Nyt saavat vaatimukset riittää!

· 2.5.2016

Kognitiivisen tai rationaalisen terapian mukaan ihmiset kärsivät henkisistä häiriöistä sellaisten irrationaalisten arvioiden vuoksi, joita teemme itsestämme, muista ja meitä ympäröivästä maailmasta yleisellä tasolla. Tällaiset arvioinnit ovat ehdottomia vaatimuksia ja kohtuuttomia odotuksia; voidaan puhua loputtomasta määrästä ”pitäisi” ja ”täytyisi”-lausahduksia.

Kun vaadimme jotain itseltämme, meillä on taipumusta ajatella: “Minun täytyy nyt tehdä kaikki aivan prikulleen oikein!” ”Minun pitäisi olla täydellinen äiti, täydellinen puoliso, täydellinen työntekijä… Minun pitäisi olla laiha!” Ja kun vaadimme maailmalta erilaisia asioita, ajattelemme mielessämme: “Tämän ei pitäisi tapahtua.” “Maailman ei pitäisi olla tällainen!” “On niin epäreilua, että minulle kävi tällä tavalla.” Kun vaadimme toisilta ihmisiltä asioita, on meillä usein tapana ajatella: “Kaikkien pitäisi kohdella minua kuten minä kohtelen heitä!” “Minun mieheni pitäisi kyllä tietää, mikä minua vaivaa!” ”Minun ystävieni pitäisi kertoa minulle aina kun he laativat suunnitelmia!” 

Kädet ja piikit

Ehdottomien vaatimusten henkinen vaikutus

Kun vaadimme epärealistisia tai ehdottomia asioita itseltämme, aiheutamme itsellemme ahdistuksen, masennuksen ja syyllisyyden tunteita, koska olemme niin valtavan huolestuneita siitä, pystymmekö täyttämään itsellemme asettamamme vaatimukset. Tämä puolestaan johtaa stressaantumiseen ja siihen, että asetamme itsellemme ylitsepääsemättömiä esteitä.

Siispä kun epäonnistumme täyttämään tällaiset vaatimukset, meistä tuntuu siltä kuin olisimme epäonnistuneet aivan täysin, tunnemme olomme arvottomaksi ja hyödyttömäksi, mikä ei auta meitä ratkaisemaan ongelmaa vaan sen sijaan saa meidät entistäkin estyneemmäksi.

Täydellisyydentavoittelu on suuressa roolissa kun tällaisesta ehdottomuudesta on kyse. Perfektionisteille on tyypillistä työntää itseään äärimmäisyyksiin saavuttaakseen toisinaan hyvinkin epärealistisia tavoitteita ja lykätä sellaisia asioita joita heidän tulisi tehdä, mutta jotka pelottavat heitä siksi, etteivät he välttämättä pysty suorittamaan niitä täydellisesti. Ja koska he eivät milloinkaan tule onnistumaan niissä täydellisesti koska kukaan ei pystyisi siihen, päätyvät he lopulta olemaan tekemättä sitä lainkaan, mikä entisestään vahvistaa heidän itsetuhoisia ajatuksiaan: “Minä en kelpaa mihinkään”, ”Olen täysin epäonnistunut tapaus”, jne. 

Toisaalta on myös niin, että kun vaadimme maailman kääntyvän juuri siihen suuntaan kuin itse haluamme, alkavat uhriksi asettumisen ja masentumisen tunteet nostaa päätään. Kun asiat eivät menekään haluamallamme tavalla, kärsimme niin sanotusta matalasta turhautumisen sietokyvystä, joka tarkoittaa taipumusta liioitella tilanteen vakavuutta jopa siihen pisteeseen asti, että sitä kuvailee kamalaksi, sietämättömäksi ja katastrofaaliseksi.

Tumma rautatie

Ihmiset, joilla on tällainen matala sietokyky turhautumista kohtaan ajattelevat, että mikäli heidän elämäntilanteensa ei ole toivotunlainen, eivät he pysty tuntemaan oloaan onnelliseksi ja ovat siten tuomittuja karmeaan, surulliseen ja kerrassaan sietämättömään elämään.

Meidän tulee hyväksy se, että muilla ihmisillä on aivan kaikki vapaudet toimia juuri niin kuin he itse valitsevat, vaikka se satuttaisi tai häiritsisi meitä. Kun vaadimme muita ihmisiä olemaan ja käyttäytymään haluamallamme tavalla, nostatamme silloin vihan ja passiivis-aggressiivisuuden tunteita tai jopa väkivaltaista käyttäytymistä, joka ainoastaan pahentaa suhdetta ja jolla on aivan tarkoitettua päinvastainen vaikutus.

Mikäli alamme käyttäytymään aggressiivisesti muita ihmisiä kohtaan vain siksi, etteivät he toimi siten kuten haluaisimme heidän toimivan, ainoa asia, jota saamme siitä itsellemme on itsemme turhauttaminen kun emme pystykään hallitsemaan toisten ihmisten käyttäytymistä. Tilanne saattaa jopa äityä niin pahaksi, että olemme vaarassa tuhota ihmissuhteen täysin.

Mitä meidän siis pitäisi tehdä?

Lakkaa vaatimasta liikoja. Saatat kysyä itseltäsi: ”Eikö se vain ole kunnianhimon merkki?” Ei. On aivan mahtavaa, että ihmisellä on unelmia, että hän tavoittelee asioita, taistelee asioiden sujumisen eteen, toivovat ihmisten kohtelevan toisiaan hyvin, jne. Mutta yksi asia on suosia tai haluta jotain asiaa ja toinen on ehdottomasti vaatia sitä. Juurikin tässä vaatimuksessa tulee esiin neuroosi, sillä halusimmepa sitten jonkun asian olevan jollain tavalla vaikka kuinka paljon, ei se kuitenkaan tule olemaan niin missään vaiheessa. Maailma ei yksinkertaisesti toimi sillä lailla.

Siispä nyt on korkea aika hyväksyä todellisuus ja lakata työntämästä kohtuuttomasti itseäsi, toisia ihmisiä ja koko maailmaa aivan äärirajoilleen. Ajattele mieluummin vaikka seuraavanlaisia asioita: “Olisin mieluummin laiha, mutta jos en ole, on minussa monia muitakin ominaisuuksia ja positiivisia asioita, joita voin antaa maailmalle”, ”Minusta olisi ihanaa, jos mieheni muistaisi meidän hääpäivämme, mutta hän on kuitenkin ihminen ja tekee joskus myöskin virheitä. Siitäkin huolimatta hänestä löytyy aivan valtavasti kauniitakin piirteitä”, ”Toivon, että voisin löytää itselleni sellaisen ammatin, joka vastaa tutkintoani, mutta mikäli se ei käy toteen, voin oppia olemaan onnellinen jollain muullakin alalla.”

Sinulla ei milloinkaan tule olemaan täydellisen hallitsevaa otetta, ja vain kun pystyt hyväksymään tämän tosiseikan, tulet vapauttamaan itsesi henkisistä paineista, joita itse aiheuttamat vaatimuksesi sinussa saavat aikaan. Vastaavasti silloin myös elämäsi tulee rullaamaan paljon sujuvammin.