Tunnetko yleisimmät puolustusmekanismit?

Me kaikki, siis aivan jokainen, on peittänyt itsensä pienillä kerroksilla suojellakseen yhtenäisyyttään, arvokkuuttaan tai henkistä terveyttään. Nämä kerrokset joita psykologian alalla kutsutaan puolustusmekanismeiksi, ovat taianomaisia koska ne näyttävät suojelevan meitä vahingoilta. Mutta totuus on, että yleensä uhka ja joissain tapauksissa myös vahinko, eivät ole niin helposti vastustettuja kuin alussa näyttäisi. Toisin sanoen, näillä strategioilla ei ole tapana olla yhtä tehokkaita kuin mitä ne lupaavat.

Siispä välillä peitämme korvamme todella hyvin, koska emme halua kuunnella totuutta, jonka uskomme olevan kivulias. Ongelma on, että tämä muuttuu johonkin aitoon. Me suljemme “sielumme korvat”. Me emme yksinkertaisesti kuuntele sitä mitä emme halua kuunnella. Se satuttaa minua niin paljon että elän ennemmin autuaan tietämättömänä. Erittäin vaarallisessa tietämättömyydessä.

Ongelma on, että tietämättömyydessä eläminen on myös rangaistus itsessään. Koska se minkä me kiellämme, ottaa meidät haltuunsa. Se toistaa itseänsä meitä vastaan uudestaan ja uudestaan kunnes hyväksymme sen. Ja tätä Carl Gustav Jung tarkoitti:

Näyttää siltä että elämä ei koskaan käännä sokeaa silmäänsä tai kuuroa korvaansa meidän olemassaolollemme. Se tuo meille uudestaan ja uudestaan tilanteet, joita me yritämme vältellä saadakseen meidät kohtaamaan ja hyväksymään ne.

Puolustusmekanismit suojelevat meitä kivuliailta totuuksilta

Puolustusmekanismien tarkoituksena on auttaa meitä suojautumaan näiltä totuuksilta, joita meidän sattuu kuunnella. Nämä totuudet vahingoittavat minuuttamme, vähentävät itserakkauttamme ja tuhoavat täysin minäkuvamme. Harvat ihmiset ajattelevat, että on miellyttävää hyväksyä sellainen osa itseään jota he inhoavat. Se on sellainen osa heitä, jota he eivät mielellään myönnä tai hyväksy kohdatessaan oman heijastuksensa.

On esimerkiksi ihmisiä, jotka vain olettavat että heidän kumppaninsa himoitsee muita. Tämä raivostuttaa heitä. He eivät epäröi muistuttaa kumppaniansa alati tästä “tosiasiasta”. Todellisuudessa he itse himoitsevat muita (ehkä kumppaninsa ohella). Se on siis heidän oma halunsa, jonka he heijastavat kumppaniinsa syyttelyn muodossa.

Muiden himoitsemisen tunnustaminen ollessamme se mustasukkainen osapuoli, on totuus joka voi olla sekä kivulias että hävettävä. Sen hyväksyminen edellyttää, että tunnistetaan asia jota pelkäämme näkevämme muissa, olevan jotain mitä itse teemme. Näin ollen se henkilö joka tekee “kurjan” teon, koska me tuomitsemme sen sillä tavalla, olet sinä itse.

Heijastaminen: kuinka langettaa jollekulle toiselle jotakin, joka on oikeasti minun

Pääsemme siis kohtaan, jossa meidän tulee nähdä kaikki selvästi todella tunteaksemme, tavalla toisella. Jos emme myönnä mitä meille on tapahtumassa, tulemme elämään koko elämämme nähden ja kokien tämän jossakussa muussa. Me näemme tässä toisessa henkilössä sen, mitä vihaamme itsessämme. Ja näemme sen niin selvällä tavalla, että meistä tulee ankaria ja vakavia tuomareita, joilla ei ole minkäänlaista empatiaa uhria kohtaan.

Tätä puolustusmekanismia, joka tietyllä tapaa suojelee minäkuvamme kokonaisuutta, kutsutaan “heijastukseksi”. Se on yksi yleisimmin käytetyistä keinoista. Sen avulla me “heijastamme” muihin ihmisiin sen, mitä vihaamme itsessämme. Ahdistus, jota ilmenee nähdessämme tämän piirteen itsessämme verhotaan ja pienennetään näkemällä se sen sijaan toisessa henkilössä.

Mitä enemmän heijastamme ulospäin, sitä sokeammiksi tulemme sisäänpäin. Mitä enemmän annan ITSESTÄNI maailmalle, sitä epäselvemmäksi tulen. Ja sitä enemmän menetän kykyäni toimia. Sen sijaan meidän tulisi pikkuhiljaa työstää kaikista julmasti ulospäin ammutuista nuolista toipumista ja pelastumista. Tekemällä niin saavutat varmasti taas aitouden, rehellisyyden ja tietoisuuden.

Kieltäminen: kuinka peittää kaikki mitä emme halua nähdä

Heijastaminen yhdistyy läheisesti kieltämiseen. Kieltämisen avulla me peitämme jotakin, jota me emme halua nähdä. Me teemme reikiä tuohon totuuden virtaukseen, joka meidän tulee hyväksyä. Emme halua nähdä totuutta, tai edes haistaa sitä. Todellisuus ja totuus lähetetään kauas pois taianomaiseen maailmaan, jonne jätämme kaiken jota emme halua nähdä tai käsitellä.

Kieltäminen on yksi niistä vaiheista jonka ihminen käy läpi kokiessaan surua, johtui se sitten erosta parisuhteessa, rakkaan kuolemasta tai radikaalista muutoksesta heidän elämässään. Kieltäminen on puolustusmekanismi tuskaa ja kipua vastaan.

Mutta elämä on myös kipua… ja me tiedämme sen jo kokemalla tämän kivun, ja hyväksymällä sen voimme onnistua pääsemään eteenpäin. Meidän puolustuksemme on usein auttamassa meitä. Mutta meidän täytyy vapauttaa itsemme siitä jos haluamme elää täydellä potentiaalillamme, pysymällä lojaalina sille keitä todella olemme.