Ryövärinluola: mielenkiintoinen koe

31.1.2019

Ryövärinluola on yksi sosiaalipsykologian klassisimmista kokeista. Se suoritettiin vuonna 1945 Oklahoman yliopiston professorien Muzafer Sherifin ja Carolyn Sherifin toimesta. He halusivat tunnistaa avaimet, jotka sallivat meidän ymmärtää paremmin sosiaalisia ennakkoluuloja.

Ryövärinluola keskittyi ”ryhmän” käsitteeseen. Haluttiin osoittaa kuinka ihmiset havaitsivat kuuluvansa tiettyihin ryhmiin, kuinka eri suhteita muodostui näiden ryhmien sisällä, ja kuinka nämä ryhmät suhtautuivat muihin ryhmiin.

“Ennakkoluulot ovat tarkkailua edeltäviä uskomuksia.”

-José Ingenieros-

Haluttiin myöskin tunnistaa, kuinka kahden eri ryhmän väliset konfliktit syntyvät tai vahvistuvat. Kun on olemassa kaksi ryhmää, jossa molempien jäsenet ovat kehittäneet itselleen vahvan kuulumisen tunteen, torjunta toista ryhmää kohtaan – ja myös toisen ryhmän ominaisuuksia kohtaan – vahvistuu. Mutta tämä voi olla myös käänteistä. Tarkastellaanpa seuraavaksi kuinka Ryövärinluola suoritettiin.

Ryövärinluola

Tutkimuksen suorittamiseksi tutkijat valitsivat kokeeseen 22 11-vuotiasta poikaa. He olivat kaikki ”tavallisia” lapsia. Tämä tarkoittaa sitä, ettei näillä lapsilla ollut huonon käytöksen taustaa, he olivat peräisin vakaista perheistä ja he suoriutuivat hyvin koulussa. He olivat kaikki keskiluokasta, ja kukaan heistä ei tiennyt että he ottivat osaa kokeeseen.

ryövärinluolakokeessa lapset asuivat teltoissa

Nämä lapset jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään. He ottivat osaa kesäleiriin Oklahoman Ryövärinluolan kansallispuiston alueella (Robbers Cave State Park). Nämä kaksi ryhmää olivat kaukana toisistaan. Kumpikaan ryhmistä ei ollut tietoinen toisen ryhmän olemassaolosta.

Ryövärinluolakokeella oli kolme vaihetta: ensimmäisessä vaiheessa tutkijat stimuloivat ryhmään kuuluvuuden tunnetta ryhmissä. Toinen vaihe oli erimielisyysvaihe, joissa tutkijat loivat tarkoituksenmukaisesti tilanteita konfliktin luomiseksi toisen ryhmän kanssa. Viimeinen vaihe oli integraatio-vaihe, jossa tutkijat yrittivät ratkaista konfliktit ja vähentää havaittuja eroavaisuuksia ryhmien välillä.

Ryhmään kuuluminen ja konflikti

Ensimmäisen viikon aikana tutkijat kehittivät aktiviteetteja, jotka vahvistivat suhteita ryhmän sisällä. Pojat vaeltelivat yhdessä, menivät uimaan yhdessä ja suorittivat yhdessä eri aktiviteetteja. Kumpaakin ryhmää pyydettiin valitsemaan itselleen nimi ja luomaan itselleen lippu. Toista ryhmää kutsuttiin ”Kotkiksi” ja toista ”Kalkkarokäärmeiksi.”

Tässä ensimmäisessä vaiheessa tutkijat huomasivat, että ryhmien jäsenet tunsivat itsensä osaksi omaa ryhmäänsä ja heille kehittyi voimakas kuulumisen tunne. Muutaman päivän aikana ryhmissä kehittyi tiettyjä hierarkisia rakenteita ja sisäisiä rooleja. Jokainen jäsen oli yhteydessä toisiin ryhmän jäseniin eri tavalla.

Toisen viikon aikana ryhmille kävi ilmi, että oli olemassa myös toinenkin ryhmä. Alusta asti molemmat ryhmät olivat puolustuskannalla toisiaan kohtaan. Ryhmien välillä oli selviä esteitä. Itse lapset pyysivät tutkijoita luomaan kilpailullista toimintaa ryhmien välille. Tutkijat tekivät näin ja tarjosivat voittajalle jopa palkintoa, jonka lopussa saivat ”Kalkkarokäärmeet.”

Siitä hetkestä alkaen ryhmät olivat toisiaan kohtaan vihamielisiä. Heidän välillään oli paljon erimielisyyksiä, ja pojat eivät suostuneet syömään samassa paikassa toisen ryhmän kanssa. He torjuivat toisensa niin voimakkaasti, että tutkijat päättivät lopettaa tämän vaiheen aikaisemmin kuin mitä oli tarkoitus, peläten että tilanne riistäytyisi käsistä.

Ryövärinluolakokeen tutkijat todistivat, että ryhmäänkuulumisen tunne ja ennakkoluulot kulkevat käsi kädessä. He huomasivat myös, kuinka helppoa oli lisätä kuuluvuuden tunnetta ryhmään ja vihan tunnetta toista ryhmää kohtaan.

Yhteisten tavoitteiden voima

Lopullisessa vaiheessa tutkijat asettivat ryhmille aktiviteetteja, jotka edellyttivät ryhmien välistä yhteistyötä. Yksi näistä oli fiktiivisen ongelman luominen. He sanoivat, että joku tuntematon vandaali oli tuhonnut vesivarat (yhteisen vihollisen luominen). Ryhmien oli yhdessä korjattava vesivarat. Tämän saavuttamiseksi ryhmät joutuivat tekemään yhteistyötä.

ryövärinluola toi lapset lopuksi yhteen

Myöhemmin tutkijat sanoivat, että he esittäisivät pojille elokuvan josta kaikki pitivät, muta heidän olisi maksettava siitä. Kumpikaan ryhmistä ei kyennyt maksamaan elokuvaa, ja heidän oli jälleen tehtävä yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen. 

Sitten kun ryhmät olivat ratkaisseet lukuisia ongelmia yhdessä, ryhmien välinen viha alkoi kadota. Kun oli aika palata kotiin, molemmat ryhmät halusivat palata jopa samalla bussilla. Kun he pysähtyivät matkalla kotiin, ”Kalkkarokäärmeet” käyttivät voittamiaan rahoja ostaakseen kaikille juomat.

Ryövärinluolakokeen tutkijat tulivat siihen johtopäätökseen, että yhteisten ongelmien luominen, ja puolestaan myös yhteisten tavoitteiden luominen oli tapa ratkaista ryhmien väliset konfliktit. Tutkijat kutsuivat tätä ”realistiseksi konflikti-teoriaksi.” He huomasivat, että yhteisten ongelmien ratkaiseminen yhdessä johti ennakkoluulojen katoamiseen.