Luot omat velvollisuutesi

3 minuuttia

Viimeisin päivitys: 07 lokakuuta, 2017

Meitä pommitetaan jatkuvasti erilaisilla velvollisuuksilla, työssä kohtaamistamme velvoitteista kodinhoitoon liittyviin. Esimerkkinä voimme ottaa vaikka tarpeen päivittäiseen ruoanlaittoon. Tässä vaativassa yhteiskunnassa, jonka osa olemme, meidän pitäisi olla viehättäviä, työtä kaihtamattomia, hyviä vanhempia, hallita kaikki kohtaamamme tilanteet jne.

Velvollisuudet ovat odotuksia, jotka meidän on täytettävä tunteaksemme olevamme parempia ihmisinä. Mieti kuitenkin hetken ajan: kuka asettaa nuo velvoitteet harteillesi? Keneltä nuo odotukset oikein tulevat?

Saatat sanoa, että se elämäntapa jota me kaikki elämme on vastuussa kaikista kohtaamistamme velvollisuuksista, ja meidän tulisi vain sopeutua siihen. Mikäli kuitenkin pysähdyt miettimään hieman tarkemmin, huomaat varmasti, että otamme suurimman osan velvoitteista harteillemme oma-aloitteisesti. Huomaat myös, että niiden tarkoitus on täyttää muiden odotukset, ei meidän omiamme.

Kuinka monesti olet tuntenut velvollisuutta tehdä jotain, mitä et ole halunnut? Se oli jotain, mitä sinun “pitäisi” tehdä. Sanalla “pitäisi” on osansa monissa uskomusten “noidankehissä”. Se viittaa piilotettuun tarpeeseen, joka meidän on pystyttävä täyttämään tunteaksemme itsemme onnelliseksi tai vähintäänkin välttääksemme tuntemasta itseämme onnettomaksi.

Velvollisuuksiin viittaavat ajatukset

Levottomuutta herättävät tunteet yleensä nousevat pintaan velvollisuuksien takia. Kuten kognitiivinen psykologia osoittaa: se mitä ajattelemme ohjaa tunteitamme, ja vaikuttaa siten siihen mitä ajattelemme. Siispä tuntiessamme ahdistusta, masennusta tai vihaa, me luultavasti luomme lukemattoman määrän velvoitteita mielessämme.

Nämä velvoitteet saattavat kohdistua meihin itseemme, toisiin, tai maailmaan ympärillämme. Ne puhuvat valheelliseen kuvaan siitä, kuinka asioiden tulisi olla. Ne sulkevat oven ehdottomalta rakkaudelta, joka on avainasemassa tunne-elämämme hyvinvointia ajatellen.

Itseämme kohtaan suunnatut velvoitteet saavat meidät uskomaan, että meidän tulisi olla toisenlaisia kuin mitä me olemme.

Kun emme hyväksy itseämme sellaisina kuin olemme, meidän itsetuntoomme syntyy puutetila. Sen lisäksi noiden itse aiheutettujen odotusten täyttäminen ahdistaa tai niiden toteutumisen mahdottomuus masentaa. “Minun olisi pitänyt toimia oikein tässä tilanteessa.” “Minun pitäisi tehdä työni täydellisesti joka päivä.” “En saa epäonnistua.” Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä ajatusten “noidankehistä”, joita pidämme yllä velvoittaessamme itsemme olemaan joku, joka emme oikeasti ole.

Niiden velvoitteiden seurauksena, joita asetamme toisille ihmisille tai ympäröivälle maailmalle, nousee pintaan viha. Se, että haluamme toisten ihmisten tai meitä ympäröivän maailman täyttävän meidän odotuksemme on yhtä epärealistista kuin koettaa maalata taivas vaaleanpunaiseksi.

Jokainen velvoite kätkee sisäänsä valheellisen tarpeen, jonka olemme torjuneet mielestämme tunteaksemme itsemme kokonaisemmaksi.

Velvoitteet, joita meillä on itseämme kohtaan, kätkevät sisäänsä hyväksynnän ja täydellisyyden tarpeen. “Minun pitää tehdä työni täydellisesti, koska tarvitsen tämän yhtiön tunnustuksen.” Kun yritämme saada ympäristömme käyttäytymään tietyllä tavalla, viittaa se mukavuuden tarpeeseen. “Liikenneruuhkia ei pitäisi olla olemassa, koska ne ovat tylsiä, ärsyttäviä ja aiheuttavat minun myöhästyvän tapaamisista” jne.

Vaihda sanat “minun pitäisi” sanaan “haluaisin”

Jos kykenemme muokkaamaan sisäistä vuoropuheluamme niin, että siitä tulee yhteneväisempi meitä ympäröivän todellisuuden kanssa, löydämme reitin onneen. Tämän muutoksen ei tulisi olla pelkästään sanojen tasolla: meidän tulee myös uskoa siihen mitä sanomme. Meidän tulee johdonmukaisesti toimia sen mukaan, kunnes elämäämme hankaloittavat negatiiviset tunnereaktiomme vaihtuvat elämäämme rikastuttaviin reaktioihin.

Kaikki vaatimamme velvollisuudet ovat itse aiheutettuja, vaikka ne näyttäisivätkin meistä väistämättömiltä. Meidän on myönnettävä itsellemme, ettei kukaan todellisuudessa, aseella uhaten, laita meitä toimimaan kuten toimimme.

Kaikki tekomme ovat omien henkilökohtaisten päätöstemme tulosta, ja siksi ainoa asia jonka täytyy muuttua, olemme me itse.

Saatat uskotella itsellesi, että on olemassa väistämättömiä velvollisuuksia, kuten työ ja lasten kasvatus. Mikäli kuitenkin olet valinnut tietyn työn ja vanhemmuuden, olet jälleen kerran itse vastuullinen noiden velvoitteiden asettamisesta itsellesi. Kaikki tekosi kantavat seuraamuksia. Mikäli haluat jatkaa asuntolainan maksamista tai kasvattaa hyvin käyttäytyviä lapsia, sinun on toimittava sen mukaan.

Kukaan ei ole pakottanut sinua valitsemaan tämänhetkistä elämääsi. Se on paremminkin tulosta useista päätöksistä, jotka olet itse vapaasta tahdostasi tehnyt.

Vaikka tuntisitkin itsesi useasti velvoitetuksi tekemään tiettyjä valintoja, loppujen lopuksi sinä olet se, joka tekee lopullisen päätöksen. Tämä pätee, olipa perusteena päätökseesi sitten oma mielipiteesi, vaikutteet jonkun toisen ihmisen tai tilanteen taholta tai omat pelkosi.

Jotta emme kasvattaisi taakkaamme liian monilla velvollisuuksilla tai ahdistuneisuudella, on parasta aloittaa muuttamalla omaa sisäistä vuoropuheluamme. Joka kerta kun sana “pitäisi” tulee mieleesi, vaihda se nopeasti sanoihin “minä mieluummin” tai “haluaisin“, niin vältyt putoamasta uudelleen velvoitteiden ansaan. Viimeiseksi lisää sanaan “haluaisin” toteamus “mutta maailma ei tule kaatumaan, vaikka kaikki ei menisikään niinkuin haluan” tai “mikäli se ei toimi näin, minulla on muitakin vaihtoehtoja.”

Vähäisellä harjoittelun ja sisäistämisen avulla voit pysyä rauhallisena vaatimuksia täynnä olevan maailman keskellä.

Uskomukset, jotka estävät meitä saavuttamasta haluamaamme elämää