkin paljastetummaksi ja haavoittuvammaksi kuin aiemmin ja näytämme toisille tunteemme ja kyvyttömyytemme hallita tuntemuksiamme tai käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla.

Nainen puolustautuu

Ei ole epäilystäkään siitä, että kun sorrumme puolustautumaan, johtuu se siitä, ettemme kenties tunne oloamme turvalliseksi tai tarpeeksi vahvaksi ja itsevarmaksi sisällä omassa itsessämme. Siksipä me koemmekin tarvetta suojella itseämme ja puolustautua toisinaan tarpeettomankin ärhäkästi.

Kuinka voimme lähestyä asioita eri lailla?

Ensinnäkin meidän täytyy ponnistella lujasti voidaksemme nähdä kaikki itsestämme riippumattomat tilanteet mahdollisimman objektiivisest näkökulmasta käsin. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että meidän täytyy rationaalisesti oppia käsittelemään sitä vaaran tunnetta, joka saa meidät niin herkästi asettautumaan puolustuskannalle.

On huomattavasti parempi tarkkailla tilannetta sivustaseuraajan asemasta käsin ennen kuin sitä alkaa tulkitsemaan millään lailla. Näin tekemällä emme tule tuntemaan oloamme lainkaan yhtä uhatuksi. Koska mille tahansa tilanteelle saattaa olla jokin muukin selitys, joka on lopulta huomattavasti vähemmän uhkaava kuin alunperin olimme kuvitelleet ja joka ei vaadi lainkaan puolustautumista, emme kenties tunnekaan lopulta oloamme lainkaan uhatuksi.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi milloinkaan suojella itseämme. On ensiarvoisen tärkeää, että pidämme huolta omasta itsetunnostamme ja omakuvastamme. Meidän ei kuitenkaan tarvitse ollenkaan ottaa puolustautuvaa asennetta tähän päästäksemme. Kun tiedämme, keitä olemme ja mitä haluamme elämältämme, saamme jo siitä tarpeeksi itsevarmuutta tunnistaa tilanteet sellaisena kuin ne ovat ja ymmärtää, kuinka ne todellisuudessa meihin vaikuttavat, sen sijaan että loikkaisimme johtopäätöksiin ja alkaisimme kuvitella, että meitä vastaan hyökätään ja että edessämme on jonkinlainen vaaratilanne.

Olemalla itsetietoisia pystymme paremmin ymmärtämään, että muiden mielipiteet ovat juurikin niitä: muiden ihmisten mielipiteitä. Ja kaikilla on oikeus omaan mielipiteensä, sellaiseenkin, joka ei ole samanlainen kuin omamme. Ei ole mitään tarvetta asettua vastahyökkäykseen ilman syytä.