Tarpeidemme tyydyttämisen kierre

Tarpeet minussa ovat kuin pieniä hälytyksiä, jotka minun on sammutettava. Kun olen täyttänyt kaikki tarpeeni, tunnen itseni täydeksi, tyydytetyksi ja rauhalliseksi. Sen jälkeen voin jatkaa, ja täyttää taas seuraavat tarpeet kun niitä ilmaantuu. Mielellemme sekä fyysiselle ja psyykkiselle terveydellemme on tärkeää  ja olennaista kuunnella, tunnistaa ja kanavoida tarpeitamme. Fyysisiä ja psykologisia häiriöitä ilmaantuu, jos emme tee näin.

On olemassa monenlaisia tarpeita: fysiologisia, eksistentiaalisia sekä emotionaalisia. Ja kaikki nuo viittaavat johonkin meille tärkeään. Ne ovat hälytyksiä aidosta olemuksestamme, niin sanotusti. Tarpeet ovat perusteellisesti kytköksissä todelliseen olemukseemme. Meidän on oltava kykeneväisiä tunnistamaan ne, jotta voimme ratkaista ne.

Mutta koska me ihmiset olemme joskus hieman monimutkaisia, katkaisemme osia tästä tarpeidemme kierteestä. Teeskentelemme olevamme kuuroja näille hälytyksille tarpeistamme, tai jätämme tarpeidemme tyydyttämisen keskitiehen, koska emme osaa irtaannuttaa itseämme siitä kohteesta, jolla tyydytämme tarpeemme…

Vastustaminen rajoittaa meidän tarpeidemme täyttämistä

On monta tapaa, joilla estämme itseämme täyttämästä tarpeitamme, ja kaikki nämä tavat liittyvät vastustamiseen ja pelkoihin. Pelot estävät meitä tekemästä sitä, mitä meidän oikeasti olisi tarkoitus tehdä. Emme voi kieltää luonnettamme tai sitä että joskus emme voi täyttää tarpeitamme, sillä jotkin sosiaaliset normit tai eettiset standardit saattavat hillitä yrityksiämme täyttää niitä.

Tällä tavalla me ihmiset olemme monimutkaisia. Meillä on edelleen olemassa voimakas ja primitiivinen ns. “eläimen vaisto”. Samalla on olemassa kaikenlaisia eettisiä ja moraalisia tasoja kulttuureissamme. Emme voi kieltää näitä edellä mainittuja asioita. Meidän on johdettava itsemme tasapainoon, huijaamatta itseämme, tietäen milloin hidastaa, syystä tai toisesta.

Monimutkaista, eikö? On mielenkiintoista kuunnella itseään täydellisellä rehellisyydellä. Meidän on myös osattava nähdä miten monet seikat vaikuttavat päätöksiimme. Seikat, kuten jo aikaisemmin mainitut, eläimen vaistosta kulttuurisiin tasoihin.

Puutteiden tyydyttämisen kierre on listattu seitsemään jatkuvaan vaiheeseen:

1. Tunne

Ensimmäinen vaihe on epätasapainon havaitseminen, eli meidän kehomme on päästävä tasapainoon pystyäkseen tyydyttämään itsensä. Esimerkiksi kun mahamme kurnii, tai kun yksinkertaisesti tunnemme jotain muuta tiettyä tunnetta, meidän on tarkkailtava niitä.

2. Tietoisuus

Kun olemme tietoisia näistä tunteistamme, pystymme myös tunnistamaan puutteemme. Käyttäkäämme samaa esimerkkiä kurnivasta mahasta. Olen tietoinen mahassani tuntuvasta tunteesta, ja voin päätellä olevani nälkäinen. “Ahaa! Nyt ymmärrän! Mahani kurnii koska minulla on nälkä”. Käyttäkäämme seuraavaksi jotain toista esimerkkiä, kuten yksinäisyys. Tunnemme olevamme yksinäisiä, ja päättelemme tarvitsevamme jotakuta läheisistämme…

3. Energisointi

Sitten kun olen tunnistanut ja saavuttanut tietoisuuden puutteestani, voin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Kehoni on täynnä energiaa, joka saa minut liikkeelle, liikkeelle tekemään jotain tärkeää itselleni. Olen nälkäinen! Menen siis keittiöön. Tai jos kyse on yksinäisyydestä, seuran puutteesta kuten toisessa esimerkissä, otan yhteyttä ihmisiin, jotka ovat minulle läheisiä ja tämä liikkeelle paneva energia auttaa minua siinä.

4. Toiminta

Tässä vaiheessa olemme aktivoituja toimimaan tyydyttääksemme puutteemme. Olemme tietoisia siitä mitä tarvitsemme, ja nyt voimme siirtyä korjaamaan tarpeitamme. Teemme päätöksen ja soitamme kavereillemme, koska heidän kanssaan haluamme olla.

5. Yhteys

Yhteydellä voimme todella miellyttää tarpeemme. Jos olemme nälkäisiä, menemme keittiöön ja aiomme syödä jotain joka rauhoittaa nälkämme ja tyydyttää tarpeemme. Nyt voimme syödä, tai jutella
ystävällemme johon aikaisemmin otimme yhteyttä ja jota tarvitsimme. Olemme myös tietoisia siitä, että tämä yhteydenotto helpottaa yksinäisyyttämme vain joksikin aikaa.

6. Oivallus

Tässä vaiheessa nautimme siitä yhteydestä, jonka saavutimme. Tässä vaiheessa voimme nauttia tilanteesta, jonka juuri koimme. Olen viimeinkin saavuttanut sen mitä kehoni pyysi minulta, ja viimeinkin tunnen itseni tyydytetyksi. Tämä on ilon hetki. Ilon hetki, sillä olin kykeneväinen saavuttamaan sen, mitä todella tarvitsin. “Tuntuupa hyvältä puhua sinulle, ystäväiseni!”

7. Vetäytyminen

Tämän loistavan, ravitsevan kokemuksen jälkeen peräännyn. Tarvitsen lepoa tuon yhteyden jälkeen. Sanon hyvästit ystävälleni. Sitten sanon hyvästit sille tunteelle, joka oli antanut minulle niin paljon iloa ja rauhaa. Mutta kuinka hankalaa onkaan irtaantua siitä, mikä on antanut niin paljon ja saanut meidät tuntemaan tyydytystä. Miten hankalaa onkaan irtaantua henkilöstä, joka on täyttänyt sisällämme olevan tyhjiön.

Kuten näet, jokaisessa seitsemässä vaiheessa voin kohdata ongelmia, ja samaan aikaan voin kuitenkin rikkoa koko kierteen, mutta sitä lopettamatta. Mutta miksi tekisin näin? Pelon takia, katastrofien ennakoimisen takia, sen takia että minuun on taottu uskomuksia, miten jotkin asiat tulisi hoitaa, sekä kulttuuristen ja eettisten syiden takia.

Tärkeintä on kuitenkin olla tietoinen kaikista tarpeista mitä meillä kaikilla on, ja useimmiten nämä tarpeet liittyvät rakkauteen (rakkaus, elintärkeä tarve luodessamme suhteita muihin ihmisiin, jossa annamme ja otamme vastaan arkuutta), turvallisuuteen (turvallisuuden puute tuottaa tunteita kuten pelkoa, ahdistusta ja levottomuutta) sekä vapauteen (vapauden puute saa meidät tuntemaan vihaa, aivan kuten kätemme olisivat kahlitut).

Kaikesta tästä johtuen voit luultavasti ymmärtää, että tarpeidemme tyydyttäminen ei ole ihan niin yksinkertaista. On kyse itsemme suojelemisesta. Etenkin silloin kun kyse on rakkauden, turvallisuuden tai vapauden puutteesta. Joten älkäämme teeskennelkö olevamme kuuroja kun kohtaamme vastaavia tunteita. Vain ottamalla tunteet ja tarpeet huomioon, voimme aloittaa kierteen ja suorittaa sen loppuun.