Miten me psykologit näemme potilaamme

Useimmat ihmiset jotka hakevat neuvoa, hakevat sitä hakeakseen parannusta sisällään oleviin epävakauksiin. Monet potilaat menevät terapiaan, kun he ovat menettämässä kontrollin, kun he tuntevat itsensä olevan pohjalla. Silloin me psykologit näemme, kuinka paljon heillä on voimaa ja rohkeutta. Sen sijaan että he menettäisivät itsensä tekosyille, he kohtaavat ongelmansa.

Huolimatta kliseistä ja yhteiskunnan piittaamattomuudesta psykologeja kohtaan, potilaat hakevat terapiaan sopeutuakseen uudestaan omaan elämäänsä. Heidän on opittava unohtamaan tiettyjä käytäntöjä, tapoja ja ajatuksia joita he ovat omaksuneet ajan kuluessa.

Toivoisin, että potilaat jotka käyvät terapiassa voitaisiin nähdä rohkeina ihmisinä, joilla on suuri velvollisuudentunne itseään kohtaan. Toivon, ettei heitä nähtäisi ”hulluina”, mitä tämä meidän tietämätön ja pelkoa täynnä oleva yhteiskuntamme yrittää saada meitä uskomaan.

Psykologit eivät anna neuvoja, he antavat terapiaa

Jos tarvitset neuvoja, käännyt ystäviesi, puolisosi, perheesi puoleen. He tuntevat sinut paremmin kuin kukaan muu, ja osaavat antaa sinulle parhaat neuvot. Mutta jos tarvitset jotakuta selittämään sinulle käyttäytymistäsi ja siitä miksi tunnet tuolla tavalla, jos tarvitset jotakuta valitsemaan eri menetelmiä ja sopivia hoitokeinoja sinun persoonallisuutesi piirteille, tulisi sinun kääntyä psykologin puoleen.

Me olemme tietoisia siitä, miten hankalaa on tehdä päätös tapaamisesta psykologin kanssa. Tästä syystä pyrimme aina antamaan kaiken tarvittavan tiedon heti alussa, ja terapian aikana yritämme varmistaa, että potilas tietää varmasti mitä teemme ja miksi.

Psykologeille on ilahduttavaa nähdä, että raskaan työn jälkeen potilas on kykeneväinen kontrolloimaan haitallisia ajatuksiaan sekä tunteitaan. Kun potilas on kykeneväinen tekemään näin, hän tuntee itsensä paljon paremmaksi, aloittaa ottamaan osaa useampiin aktiviteetteihin, sekä osaa suodattaa ajatuksiaan nähdäkseen ne objektiivisemmin.

Olemme varmoja siitä, että useammat ihmiset menisivät psykologiseen hoitoon, jos he vain tietäisivät millaisia tuloksia se tuottaa, sekä henkilökohtaisella että sosiaalisella tasolla.

Opimme potilaidemme mukana

Psykoterapia on kokemuksellinen prosessi, ja terapeutin ja potilaan välisen keskustelun vaikutus on vastavuoroista, he oppivat molemmin puolin sekä heissä molemmissa tapahtuu muutosta. Potilas ei ole ainut joka muuttuu ja oppii, vaan me terapeutit opimme myös jossain määrin. 

Aivan kuten opettajien ja oppilaiden kohdalla, meidän potilaamme opettavat meitä esimerkillään. On tärkeää selventää, mitä tarkoitamme kun sanomme että opimme potilailtamme. Itse asiassa, kun kerromme potilaalle miten ihailemme heidän rohkeuttaan ja heidän valintojaan, he näyttävät olevan hämillään ja yllättyneitä, aivan kuin he eivät uskoisi meidän oppivan myös heiltä.

Me kaikki, poikkeuksetta, olimme me sitten potilas tai terapeutti, olemme herkkiä kärsimykselle ja petoksille. Itse asiassa, meillä kaikilla on suuri halu kehittää käsitystämme hyvinvoinnista ja nauttia enemmän onnellisuudesta ja rauhasta. Potilaamme ei tule luoksemme opettamaan meille erityisesti mitään. He tekevät näin epäsuorasti heidän selkeydellään, heidän omistautumisellaan omiin muutoksiinsa ja mahdollisuuksiinsa tehdä tarpeellisia päätöksiä.