Sielun parantaminen ruumiin parantamiseksi
Monet ihmiset käyvät lääkärin vastaanotolla etsimässä lääketieteellistä apua särkyyn tai kipuun. Heillä on hankalia migreenejä, jotka eivät salli heidän jäsentää ajatuksiaan selkeästi. Tai korkea verenpaine, joka saa heidän sydämensä lyömään kaksi kertaa normaalia nopeammin. Tai joku muu vaiva, joka hämmentää, uuvuttaa ja estää heitä nousemasta sängystään aamuisin.
Meidän koko ruumistamme särkee. Ja täten me saamme pillereitä siihen, mikä tahansa kipu tai särky meidän elämämme laatua heikentääkään. Mutta onko tämä oikea tapa toimia? Me emme voi sälyttää kaikkea syytä lääkäreidemme niskaan. Heillä on todella niukasti aikaa palvella ja hoitaa meitä, ja onkin yleistä esimerkiksi joutua palaamaan kotiin hoidon jälkeen, joka on jäänyt vajaaksi onnistuneesta ja riittävästä hoidosta.
Vaivojen parantaminen jäi haaveeksi ja muutamaa viikkoa myöhemmin tuo närästys tai pahoinvointi estää meitä jälleen kerran poistumasta kotoa tai tunnemme taas tuon viheliäisen takykardian, joka pahenee joka kerta kun palaamme töihin.
Elämä satuttaa. Elämällä on sivuoireita, jotka satuttavat meidän sieluamme ja tekee ruumiimme sairaaksi. Mitä me voimme tehdä? Miten me voimme kohdata tämän karun todellisuuden?
Yleisin ongelma lääkärillä käynnissä
Emme aloita filosofista tai uskonnollista keskustelua siitä, onko sielua olemassa vai ei, sillä pystymme jokainen ymmärtämään kyseisen käsitteen. Me laskemme sielumme ansioksi sen, kuka me olemme ja mitä me tunnemme. Se sisältää meidän pelkomme ja ahdistuksemme. Meidän unelmamme. On olemassa joitakin teorioita, jotka menevät tätä pidemmälle. Esimerkiksi teoriat, jotka viittaavat taantumuksen käsitteeseen ja entisiin elämiin, joissa me jatkamme omien ratkaisemattomien ongelmiemme “taakan kantamista”.
Mutta emme nyt sukella syvemmin näihin käsitteisiin ja ajatuksiin. Me pidättäydymme perusajatukseen sielusta oman todellisen ja aidon ominaisolemuksemme ilmentymänä. Erittäin hauraan ja haavoittuvaisen itsenäisen kokonaisuuden, joka kokee tulevansa vahingoitetuksi päivittäisellä tasolla. Miten voimme jatkaa eteenpäin jokapäiväisessä elämässämme, jos puhtain sisäinen olemuksemme kokee tulleensa pettyneeksi tai pakotetuksi?
Tunnepohjainen tai fysiologinen kipu ilmenee kehossa. Diagnosoimaton masennus pysyy piilossa, mutta silti silminnähtävänä, ihmisessä joka siitä kärsii. Lihasrentouttaja ei ole avuksi selkäkipuun tai vatsanpuruihin. Ihminen etsii asiantuntijan valittaessaan vaivasta, kuten noista ruuansulatuksellisista ongelmistaan, jotka tekevät syömisen lähes mahdottomaksi…
Mitä voit tehdä? Ensinnäkin, ole vastuullinen. Ole tietoinen siitä totuudesta, että todellinen syy ongelmaasi voi olla ajatuksissasi, ei ruumiissasi. Vaivojesi parantaminen alkaa siis ajattelusta ja tämä saattaa yllättää sinut, mutta moisen myöntäminen ei ole helppoa suurimmalle osalle meistä.
On paljon helpompaa olettaa, että me kärsimme migreeneistä kuin masennuksesta. Mielenkiintoista kyllä, jotakin tapahtuu niissä perheissä, joissa perheenjäsen on saanut nimenomaan masennuksen diagnoosin. Miten muiden pitäisi nyt kohdella tätä perheenjäsentä? Miten hänelle pitäisi puhua? Mitä pitäisi tehdä lapsen, jonka äiti kärsii masennuksesta?
Jollain tapaa meidän yhteiskuntamme ei ole hyväksynyt tai omaksunut näitä “sielun särkyjä.” Kun kuitenkin todellisuudessa paras työkalu auttamiseen ja tukemiseen voivat olla perhe, ystävät… He voivat toisinaan olla paras rohto auttamaan meitä tällaisina vaikeina aikoina.
Mutta miten sielun parantaminen tapahtuu?
Ole tietoinen kaikesta, mitä ympärilläsi tapahtuu ja miten tietyt asiat vaikuttavat sinuun. Toisinaan me taivumme enemmän kuin meidän pitäisi. Me hyväksymme asioita, jotka ovat omia arvojamme vastaan. Me päädymme myrkyllisten ihmissuhteiden pauloihin, emmekä huomaa tätä ennen kuin on jo liian myöhäistä. Pidä huolta itsestäsi, analysoi mitä ympärilläsi on meneillään ja tarkastele miten se vaikuttaa sinuun. Itsetietoisuus on olennaisen tärkeä keino selviytymiseen.
Kun saavut kotiin kärsien päänsärystä, pingottuneena ja tuntien olosi syvästi epämukavaksi, niin vietä vähän “omaa aikaa,” ennen kuin haet apua lääkkeistä. Kaksi tuntia lepoa, yksin itsesi kanssa. Aikaa olla omien “ajatustesi linnan” sisällä, missä voit vetäytyä muusta maailmasta ja olla oma itsesi.
Jos tämä helpottaa fyysistä epämukavaa oloasi, ehkä on aika tehdä joitakin pieniä muutoksia omaan elämääsi. Luonnollisesti me tiedämme, että ei ole aina helppoa löytää aikaa olla yksin itsemme kanssa. Mutta pidä mielessä, että “menetät itsesi” hitaasti, jos et ryhdy lisätoimiin. Sinusta tulee läpeensä velvollisuuksien laimentama, mikä estää sinua pitämästä hallussasi sisäistä tasapainoa ja saavuttamasta todellista hyvinvointia.
Älä pelkää ilmaista ääneen mikä sinua satuttaa. Mikä tahansa sinua vaivaakin tai sinuun vaikuttaa, jos pysyt hiljaa ja piilotat sen, muuttuu tämä huoli hitaasti fyysiseksi kivuksi. Hyväksy se, ilmaise se, hae apua ja aloita muutosten ja vaihdosten prosessi etsiessäsi tätä yleisesti himoittua hyvinvointia. Tätä “sielun” levollisuutta, johon meistä jokaisella on oikeus.