Tunteiden vaikutus elimistöön: psykosomaattiset oireet

· 14.1.2018

Aiheuttaako ahdistuksen tunne sinulle vatsakipuja tai päänsärkyä? Vai kärsitkö ehkä lihaskrampeista? Tunteiden vaikutus elimistöön on helppo havaita. Näin ollen ymmärrämme, mihin psykosomaattiset oireet pohjautuvat: ne ovat fyysisiä sairauksia, joiden taustalla piilevät psyykkiset tekijät. Meidän on siis hyvä oppia tunteiden hallinnan tärkeys elimistömme kannalta.

”Yhdeksästäkymmenestä sairaudesta viisikymmentä johtuu syyllisyydestä – ja neljäkymmentä tietämättömyydestä.”

-Paolo Mantegazza-

Tunteiden vaikutus elimistöön

Tunteet ilmentyvät kolmoisvastejärjestelmän kautta, jonka eri osa-alueita ovat kognitiivinen, fysiologinen ja motorinen järjestelmä. Kognitiivinen järjestelmä viittaa niihin ajatuksiin, joita meillä on suhteessa kokemiimme tunteisiin.

Kun esimerkiksi viha kasvaa kasvamistaan sisällämme, ajatuksemme alkavat kulkea tätä rataa: ”He yrittävät ärsyttää minua”, ”En voi uskoa, että he voivat tehdä tämän minulle” jne. Tämä sisäinen vuoropuhelu kuitenkin kuulostaa täysin toisenlaiselta silloin, kun olemme surullisia.

Motorinen järjestelmä puolestaan on kokoelma käyttäytymismalleja, jotka ”kytkemme päälle” kokemiemme tunteiden perusteella. Kokiessamme pelkoa yritämme suojella itseämme tai paeta. Kun olemme onnellisia, käyttäytymisemme on tietenkin täysin erilaista.

Nainen märässä ikkunassa

Ahdistuneisuus on yksi esimerkki vahvasti elimistöämme fysiologisesti aktivoivista tunteista. Se lisää sydämemme lyöntitiheyttä ja saa meidän hengitystiheytemme kasvamaan.

Mikä on vihan ja ahdistuneisuuden vaikutus psykosomaattisten häiriöiden syntyyn?

On olemassa monenlaisia psykosomaattisia oireita. Tunteiden vaikutus elimistöön voi ilmetä:

  • sydänoireina (verenpainetauti)
  • hengitysvaikeuksina (astma)
  • endokriinisinä oireina (diabetes)
  • ruoansulatusvaikeuksina (mahahaava)
  • iho-oireina (nokkosihottuma)
  • immunologisina
  • kroonisena kipuna (nivelreuma)

Nämä ovat ainoastaan muutamia esimerkkejä. Fysiologiamme ja tunteemme ovat hyvin läheisessä yhteydessä toisiinsa. Tämä pitää erityisesti paikkansa ahdistuneisuuden ja vihan suhteen.

Sekä ahdistus että viha johtavat korkeaan fysiologisen aktivoinnin tasoon. Muutamia oireita, joiden välityksellä näiden tunteiden vaikutus elimistöön näyttäytyy, ovat lihasjännitys, hyperventilaatio ja sydämen lisääntynyt lyöntitiheys.

Aluksi elimistömme reagoi näin käsitelläkseen vaaratilannetta, jonka olemassaoloon näiden tunteiden ilmaantuminen viittaa. Se ei siis ole periaatteessa lainkaan ”huono” aktivointiprosessi.

Ongelmaksi tämä muodostuu silloin, kun koemme nämä tunteet erittäin intensiivisinä, erittäin toistuvasti tai pitkittyneen ajanjakson kuluessa. Tällaisessa tilanteessa elimistömme pysyy jännitystilassa, riippumatta siitä kuinka käsittelemme tätä ns. ”vaaratilannetta”, jonka olisi kuulunut hävitä kohdatessamme sen.

Koska tuo jännitystila ei ole poistunut, sisäelimemme liikarasittuvat ja alkavat toimia eri tavalla.

Sohvalla makaava nainen

Mikä on fyysisten oireiden vaikutus tähän prosessiin?

Kaikki, mitä olemme edellä maininneet, johtaa samaan päätelmään: se, kuinka käsittelemme kielteisiä tunteita riippuu siitä, kuinka koemme ja tulkitsemme eri tilanteet.

Mikäli käytämme mukautuvia (terveitä) ratkaisuja, kykenemme estämään elimistöämme aktivoimasta noita oireita ja vähentämään näin psykosomaattisten sairauksien riskiä.

Sama tapahtuu elimistössämme, kun kyseessä on fyysinen sairaus. On olemassa muutamia mukautuvia ratkaisuja: potilas voi olla vakuuttunut, ettei kyseessä ole vakava sairaus; potilas tietää, että sairaus on vakava, mutta on valmis taistelemaan tietoisena siitä, että hänellä on toivoa; tai potilas tietää sairauden vakavuuden, mutta päättää elää elämänsä niin hyvin kuin mahdollista.

Mikäli valitsemme yhden noista edellä mainitusta kolmesta vaihtoehdosta, pystymme ehkäisemään ahdistuneisuuden ja vihan nostattamien psykosomaattisten oireiden ilmaantumisen. Se ei ehkä ole helppoa, mutta hyvän psykologin avulla se on mahdollista.

Kuvat: David Cohen, Benjamin Combs ja Milada Vigerova.