Normaaliusharha: kun et tunnista vaaraa
Yksi yleisimmistä psykologisista vääristymistä on epäilemättä normaaliusharha. Se viittaa oletukseen, että asiat joita pidät itsestäänselvyytenä tänään, eivät tule muuttumaan, ja että elämässä ei ole riskiä tai vaaraa. Tai jos niitä onkin olemassa, uskot, että ne vaikuttavat vain muihin, eivät sinuun.
Tämä tapa aliarvioida vastoinkäymisiä tai katastrofeja toimii myös puolustusmekanismina. Sillä jos aina kuvittelisit, että jotain pahaa tulee tapahtumaan, et todennäköisesti koskaan lähtisi kotoa, vaan käyttäisit kaikki säästösi bunkkerin rakentamiseen. On kuitenkin tervettä ja jopa välttämätöntä jättää jonkin verran tilaa ajatukselle, että vaaroja ja riskejä on olemassa.
Se ei tarkoita, että niistä pitäisi tulla pakkomielle. Ei myöskään ole tarpeen rajoittaa täysin elämäntapaasi riskien välttämiseksi. Loppujen lopuksi itse elämiseen liittyy tietty riskien ottaminen ja sen hyväksyminen, että jokapäiväisessä elämässä on vaaroja. Näin on aina ollut. Olemme hyväksyneet vastoinkäymiset ja kohdanneet ne jokaisella ihmisen evoluution askeleella, eikä niitä voi sivuuttaa kokonaan.
Suuret katastrofit ovat harvinaisia. Niiden mahdollisuutta ei kuitenkaan pidä kieltää niiden vähäisen todennäköisyyden vuoksi. Koska, kuten hyvin tiedät, ne tapahtuvat yleensä odottamatta ja muuttavat elämää. Tämä kannattaa aina pitää mielessä.
Normaaliusharha
Normaaliusharha ilmenee yleensä kahdella tavalla. Ensimmäinen on yksinkertainen: oletat, että vastoinkäymiset eivät koskaan koputa sinun oveasi.
Tämä käyttäytyminen ei koske yksinomaan lapsia tai nuoria, vaan se on tyypillistä missä tahansa iässä. Käytät sitä yleensä priorisoimalla muita asioita, antamalla arjen, velvollisuuksien ja päivittäisten paineiden kuljettaa itsesi mukana, jotka pakottavat sinut keskittymään omaan maailmaasi. Et koskaan ota huomioon, että jotain negatiivista voi tapahtua. Tämä johtuu siitä, että mielesi keskittyy muihin asioihin.
Tämä harha voi ilmetä myös toisella tavalla. Se voi minimoida uhat kokonaan, vaikka ne olisivat jo olemassa. Tässä tapauksessa tunnistat ongelman, mutta et toimi asianmukaisesti. Riski on jo todellinen ja katastrofi tai vaara on ilmeinen, mutta vältät tai aliarvioit uhan kokonaan.
Negatiivinen paniikki tai normaaliusharha
Normaaliusharhalle on annettu muitakin nimiä, kuten negatiivinen paniikki tai strutsiefekti. Israelissa Tel Avivin yliopiston tekemä tutkimus viittaa siihen, että noin 70 prosenttia ihmisistä kokee tällaista harhaa.
Esimerkiksi kun istut autoon, onnettomuuden todennäköisyys ei aina tule mieleen. Tai kun astut sisään rakennukseen, on harvinaista kuvitella, että se saattaa romahtaa. Nämä ovat täysin normaaleja prosesseja, joissa normaaliusharha antaa sinun minimoida tai piilottaa pelkosi, jotta pystyt toimimaan normaalilla tavalla joka päivä.
Ongelma syntyy, kun luonnonkatastrofin, konfliktin tai pandemian keskellä näet itsesi haavoittumattomana etkä vastuussa mistään. “Minulle ei tapahdu mitään” tai “kaikki on hypetystä, tässä ei ole oikeasti vaaraa” -lähestymistapa on sekä vaarallinen että ongelmallinen.
Pompejin tuho – tulivuori, jota kukaan ei pitänyt tärkeänä
Vesuviuksen purkautuminen ja vuonna 79 Campanian alueella tapahtunut katastrofi on oiva esimerkki normaaliusharhasta.
Seitsemäntoista vuotta aiemmin maanjäristys oli jo tuhonnut osan Napolista ja Pompejista. Plinius nuorempi kirjoitti, miten vapinat olivat yleisiä näillä alueilla. Niitä oli aina vain enemmän ja enemmän.
Kun Vesuvius räjähti, Pompejin kaupungin asukkaat viettivät tuntikausia katsomassa spektaakkelia. He pitivät itsestäänselvyytenä, että se ei saavuttaisi heidän kaunista kaupunkiaan, että pahimmillaan se vaikuttaisi vain ympäröiviin Herculaneumiin ja Stabiaan. Mutta kuten nyt hyvin tiedämme, katastrofi hautasi tuhansia ihmisiä, ja kaikki sen lähellä olevat kaupungit jäivät laavapeiton alle.
Katastrofeja tapahtuu. Vastoinkäymiset ovat osa elämää. Ne eivät ole läheskään aina läsnä, joten niiden pelko ei saa rajoittaa elämääsi eikä sinun tule aina pelätä pahinta, mutta sinun tulee tunnistaa vastoinkäymisten mahdollisuus, osata reagoida vastuullisesti ja ymmärtää, että on mahdollista pysyä valppaana olematta pakkomielteinen.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Drabek, Thomas E. (1986). Human system responses to disaster : an inventory of sociological findings. New York: Springer Verlag. p. 72.
- Omer, Haim; Alon, Nahman (April 1994). “The continuity principle: A unified approach to disaster and trauma”. American Journal of Community Psychology. 22 (2): 275–276. doi:10.1007/BF02506866.