Miksi väkivaltaa ei voi hävittää

12 joulukuu, 2019
Väkivalta on ihmisille synnynnäistä, mutta se on myös valtava uhka mille tahansa yhteiskunnalle ja yhteisölle. Jotkut teoriat väkivallan ja pahan syntyperästä erottuvat muiden joukosta.
 

Ihmisoikeuksien ensisijainen tarkoitus on suojella luovuttamattomia ja perusteellisia oikeuksia, joihin olemme oikeutettuja luonnostamme, sillä olemme ihmisiä. Ne takaavat kunnioituksen elämään, vapauteen ja onnellisuuteen. Sodan tai muunlaisen väkivallan aikana nämä oikeudet kuitenkin muuttuvat häilyviksi. Kun väkivaltaa esiintyy, on vaikeaa pysyä turvassa ja vahingoittumattomana.

Hegelin ”historiateoria” esittää, että teesin ja antiteesin (historian tapahtumat) periaatteet loivat sen, minkä nykyään tunnemme synteesin perustana. Synteesi tasapainotti vastakkaiset osapuolet. Vaikuttaa kuitenkin siltä että Hegel, sekä historiateoriassaan että ”herra-orja-dialektiikassaan”, oli liian optimistinen.

Ei ole hullua sanoa, että historia on edennyt huonolla puolellaan. Eli katsottuna sen prisman läpi, jolla näemme menneisyyden tapahtumat ja nykyhetken, ja kokemukseen perustuvan tulevaisuuden ennustamisen.

Jopa ensimmäisessä Mooseksen kirjassa voimme huomata, kuinka Jumala käytti väkivaltaa karkottaessaan ihmiset maallisesta paratiisista. Kaikki vain siksi, että ihmiset uskalsivat maistaa kiellettyä hedelmää. Näkemys on, että vain Jumalalla voi olla tietoa. Eeva teki syntiä syödessään omenan kielletystä puusta. Seuraavaksi kuvataan tuskaa ja väkivaltaa, kun veljekset Kain ja Aabel paljastavat meille tekojensa välityksellä kaikkien tragedioiden arvoituksen. Halun omistaa ja hallita. (Kain tarkoittaa ”omistusta” ja Aabel kuvastaa ”viattomuutta.”)

 

Ylivallan ja kuolemanvietin henki

marmoriveistos

Voisimme sanoa, että halu omistaa on vain halua hallita. Kun joku ei omista sitä mitä hän haluaa, hän etsii sitä jostain muualta. Tässä voimme huomata, että ihminen haluaa vain omistaa. Tämän lisäksi ihminen voi saada sen vain ottamalla sen, ja olla päästämättä irti.

Se on juurikin tämä halu omistaa, joka saa ihmiset toimimaan väkivaltaisesti, jopa tappamaan. Siksi Freud käsitteellisti sen ”kuolemanviettinä”. Omistaminen ei ole mitään muuta kuin halua hallita muita saadakseen haluamansa. Jos jonkin esineen omistaja kieltäytyy antamasta esinettä sitä janoavalle hallitsijalle, esineen omistaja tulee kuolemaan väkivaltaisessa taistelussa tai teossa.

Tai sitten, niin kuin Nietzsche on sanonut, ”siellä missä on elämää, siellä on halua hallita. Ja vahvimmat olennot vaarantavat elämänsä saadakseen lisää valtaa. Tämä kertoo siitä, että halu hallita on voimakkaampi kuin halu selviytyä.” Pitääksesi sen mitä sinulla on, sinun on laajennettava.

 

Kuka selviää väkivaltaisessa maailmassa voittajana

Adolf Hitlerin mukaan Saksa kuvasti kulttuuria ja voimaa. Hänen maallaan oli halua hallita. Millään muulla maalla ei ollut sitä, mitä Saksalla oli. Tästä ajatuksesta syntyi hänen tarpeensa laajentua ja tappaa, jotta hänen valtakuntansa kasvaisi.

Kuten sanoimme aikaisemmin, kun ihminen todella haluaa jotain, hänen on hallittava sitä kenellä se on, voidakseen itse saada haluamansa. Tässä tapauksessa, kuten Hegel on todennut, se kumpi pelkää kuolemaa vähemmän, voittaa.

Halu hallita on hengellistä, ja siksi motivoivaa. Mutta kuolemanpelko on lihallista, ja se muuttaa ihmiset nisäkkäiksi. He, jotka jatkavat taistelua, pitävät yllä omaa tilaansa ajattelevina ihmisinä.

Maailma kuuluu hallitsijoilleHeillä on sodat ja media, joita he tarvitsevat hallitakseen maailmaa. He voivat hallita maailmaa myös siksi, että ihmiset ovat peloissaan. Ja he, jotka ovat peloissaan, eivät yritä kapinoida vastaan.

“Hän, joka omistaa nuoret, omistaa tulevaisuuden.”

-Adolf Hitler-

 

Väkivalta ja vallan tavoittelu

ihmisten väkivaltaa

Nietzschen mukaan ihmisillä on vallanhalua, mikä on hänen mukaansa positiivista ja elintärkeää. Halu hallita vie ihmisen elon maailmaan, ei työn maailmaan. Vallanhalu on olemassa, sillä kyseessä on jatkuva kehittyminen. Me rakastamme itseämme, emmekä halua vain tyytyä siihen mitä meillä on nyt, vaan haluamme aina lisää.

Tässä tilanteessa näemme eron sen välillä mitä meillä jo on, ja mitä haluamme. Näemme eron herran ja orjan välillä; orja alistuu, sillä hän pelkää kuolemaa, ja tällä tavalla häneltä voidaan ottaa pois kaikki. Vain he, jotka pelkäävät vähemmän, jotka haluavat enemmän, joita ei haittaa muiden satuttaminen ja jotka haluavat taistella saadakseen haluamansa, pitävät ihmisarvonsa.

 

Tämän väkivaltateorian mukaan väkivaltaa on olemassa sillä sitä on aina ollut olemassa, ja sitä tulee myös aina olemaan olemassa. Se on ihmisille synnynnäistä ja onneksi, tai valitettavasti, osa ihmisen luonnetta.

 
  • De Zan, J. 2009: La Filosofía social y política de Hegel. Buenos Aires: Ediciones del Signo.