Rakastan ihmisiä, jotka tekevät vaikeissa tilanteissa rohkeita päätöksiä
Rakastan ihmisiä, jotka tekevät rohkeita päätöksiä vaikeissa tilanteissa. Ihmisiä, jotka tavoittelevat syvältä sisimmästään sitä, mitä he todella haluavat… vaikka se ei ole loogista tai sellaista mitä muut ihmiset pitävät normaalina. Ja he toimivat silloinkin, kun se on vaikeaa. Mutta he sanovat: “Jos joku uskaltaa lyödä vetoa puolestani, se olen minä.”
Pidän ihmisistä, joilla on itsekunnioitusta ja jotka pyristelevät irti niistä kahleista, jotka näyttävät kahlitsevan meidät kaikki meitä auttaneisiin ihmisiin. Pidän siitä, etteivät he sekoita tätä velkaa omaan vapauteensa.
Meistä kaikista on joskus tuntunut siltä, että muut painavat meidät alas. Voit nähdä sen jopa lapsissa: kun heidän vanhempansa ostavat heille lelun, monet lapset muuttuvat tottelevaisemmiksi. Ei siksi, että he haluaisivat toisenkin lelun. Se johtuu siitä, että he ovat sisäistäneet vastavuoroisuuden periaatteen.
Toisaalta on paljon vanhempia, jotka muistuttavat heitä tästä velasta. “Hei, älä oikuttele tänään, olen juuri ostanut sinulle lelun!” “Vietimme pitkän ajan puistossa tänään, joten mene nyt siivoamaan huoneesi!”
He ovat rehellisiä ja vilpittömiä
Ihmiset, jotka tekevät rohkeita päätöksiä vaikeissa tilanteissa ovat yleensä rehellisiä. He osaavat sanoa “ei” huomatessaan etteivät he voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. He ottavat sellaisen kannan, että “tämä on korttini ja aion pelata sillä.” He ovat ihania ihmisiä, koska he asettavat heillä olevaa voimakkainta asiaa etusijalle: heidän elämänvoimaansa.
Rakastan ihmisiä, jotka tietävät keitä he ovat. Ihmisiä, jotka ilmaisevat selkeästi tärkeinä pitämiään asioitaan ja ymmärtävät, että niistä kiinni pitäminen vaatii joskus uhrauksia. Sitten he tekevät näitä uhrauksia, vaikka jonkin menettäminen tai taakse jättäminen sattuisi.
Kenties he asettavat perheen etusijalle ja kieltäytyvät kaikista maailman rikkauksista sen vuoksi etteivät he halua luopua niistä ihastuttavista rutiineista, jotka heillä on perheensä kanssa. Tai voi olla niin, että he tietävät työnsä tulevan ensin. He ovat valmiit muuttamaan kaupungista toiseen tehdäkseen työtä, jota he rakastavat.
Ihmiset, jotka tekevät rohkeita päätöksiä vaikeina aikoina ovat rehellisiä itselleen. He eivät yritä tai edes halua yrittää laittaa laastaria sellaiseen paikkaan, johon eivät yletä. Ja he eivät yritä sopeutua sellaiseen paikkaan, johon he eivät kuulu. He sanovat: “Okei, päivässä on 24 tuntia, ei 48”, mikä tarkoittaa etteivät he yritä tehdä liikaa.
He eivät pakota itseään. He eivät myöskään pakota muita ihmisiä paikkoihin, joita he eivät voi tavoittaa. He eivät aja kelloa takaa: he tekevät sen mitä he voivat. Jos he tietävät ettei heillä ole aikaa hankkia lapsia, he joko järjestävät aikaa tai eivät tee lapsia. Mutta he eivät koskaan pakota muita ihmisiä olemaan vanhempia eivätkä tee omassa elämässään jatkuvasti uhrauksia.
Ihmiset jotka tekevät rohkeita päätöksiä, tietävät kuinka onnekkaita he ovat
Kun olen vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa jotka osaavat tehdä rohkeita päätöksiä vaikeina aikoina, tiedän kenen kanssa olen tekemisissä. Sillä ei ole väliä pitävätkö he minusta vai eivät, he tekevät täsmälleen mitä he sanovatkin tekevänsä. Mitä tahansa he sanovat tekevänsä, he tekevät sen. Ja jos he kieltäytyvät jostain, heillä on siihen syy.
Rakastan ihmisiä, jotka voivat tehdä rohkeita päätöksiä vaikeina aikoina, koska he yleensä muistavat olevansa onnekkaita. Onnekkaita, koska heidän sydämensä lyö, koska heillä on toivoa, koska heillä on keho joka on hämmästyttävämpi kone kuin mikään, mitä olemme teknologian avulla luoneet.
Koska he voivat hengittää – ja eikö olekin mahtavaa kyetä hengittämään? Tee vain se, ei ole tarpeen vertailla itseäsi kehenkään, joka ei pysty. Tee se sen itsensä vuoksi. Hengitä sisään ja hengitä sitten ulos.
Pidän heistä, koska he rakastavat elämää. He kirjoittavat elämästään positiivisessa valossa. He taistelevat oikeudenmukaisuudesta, vaikka he tietävät tämän maailman olevan epäoikeudenmukainen ja että ihmiset kutsuvat heitä typeryksiksi yrittämisen vuoksi. Rakastan heitä, koska he tunnistavat heikkoutensa, mutta eivät anna niiden estää heitä.
He eivät ehkä ole “paras ystävä -materiaalia”, mutta he ovat aina ylhäällä tikapuilla yrittämässä vaihtaa sammunutta lamppua. Olipa heillä vähän tai paljon, he yrittävät aina käyttää kaikkia taitojaan. He ottavat kauniita riskejä. Riskejä, jotka opettavat heille jotakin.
He pelkäävät aivan kuten kaikki muutkin, mutta he tietävät, että se kaikki on osa peliä. Jotkut ihmiset särkyvät pelätessään ja toiset nousevat ylös. Pitäisikö sinun kokeilla? No miksikäs et? Eivätkö lapsetkin heittele lusikoita selvittääkseen, miten painovoima toimii?
He ovat sellaisia ihmisiä jotka jatkavat lusikoiden heittämistä, sillä heillä on niin paljon uteliaisuutta. Ja heillä on vielä enemmän uskoa ja he voivat sen vuoksi tehdä rohkeita päätöksiä myös silloin, kun se on vaikeaa.