Mitä enemmän teet toisille, sitä vähemmän he tekevät itse
Mitä enemmän teet toisten hyväksi, sitä onnellisemmaksi tulet (tai ainakin näin yleisesti ajatellaan). Niinpä tarjoat apuasi, ja jos vain mahdollista, lievität toisten kärsimystä. Halusi auttaa toisia ei kuitenkaan aina tuo sinulle sisäistä täyttymystä. Vastoin odotuksiasi saatatkin huomata, että mitä enemmän teet, sitä pettyneemmäksi tunnet itsesi.
Et voi pelastaa toisia. Vain he voivat pelastaa itsensä.
Elämä ei ole helppoa, ja joudumme painimaan monien vaikeiden asioiden kanssa. Vaikeudet voivat kuitenkin tehdä meistä vahvempia – ja viisaampia. Ne mahdollistavat kypsymisen sekä syvenevän itsetuntemuksen. Mikäli meillä ei enää olisi vaikeuksia kohdattavina, kasvumme pysähtyisi. Usein kuitenkin olisimme myös valmiita kärsimään niiden puolesta, joita rakastamme, ja tarjoamaan apuamme. Olisimme jopa valmiita vaihtamaan paikkoja heidän kanssaan, jos vain pystyisimme. Mutta siihen emme pysty.
Älä juokse itseäsi karkuun
Mitä enemmän teet toisille, sitä kauemmas pakenet itseltäsi, ehkäpä monestakin eri syystä. Ehkä et haluakaan kohdata omia ongelmiasi, joten keskityt toisiin. Annat muille kaiken sen avun, jota itse tarvitsisit. Tarjoat epäitsekkäästi sitä hyväksyntää ja tukea toisille, jota itse et ole saanut vastaanottaa.
Saatat nyt viimeinkin huomata, että olet heijastanut omia tarpeitasi toisiin. Sen sijaan että olisit huomioinut omat tarpeesi, juoksetkin niitä pakoon. Mutta onko edes mahdollista huolehtia toisten tarpeista, ellet osaa huolehtia omistasi? Kuinka voit rakastaa toisia, jos et osaa rakastaa itseäsi? Jotta pystyisit olemaan antelias toisia kohtaan, sinun on ensin opittava olemaan antelias itseäsi kohtaan. Et voi tarjota toisille mitään, mitä et vaali itsessäsi, vaikka kuinka syvästi toisin uskoisitkin.
Saattaa olla, ettet edes huomaa tekeväsi virheitä, joilla on vaikutusta sekä sinuun itseesi että toisiin. Et esimerkiksi pysty luomaan terveitä ihmissuhteita, mikäli annat jatkuvasti toisille, mutta unohdat itsesi.
Jotta voisit huolehtia toisista, sinun tulee ensin huolehtia itsestäsi. Sinun tavoitteenasi saattaa olla rakkaidesi tukeminen, heidän kannustamisensa ja motivoimisensa, kun kaikki muu heidän ympärillään pettää. Mutta kuinka on mahdollista tarjota tätä heille, jos et pysty tarjoamaan sitä itsellesi? Sen yrittäminenkin on jo tuhoisaa.
Älä rakenna riippuvuussuhteita. Saatat haluta toisten tukeutuvan sinuun, mutta ehkäpä sinä oletkin riippuvainen heistä. Riippuvuudesta ei koskaan seuraa terveitä ihmissuhteita. Riippuvuudesta seuraa enemmän vahinkoa kuin ajatteletkaan.
Ole itse ensimmäinen prioriteettisi. Niin kauan kun sinulla on omia ongelmia ratkaistavana, et pysty auttamaan toisia. Laita itsesi toisten edelle. On todella tärkeää huomioida tämä, varsinkin jos sinulla on taipumus – uupumukseen saakka – olla antamassa toisille.
Muilla on oikeus valita
Joskus tekemällä asioita muille, me itse asiassa rajoitamme heidän oikeuttaan valita. Tietyssä mielessä he ovat hylänneet itsensä sinun kustannuksellasi. He ovat lakanneet taistelemasta unelmiensa puolesta, koska he haluavat kaiken olevan kunnossa, ja yhtäkkiä kaikki tämä vastuu onkin nyt sinun harteillasi. Eikö taistelemisessa omien unelmiesi puolesta ole jo riittävästi vastuuta? Sen sijaan, saatat yrittää elää kahden, kolmen, tai ehkä useamman ihmisen puolesta.
Vaikka olisi kyse hyvästä ystävästäsi, on hänen oma valintansa joko pysyä myrskyisässä tilanteessa tai astua siitä ulos. Voit kuunnella häntä ja tarjota omaa näkökantaasi mikäli hän sitä pyytää, sekä tarjoutua tarvittaessa olemaan hänen tukenaan. Et voi kuitenkaan tehdä päätöksiä hänen puolestaan, kertoa hänelle mitä hänen tulee tehdä, tai kärsiä hänen puolestaan.
Päätöksemme määräävät suunnan loppuelämällemme. Ei ole olemassa ennaltamäärättyä kohtaloa; sen sijaan määrittelemme sen omilla päätöksillämme. Jos annamme jonkun toisen tehdä päätökset puolestamme, emme enää elä omaa elämäämme. Inhimillisyydessämme me todennäköisesti hylkäämmekin tuon tien ennen pitkää. Sen tähden emme saa riittävästi takaisin ihmisiltä, joille itse olemme olleet antamassa. He eivät reagoineet niin kuin odotimme. Odotimme kiitollisuuden ilmauksia, mutta emme ole ymmärtäneet sitoutuneemme elämään, joka ei oikeastaan ole meidän. Kukaan ei tule ojentamaan meille kunniamitalia toisten ihmisten taisteluihin uupumisesta.
Vaikka toisten kärsimyksen katsominen saattaisikin sattua, joskus heidän vain täytyy antaa käydä vaikeudet lävitse.
Tietenkin on helpompaa kulkea toisten merkitsemää polkua, koska silloin tarvitsee ainoastaan seurata valmiita jalanjälkiä. Tämä asenne ei välttämättä auta sinua millään tavoin. Opit omien virheidesi, jopa sinua haavoittaneiden ihmisten, ja jokaisen sinua määrittelevän kokemuksen välityksellä. Mikäli et olisi käynyt läpi näitä tilanteita, osaisitko arvostaa ystäväsi osoittamaa luottamusta? Pystyisitkö arvostamaan sitä, että tie menestykseen on täynnä mutkia ja kuoppia?
Joka kerta kun tunnet kiusausta ottaa toisen ihmisen elämän ohjat käsiisi, muistathan, että niin tehdessäsi toinen ihminen lakkaa taistelemasta omaa taisteluaan. Heidän ei tarvitse enää käsitellä vaikeita tilanteita eikä oppia mitä ne saavat heissä aikaan. Vaikka haluatkin tehdä kaikesta helpompaa, se kostautuu. Sen sijaan että tekisit heille palveluksen, pusket heitä fiktiiviseen, epätodelliseen maailmaan.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.