Psykologinen neuvonta: mitä se oikeastaan on?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Judith Francisco

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Vaikeissa tilanteissa, kuten silloin kun lapsi on sairas tai perheenjäsen kuolee, voi psykologinen neuvonta auttaa. Kuten Viktor Frankl kerran sanoi, on asenne henkilökohtainen valinta.

Terapeutit auttavat potilaitaan asenteillaan, kun nämä käyvät läpi vaikeita aikoja.

Viktor Frankl oli juutalaista alkuperää oleva itävaltalainen psykiatri, joka selvisi kolme vuotta keskitysleireillä muun muassa Auschwitzissä ja Dachaussa. Tämän kokemuksen jälkeen hän kirjoitti kirjoja ja tuli usein siihen johtopäätökseen, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta on aina jokin syy elää. Yksi tapa, jota psykologit käyttävät, on oikeiden kysymysten kysyminen selvittääkseen mitkä potilaan uskomukset ovat syitä hänen elämänhaluunsa ja auttaakseen potilasta löytämään tunnelin päässä olevan valon.

“Ihmiseltä voidaan viedä kaikki, paitsi yksi asia: ihmisen vapauden rippeet – asenteen valitseminen missä vain annetussa olosuhteessa, oman tien valitseminen.”

-Viktor Frankl-

Neuvonta: ihmissuhdetyökalu

Psykologiseen neuvontaan kuuluu, että potilas saadaan ajattelemaan kysymyksiä siten, että hän pystyy itse tekemään itselleen ja viime kädessä myös terveydelleen parhaimman päätöksen. Neuvonnan tavoitteena on maksimoida potilaan osaamisen taso pienimmällä mahdollisimmalla henkisellä hinnalla. Terapeutti aloittaa siis kolmesta perusasenteesta: lämmöstä, läsnäolosta ja myötätunnosta. Muita perustavanlaatuisia taitoja näiden lisäksi ovat:

• Tunteiden hallinta: tunteet ovat luonnollisia. Niiden tunnistaminen ja hyväksyminen ovat ensimmäisiä askeleita. Neuvonnassa terapeutti opettaa potilasta hallitsemaan tunteensa.
• Tehokas kommunikointi: terapeutin ei tulisi olla autoritaarinen tai holhoava potilaan suhteen. Siinä ei ole kyse käskyjen antamisesta tai hänen ylisuojelemisestaan. Potilaalle annetaan siinä autonomiaa ja välineet, joiden avulla hän voi tehdä omat päätöksensä ja ratkaista ongelmansa itse.
• Suoja ja henkinen tuki: kärsimystä ympäröivät tunteet ovat vahvoja ja vaihtelevia. Niitä ei pitäisi pysäyttää, vaan ennemminkin oikeuttaa ja pitää mukana.
• Ongelmanratkaisu: päätöksentekoprosessi, jonka potilas ja terapeutti käyvät yhdessä läpi.

Psykologinen neuvonta: tehokasta kommunikointia neljän vaiheen avulla

Terapeutin ja potilaan tehokkaan kommunikoinnin saavuttamiseksi:

• Pysähdy ja yhdisty itsesi kanssa. On tärkeää, että terapeutti keskittyy nykyhetkeen ja tuntee hengityksensä. Se antaa terapeutille myös aikaa vastata potilaalle.
• Vahvista. Vahvistus tarkoittaa potilaan tunteiden kuuntelemista ja empatiaa. Se tarkoittaa potilaan näkemyksen oikeuttamista ja että hänet saadaan näkemään, että tälle käytökselle on pätevä syy. Kun potilas tuntee olonsa hyväksytyksi ja vahvistetuksi, avautuvat kommunikointikanavat. Terapeutti ei välttämättä ole samaa mieltä potilaan mielipiteiden tai käytöksen kanssa, mutta hän voi ymmärtää ja vahvistaa niitä. Hänen tulisi vastustaa refleksinomaista tarveta korjata ja kertoa potilaalle mitä hänen pitäisi tehdä. Sen sijaan terapeutin tulisi ymmärtää potilaan tarpeet ja huolet, kuunnella häntä ja auttaa häntä toimimaan.
• Kysy. Tämä vaihe on neuvonnan perusta. Sen ideana on, että ammattilainen kysyy avoimia, strategisia kysymyksiä, jotka auttavat potilasta pohtimaan ja tekemään hyviä päätöksiä. Joitakin kommunikointia helpottavia avoimia kysymyksiä ovat: mitä tiedät sairaudestasi? Mitä haluat tietää siitä? Miltä sinusta tuntuu? Kuinka voin auttaa?
• Keskustele. Vuoropuhelu on tapa tiedon ja näkökulman jakamiseen potilaan kanssa. Rakentavan kritiikin käyttö ja muutosten ehdottaminen ovat melko hyödyllisiä lähestymistapoja. Terapeutti saattaa aloittaa kuvailemalla ongelmaa ja ilmaisten ongelmallisen käytöksen aiheuttamia tunteita. Sitten hän saattaa tarjota vaihtoehtoja ja ehdottaa jotakin niistä toimintatavoista.

Ongelmanratkaisumalli

Jotta terapeutti voi auttaa potilasta tekemään päätöksiä, voi seuraava ongelmanratkaisumalli tarjota apua. Malli on pilkottu seuraaviin vaiheisiin:

• Ongelmaa kohti suuntautuminen. Tässä on kyse potilaan ottamasta asenteesta kohdatessaan ongelman. Tämä asenne voi olla välttelevää, mielijohteista, proaktiivista ja niin edelleen. Kun potilaan asenne on tunnistettu, tulisi terapeutin kannustaa positiiviseen asenteeseen, ongelman haasteeksi muuttamiseen ja henkilökohtaisen kasvun rohkaisemiseen.
• Määritä ongelma tarkkaan tutkimalla sekä potilaan että terapeutin näkökulmia.
• Etsi vaihtoehtoja. Aivoriihi on yksi tapa.
• Vertaile jokaisen aivoriihen aikana syntyneen vaihtoehdon plussia ja miinuksia.
• Valitse kaikista sopivin vaihtoehto.
• Toimi. Toteuta suunnitelma askel askeleelta. Vaiheiden täytyy olla helppoja ja toteutettavissa olevia, jotta potilas ei luovuta.
• Uudelleenarviointi. Kun valittu suunnitelma on toteutettu, käyvät terapeutti ja potilas sitten läpi sen miten se meni. Jos ongelma parani jonkin käytöksen seurauksesta, tullaan sitä vahvistamaan. Jos ei, on seuraava vaihe miettiä miksi ja mitä asialle voidaan tehdä.

Lyhyesti sanottuna yllä olevat apuvälineet on suunniteltu rohkaisemaan potilasta tekemään omat päätöksensä ja tuntemaan olevansa vastuussa omasta elämästään. Vain siten on todennäköistä, että muutos tapahtuu ja kestää. Jos potilaalta ei kysytä miltä hänestä tuntuu ja mitä hän ajattelee, ja ammattilainen ottaa ohjat kaikesta, ei mistään ratkaisusta tule kestävää.