Penfieldin homunculus – aivot ihmismuodossa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Lorena Vara González.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Penfieldin homunculus kuvaa aivoja ihmismuodossa. Aivot ovat melko poikkeukselliset. Olemme tutkineet niitä jo vuosien ajan, emmekä ole vielä tajunneet kaikkia niiden mahdollisuuksia. Aivot ovat kuin universumi – äärettömät ja täynnä yllätyksiä. Ehkä siksi kun aivojen uusia toimintoja tai alueita löydetään, yritämme yksinkertaistaa löydöksiä. Näin tapahtui tunnetun Penfieldin homunculusin kanssa.

Tohtori Wilder Penfield viittasi termiin Penfieldin homunculus ensimmäisen kerran 1940- ja 1950-luvulla. Tämä kanadalainen neurokirurgi pyrki selittämään ja parantamaan neurologisia sairauksia, kuten epilepsiaa. Hän antoi työskennellessään sähköshokkeja potilaiden aivojen eri alueille, sillä aivot eivät tunne kipua. Sitten hän kysyi hereillä olevilta potilailtaan mitä he tunsivat.

Näitä sähköshokkeja käyttämällä hän havaitsi pienen aivojen alueen, jossa kehomme aistikartta luotiin. Tämä kartta heijasti jokaisen anatomian osan herkkyyttä. Hän päätti kuvata tätä aluetta siten kuin se olisi ihmismuodossa, ja loi Penfieldin homunculusin.

Tästä kuvauksesta tekee erityisen se, että se osoittaa meillä olevan kehossa alueita, jotka ovat muita alueita herkempiä ärsykkeille. Tämän tuloksena on epämuodostunut, epäsuhtainen ihminen. Herkemmät alueet ovat suurempia kuin vähemmän herkät alueet. Mutta siinä ei ole vielä kaikki. Pian tämän jälkeen havaittiin, että päässämme ei elä vain yksi ihminen, vaan kaksi. Toinen on sensorinen ja toinen motorinen, molemmat ovat hyvin erilaisia, mutta niillä on myös jotakin yhteistä.

Penfieldin homunculusin ominaisuudet ja toiminnot

Tiedämme nyt, että Penfieldin homunculeja on kaksi, toinen on sensorinen ja toinen motorinen. Tarkastellaan niitä siis hieman lisää.

Motorinen homunculus tai ensisijainen motorinen aivokuori

Motorinen homunculus tai ensisijainen motorinen aivokuori löytyy aivan sensorisen homunculusin vierestä. Se on aivan etuaivolohkon keskiuran kohdalla. Tämä alue on tärkein kehon fyysisen toiminnan kannalta.

Motorinen homunculus kehittää ja suorittaa kehomme tekemiä fyysisiä toimintoja yhteistyössä muiden alueiden, kuten täydentävän motorisen aivokuoren kanssa ottaen huomioon talamuksen panostuksen. Siitä syystä sen ulkonäkö poikkeaa hieman sensorisesta homunculuksesta. Sen suu, silmät ja etenkin kädet ovat valtavat, mikä johtuu sen suuresta ainutlaatuisuudesta reseptorien ja motoristen hermojen kohdalla.

Tämän alueen kiinnostava näkökohta on se, että se kehittyy eri tavalla kaikilla ihmisillä. Tämä tarkoittaa sitä, että sen kehityksen nopeus on ainutlaatuinen ja yksilöllinen. Se riippuu siitä, mitä kehonosia käytetään eniten ja millaisia motoriset taidot ovat yleisesti ottaen.

Sensorinen homunculus tai ensisijainen somesteettinen aivokuori

Sensorinen homunculus kuvaa ensisijaista somesteettista aivokuorta (kehon tuntoon perustuva paine tai kipuherkkyys). Se sijaitsee pateriaalilohkossa, juuri siellä, missä se yhdistyy etuaivolohkoon. Toisin sanoen, sensorinen homunculus käsittää tuntoaivokuoren (1, 2 ja 3) alueet.

Tällä alueella kehomme ääriviivat kuvataan vastakkaisina, sillä se on sivusuunnassa ylösalaisin. Se tarkoittaa sitä, että kehomme oikean käden kuvaus näkyy tämän aivojen alueen vasemmalla puolella ja vasemman käden kuvaus oikealla puolella.

Haluamme kuitenkin huomauttaa, että tämä sensorinen alue saa suurimman osan kehomme projektoimasta tiedosta talamuksen välityksellä. Talamus on alue, joka yhdistää aivojen eri aistilähteet saaden meidät havaitsemaan maailman integroidulla, ei erillään olevalla tavalla, sen mukaan mitä aisteja koemme.

Lisäksi sensorinen homunculus on vastuussa meidän omasta aistimuksestamme, toisin sanoen meidän sisäisen kehomme mielentilasta. Se tiedottaa meille meidän ryhdistämme, lihaksistamme sekä elimistömme tilasta, ja niin oudolta kuin se saattaakin vaikuttaa, myös siitä miltä näytämme sisältä.

Kaikki tämä on elintärkeää meidän henkisen hyvinvointimme kannalta. Siitä syystä huulet ja muut raajojen ulokkeet ovat herkempiä. Hellimiset, suudelmat ja halaukset ovat tärkeämpiä tuntemiemme tunteiden universumin mukaan.

Haamuraaja, Penfieldin homunculuksen pääsairaus

Jos Penfieldin homunculus kärsii millään lailla, joko sensorisella tai motorisella tasolla, voi se johtaa mielenkiintoiseen sairauteen: haamuraajaan. Tästä sairaudesta kärsittäessä aivot havaitsevat samoja aistimuksia kuin amputoidun raajan kanssa.

Haamuraajan johdannainen on haamukipu. Haamukivussa aistialueet, jotka edustavat amputoitua kehonosaa, lähettävät meille kipuaistimuksia aivoista. Se tarkoittaa sitä, että vaikka raaja on amputoitu, emme lakkaa tuntemasta sitä sensorisen homunculuksen hermopäätteiden aktiivisuuden vuoksi. Kuten huomaat, uteliaisuus aivojen sähköiseen stimulointiin avasi täysin uusien mahdollisuuksien universumin. Tämän kaiken ansiosta olemme tajunneet jokaisen ihon ja aivojen kosketuksen sekä henkisen kehityksen tärkeyden.