Mikroaggressiot – päivittäistä piinaa

Mikroaggressioita kutsutaan myös mikrohaittaamiseksi tai passiivis-aggressiivisuudeksi. Mikroaggressiot ovat sanoja tai toimia, joilla on vihamielinen aggressiivinen luonne, mutta se on peitetty tai sitä ei sanota suoraan. Esimerkkinä voidaan mainita henkilö joka ei tervehdi talonmiestä, koska pitää sitä silkkana ajan tuhlauksena.

Useimmissa länsimaissa on vastoin lakia syrjiä ihmisiä heidän sukupuolensa, etnisen alkuperänsä, taloudellisen asemansa tai vakaumustensa vuoksi. Tästä huolimatta monet ihmiset eivät edelleenkään ymmärrä, mitä nämä lait käytännössä merkitsevät, vaan jatkavat sen sijaan toisten ihmisten syrjimistä tai torjumista omien ennakkoluulojensa ja -käsitystensä perusteella. He käyttävät mikroaggressioita keinoinaan välttää suvaitsemattomien asenteidensa avoimen ilmaisemisen seuraukset.

“Minulla on unelma, että neljä lastani eläisivät jonakin päivänä maassa, jossa heitä ei arvioitaisi ihonvärinsä pohjalta vaan heidän luonteensa perusteella.”

-Martin Luther King Jr.-

Joskus ihmiset käyttävät mikroaggressioita tahattomasti tai tiedostamattomasti. Mikroaggressiot ovat eleitä, ilmeitä tai kommentteja, joita voidaan pitää kielteisinä jonkun henkilön tai väestöryhmän kannalta. Toisena esimerkkinä tästä on henkilö, joka keskeyttää jonkun puheen eikä anna tämän selittää asiaansa loppuun asti. Kyseinen henkilö ei tietenkään kohtele tällä tavalla henkilöä jota hän pitää itseään parempana, vaan tekee näin pikemminkin niille, joita hän pitää itseään alempiarvoisina.

Onko kyseessä mikroaggressio vai ylireagoiminen?

Jotkut pitävät mikroaggressioita vain harmittomina kommentteina. Mikroaggressioihin vakavasti suhtautuvia saatetaan pitää yliherkkinä tai ylireagoivina. Ihmissuhteissa vitsit toista kohtaan ovat kuitenkin aina vähintäänkin hieman epäkunnioittavia.

Mikroaggressioita voidaan pitää ylireagoimisena joissakin tapauksissa. Kaikki rasistisilta tai seksistisiltä vaikuttavat kommentit eivät ole todellisuudessa ilkikurisia. Henkilön kommentti oli ehkä tosiasiassa tarkoitettu löysäämään jonkin aihepiirin ympärillä ilmennyttä kireyttä sen sijaan, että sen tarkoituksena oli saattaa jotkut näkemykset tai uskomukset naurunalaisiksi.

Mikroaggressioiden tulkitsemisen lähtökohtana on tunnistaa niiden taustalla oleva aikomus. Mitä toistuvampia vinoilevat kommentit tai nälvivät huomautukset ovat, sitä todennäköisemmin ne vaikuttavat niiden kohteena olevaan henkilöön.

Yksi piikikäs sutkautus ei ehkä satuta, mutta lukemattomat nenäkkäät huomautukset loukkaavat lopulta ketä tahansa. Tämän vuoksi mikroaggressioiden merkitystä ei tulisi aliarvioida, sillä ne voivat heikentää merkittävästi henkilön itsetuntoa ja laskea hänen omanarvontuntoaan.

Mikroaggressiot merkitsevät ihmisten eriarvoista kohtelua

Mikroaggressiot eivät ole aina sanallisia. Joissakin tapauksissa henkilö voi viestiä ennakkoluuloistaan ja syrjivästä asenteestaan sanattoman viestinnän keinoin.

Yhdysvaltalaisessa Princetonin yliopistossa teetettiin 1970-luvun alkupuolella syrjintää käsitellyt tutkimus sosiologi Carl Wordin johdolla. Tutkimukseen koottiin joukko valko- ja tummaihoisia ihmisiä tarkoituksena valita sopivin ehdokas johonkin työhön. Haastattelijoiden asenteita molempia työnhakijaryhmiä kohtaan tutkittiin huolellisesti. Tutkijat huomasivat joitakin eroja varsinkin ryhmille suunnatussa sanattomassa viestinnässä.

Tutkimuksesta kävi ilmi, että haastattelijat kohtelivat valko- ja tummaihoisia henkilöitä eri tavalla, vaikka heidän tehtävänään oli valita sopivin ehdokas tiettyä työtä varten. Haastattelijat ilmaisivat sanatonta diskriminaatiota istumalla etäämpänä tummaihoisista työnhakijoista ja he välttelivät tavallista useammin ottamasta heihin suoraa katsekontaktia. Haastattelijoiden suhtautuminen tummaihoisiin työnhakijoihin oli nuivempaa ja he viettivät vähemmän aikaa heidän kanssaan.

Mikroaggressioiden psyykkiset vaikutukset

Edellä mainitussa Princetonin yliopiston teettämässä tutkimuksessa oli toinen vaihe. Ensin tutkijat tekivät listan haastattelijoiden sanattomista torjumisen ja syrjimisen merkeistä. Sen jälkeen he muodostivat toisen ryhmän edellä mainituista valko- ja tummaihoisista työnhakijoista.

Tällä kertaa tutkijat opastivat haastattelijoita käyttämään sanallisia torjumiskeinoja sekä valko- että tummaihoisten työnhakijoiden kanssa. Tästä oli seurauksena se, että mikroaggressiot haittasivat haastateltavien suoriutumista haastattelutilanteessa. Niiden seurauksena haastateltavat änkyttivät tavallista enemmän, he eivät pystyneet sanomaan lausettaan loppuun, he epäröivät puhua ja antoivat itsestään muutenkin aran vaikutelman haastattelutilanteessa.

Tämän tutkimuksen tuloksista voidaan vetää joitakin johtopäätöksiä. Kun henkilö joutuu mikroaggressioiden kohteeksi, hänen suoriutumisensa taso laskee. Tämän seurauksena hänellä on suurempi todennäköisyys menettää suuri tilaisuutensa. Haastateltava joutuu mikroaggressioiden seurauksena epäedulliseen asemaan  ja ne saavat hänet uskomaan, että jokainen joutuu ennakkoluuloisen kohtelun uhriksi.

Mainitsimme aikaisemmin, että mikroaggressiot ovat joskus tahattomia ja tiedostamattomia. Mikroaggressioiden kohteina ovat lähes aina vähempiosaiset tai vähemmistöryhmiin kuuluvat henkilöt. Ei ole helppoa puolustautua mikroaggressioilta, koska ne voivat jäädä huomaamatta tai ne ovat liian peiteltyjä luonteeltaan.

Sen sijaan että koettaisimme taistella mikroaggressioita vastaan, meidän tulisi keskittyä niitä aiheuttaviin ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen.