Irtisanoutuminen voi olla merkki rohkeudesta, ei pelkuruudesta

11.9.2017 en Psykologia 1609 Jaetut
nainen ja silmätapetti

Joskus irtisanoutuminen ei ole merkki pelkuruudesta, vaan rohkeudesta. Irtisanoutuminen ei merkitse rohkeuden puutetta, vaan täysin päinvastaista: rohkeutta, harkitsevaisuutta, tunneälyä. Itse asiassa joissakin elämän olosuhteissa rohkeus, jota vaaditaan jonkin asian päättämiseen, on paljon suurempaa kuin tarve jatkaa tarinaa.

Vastarinnan lopettaminen voi olla hyvä ratkaisu ja joskus jopa ainoa tapa päättää tilanne. Ja ei, se ei tarkoita jollekin asialle tai ihmiselle myöntymistä. Se ei myöskään tarkoita, että olisimme menettäneet vahvuutemme, vaikka sanakirja niin toteaakin. On kuitenkin hyvin tyypillistä, että joudumme toisten ihmisten arvostelun kohteeksi. Irtisanoutuminen nähdään usein negatiivisena tekona, joka saa meidät näyttämään heikoilta tai jopa pelkureilta.

Pelkuruus ja harkitsevaisuus ovat kaksi täysin erilaista asennetta

Monet meistä pyrkivät karsimaan, merkitsemään ja sekoittamaan asenteita, jotka todellisuudessa selittävät samanlaista käytöstä. Tällaisiin tapauksiin lukeutuvat myös pelkuruus ja harkitsevaisuus. Molemmat näistä asenteista voisivat selittää projektistaan luopuvan henkilön käytöstä.

Olisi kuitenkin huomattavasti helpompaa selittää hylkääminen pelkuurudella. Pelkuruudella, joka kumpuaa meitä lannistavan kognitiivisen eripuraisuuden välttämisestä. Tässä tapauksessa kognitiivinen eripuraisuus tarkoittaa tasapainon puutetta tekemämme ja ajattelemamme välillä.

naisen irtisanoutuminen kaikesta

Käytännössä jokainen uusi tilanne, vastuu tai muutos herättää meissä pelkoa. Olipa kyse sitten suuresta tai pienemmästä pelosta, tiedostamme pelon meneillään olevassa tilanteessa. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka ylittävät tuon pelon. He päättelevät tilanteen jatkamisen tuottavan vain harmia ja se jos mikä ei tee heistä pelkureita. Itse asiassa monissa tällaisissa tapauksissa ihmiset ovat rohkeita, sillä epämukavan tilanteen jatkaminen olisi huomattavasti helpompi polku kuljettavaksi. Vaikeinta on tehdä päätös, jota kukaan ei osannut odottaa.

“Hän joka on harkitsevainen, on maltillinen; hän joka on maltillinen, on muuttumaton. Ja hän joka on muuttumaton, on myös tyyni, ja hän joka on tyyni, elää täysin ilman surua. Viime kädessä hän, joka elää ilman surua, on onnellinen. Siksi harkitsevaiset ovat onnellisia.

-Seneca-

Pelkuri on hän, joka antaa pelon johdatella itseään, joka ei halua ottaa ainuttakaan riskiä. Hän, joka kuuntelee sisäistä ääntään ja päättää jättää sen huomioimatta, joka hyväksyy onnettomuuden mukavuuden hintana. Pelkuri ei kuitenkaan ole hän, joka vetäytyy, odottaa ja luopuu elämänsä tietystä hetkestä, sillä hän uskoo sen olevan älykäs valinta hyvinvoinnin kannalta.

Irtisanoutuminen voi joskus olla järkevää. Voimme ajatella tilanteen jatkamisen mahdollisia riskejä. Missä olemme ja miten voisimme toimia oikein, jotta emme joutuisi kärsimään tarpeettomista vahingoista? Itse asiassa on hyvin rohkeaa muuttaa jotakin silloin, kun asiat ovat menossa huonoon suuntaan.

Ero luovuttamisen ja ”nyt riittää” välillä

Voi olla, että sinun on luovutettava ja valittava eri polku, jotta itse muutos pääsisi tapahtumaan. Tätä tapahtuu, sillä luovuttamisen ja ”nyt riittää” välillä on erittäin ohut raja. Jos olemme jo tehneet voitavamme eikä haluttua tulosta ole siltikään saavutettu, voi olla parempi pidättäytyä ja aloittaa uudelleen.

Et voi pakottaa mitään, mikä ei yksinkertaisesti toimi. Ei ole oikein pakottaa toista tuntemaan jotakin, jota hän ei tunne. Ei ole myöskään viisasta yrittää saavuttaa jotakin, johon emme ole psykologisesti valmistautuneet. Asiat voivat joskus tapahtua elämämme huonoina aikoina, tai olla yksinkertaisesti luonteeltaan mahdottomia. Jokin, joka ei syystä tai toisesta toimi, on myös osa elämän mysteeriä.

tyttö kerännyt omenoita

Jos olemme jo yrittäneet ja taistelleet ja tiedämme ettei ole järkevää enää jatkaa, miksi sitten teemme niin? Näissä tapauksissa luovuttaminen on lojaali ja jalo teko, jossa otetaan huomioon intiimi ”sisäinen minä.”

Älä hukkaa vahvuuttasi, jos syytä jatkaa ei enää ole

Parhaiten käytetty energia on energiaa, jota käytämme itsestämme huolehtimiseen. Itsestämme sekä ihmisistä, joista todella välitämme. Energialla on rajansa. Niinpä, vahvuuksiesi ja energiasi tuhlaaminen turhaan on energian riistämistä itseltäsi ja rakastamiltasi ihmisiltä.

Taistelu ilman pätevää syytä on kuin iskisi päätä seinään. Pyrimme suurempiin ponnisteluihin vain korjataksemme heikkoutemme ja uupumuksemme. Samaan aikaan menetämme monia muita asioita, jotka todella ovat ulottuvillamme. Jos löydät itsesi tilanteesta, jossa tietyn projektin, henkilökohtaisen tai ammatillisen, jatkaminen ei yksinkertaisesti ole enää järkevää, on paikallaan ehdottaa itsellesi sen päättämistä. Mutta muista, luovuttaminen ei aina ole huono juttu. Oikeastaan päinvastoin, luovuttaminen on aina hyväksyttävä vaihtoehto. Monissa tapauksissa se on älykäs valinta, joka on kaukana epäonnistumisesta.
UUTISIA VERKOSSA