Nollakontakti: kun päätämme jättää suhteen lopullisesti taaksemme

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Sekä ammatillisessa että henkilökohtaisessa elämässämme kohtaamme toisinaan hetkiä, jolloin meille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin ryhdistäytyä, ottaa etäisyyttä ja luoda niin sanottu nollakontakti. Tämä auttaa meitä saamaan takaisin elämämme kontrollin ja ennen kaikkea puhdistamaan tunteitamme ja arvokkuuttamme, sekä vaatimaan sellaista kohtelua, jonka olemme oikeasti ansainneet. Jokaisella meistä on loppujen lopuksi oikeus ja laillisuus valita, mitä haluamme ja mitä emme.

Sekä kehityspsykologia että kognitiivinen psykologia ovat jo osoittaneet, useimmat meistä eivät aina ole valmiita keräämään itseämme kasaan ja jättämään meitä vahingoittavat asiat tai ihmiset taakseen. Aivokarttamme on ohjattu luomaan kiinteitä suhteiden niin sosiaalisen kuin emotionaalisen yhteyden muodostamiseksi. Näin ollen, kun elimistömme hälytysjärjestelmä käynnistyy ja varoittaa meitä siitä, että jokin negatiivisuus ympäröi meitä, tämä sidos aiheuttaa yleensä meille enemmän tuskaa kuin hyötyä. Tällöin täysin normaali reaktio on vastustaa tätä signaalia. 

Nollakontakti on synonyymi toivolle. Nollakontaktin on oltava riittävän vahva, jotta pystyisimme jättämään taaksemme tietyn vaiheen elämässämme. Nollakontaktin luominen auttaa vapauttamaan meidät kaikista näistä negatiivista tuntemuksista, jotta pystyisimme aloittamaan elämämme uudet muutokset suuremmalla itseluottamuksella ja määrätietoisuudella.

Kaukana näiden siteiden rikkomisesta, me niin sanotusti maskeeraamme ne. Maskeeraamalla viittaamme näiden siteiden peittämiseen kaikkein hienostuneimmilla sävyillä, kerroksilla ja korjausaineilla. Näitä ovat muun muassa itsepetos (“tämä on vain väliaikaista, kaikki tulee muuttumaan”), fiktiiviset tavoitteet (“huomenna aion kertoa hänelle mitä oikeasti ajattelen ja panen lopun tälle petolliselle ystävyydelle”) ja jopa kaikkein monimutkaisimmat puolustusmekanismit, kuten tunteiden tukahduttaminen, ongelman kieltäminen ja eristäytyminen. Unohdamme jossakin määrin, että loppu on aina yhtä välttämättömän tärkeä kuin alkukin.

Pelko siitä, haluammeko sitä vai ei, tulee aina olemaan läsnä; myös silloin, kun päästämme irti jostakin tai silloin, kun elämä johtaa meitä uuteen vaiheeseen. Siksi vastaan tulee tilanteita, jolloin paras tapa palauttaa oma arvokkuutemme ja omanarvontunteemme uudessa elämänvaiheessa on nollakontakti niihin ihmisiin, jotka ovat tuoneet elämäämme onnettoman olon.

Nollakontakti ja toivon löytäminen uudelleen

On olemassa vaikeita päätöksiä, joiden on lähdettävä turvallisuuden ja vahvuuden tunteesta. Tätä varten meidän on opittava muokkaamaan sellaisia tunteita, joita monet psykologit kutsuvat “raaoiksi tunteiksi”. Tällainen psykologinen ulottuvuus voidaan muodostaa kolmella eri lähestymistavalla, jotka kaikki voivat tuottaa hyviä tuloksia, vaikka ne ovatkin monimutkaisia:

• Aivan ensimmäiseksi meidän tulisi miettiä mahdollisia seuraamuksia joita voi esiintyä siitä, jos emme lopeta meitä vahingoittavaa suhdetta, oli kyseessä sitten työsuhde tai henkilökohtainen ihmissuhde (esimerkiksi stressi, kärsimys ja vaikutukset fyysiseen terveydentilaan).
• Toiseksi, meidän on kyettävä pitämään asiat yksinkertaisina. Selvitä, mitä haluat itseltäsi, esimerkkinä: “haluan tuntea oloni hyväksi ja palauttaa elämäni hallinnan itselleni”. Loppujen lopuksi meidän on tunnettava itsemme riittävän vahvoiksi tietääksemme mikä on meille hyväksi ja mikä taas aiheuttaa meille epämukavuutta. Kun olemme selvillä näistä aspekteista, pystymme vahvistamaan samalla itseämme näissä ulottuvuuksissa.
• Kolmanneksi, meidän on kyettävä siihen, että halu muutokseen olisi pelon varjon vahvempi. Pyri siis keskittymään siihen impulssiin, jolla parannat sitä taantumuksellista ulottuvuutta, jossa tämä epäsuotuisa onnettomuuden tunne on muuttunut krooniseksi.

Näiden näkökohtien pohtiminen auttaa meitä rakentamaan näille raaoille tunteille muotoja, joiden avulla voimme yhdistää sitoutuneisuutemme henkilökohtaiseen tahdonvoimaamme. Tällä tavoin voimme tehdä järkkymättömän päätöksen, jossa pelolle ja turvattomuuden tunteelle ei jätetä tilaa. Samalla pystymme arvioimaan järkevästi, kannattaako nollakontaktia soveltaa kyseisessä tilanteessa vai ei.

Missä tilanteissa nollakontaktin soveltaminen on tarpeellista?

• Nollakontaktia kannattaa käyttää niissä uuvuttavissa ihmissuhteissa, joissa tunnepohjainen suhde esimerkiksi narsistiseen kumppaniin tai tuhoisilla piirteillä maalattuun ystävyyssuhteeseen on välttämätöntä katkaista.
• Hyödynnä nollakontaktia myös suhteissa sellaisiin sukulaisiin ja perheenjäseniin, joissa vahinko on jatkuvaa, eikä merkkejä muutoksista, ongelman tietoisuudesta tai halusta tehdä parannuksista ole.
• Nollakontaktia suositellaan käytettäväksi myös niissä tilanteissa, joissa entinen työpaikka jätetään siksi, että työilmapiiri tai kollegat ovat vahingoittaneet tai väärinkäyttäneet sinun oikeuksiasi.

Nollakontakti: sinulla on oikeus sanoa “ei”

Hyvät puutarhurit tietävät, että kauniin ja terveen ruusun ylläpitämiseksi se on leikattava tietyn ajan välein. Joskus ruusu on voinut kasvattaa enemmän nuppuja kuin mitä se voi ylläpitää, toiset ruusut taas sairastuttavat muut ympärillä olevat ruusut ja toiset taas vievät kaiken tilan, joka estää muiden ruusujen kasvun. Leikkaus, joka poistaa kaikki ne ruusua vahingoittavat osat, on välttämätön muutos, sillä se takaa sen, että ruusu kasvaa ja näyttää aina upealta.

Voimme soveltaa suhteisiimme samaa vertauskuvaa. Ei riitä, että otamme itseämme vahingoittaviin asioihin tai ihmisiin jonkin verran etäisyyttä, odotamme muutoksia tai käännämme katseemme pois ja annamme rikkaruohojen jatkaa puutarhamme tuhoamista. Tässä varsin yleinen skenaario, jota moni meistä ei tunnista; Meillä on täysi oikeus sanoa “en halua enempää kärsimystä” ja sen jälkeen repiä juuremme siitä paikasta, joiden asukkaihin meidän ei enää tule pitää mitään yhteyttä.

Nollakontakti auttaa vapautumaan tiettyjen ihmissuhteiden tyranniasta

On olemassa suhteita, ihmisiä ja dynamiikkaa, joita pitäisi kutsua niiden omalla nimellään: emotionaalinen pahoinpitely, manipulointi, hyväksikäyttö, traumaattinen suhde, myrkylliset ystävät tai pomot, itsekkäät perheet ja valheelliset ystävät. Selvittämällä ensin, mitä näiden ihmisten kanssa tapahtuu, autamme meitä itseämme tekemään päätöksiä turvallisemmin ja luottavaisemmin.

Toisaalta on myös syytä muistaa, että nollakontakti symboloi näissä tapauksissa täyttä oikeutta rajojen asettamiseen. Se merkitsee meille päättäväisyyttä vapauttaa itsemme sellaisten ihmissuhteiden tyranniasta, jotka ovat käyttäneet voimaansa meihin jo jonkin aikaa yhdellä ja ainoalla päämäärällään. Vahingoittaaksemme meitä sekä fyysisesti että emotionaalisesti. Tässä tapauksessa nollakontakti on myös ainoa takuumme siitä, että pystymme suojelemaan omaa itsetuntoamme ja psyykkistä koskemattomuuttamme.

Tällaisia päätöksiä tehdessä meidän ei tulisi pelätä. Emme myöskään ole velvollisia perustelemaan itseämme tai esittelemään liian montaa selitystä sille, miksi ja mistä syistä olemme valintamme tehneet. Kun olemme viimein ymmärtäneet, että tämän uuden elämänvaiheen käynnistämiseksi ja henkisen haavojen parantamiseksi parasta on ylläpitää peräänantamatonta etäisyyttä ja nollakontaktia, kenelläkään meistä ei ole tarvetta tuhlata enempää energiaa selittämällä asiaa, mitä toinen henkilö ei tule ymmärtämään.

Jos päätämme lähteä vahingollisesta suhteesta, meidän on tehtävä se itsellemme omistautuneina ja oman henkisen kasvun näkökulmasta, ei koskaan syyllisyyden tunteesta. Nämä päätökset, jotka on tehty oman psyykkisen koskemattomuutemme ja onnemme turvaamiseksi, tekevät meistä samalla oman kohtalomme herroja ja tulevaisuutemme arkkitehtejä paljon suuremmalla toiveikkuudella. Ja näillä teillä syyllisyyden tunteelle ei löydy paikkaa eikä merkitystä.