Huonot ajat paljastavat todelliset ystävämme
Tietyt ystävät auttavat meitä selviämään yli vaikeimpienkin aikojen; ystävät, jotka tarjoavat meille aikaansa ja osoittavat kiintymystä. Ystävät, jotka tarjoavat olkapäätään vaatimatta mitään vastapalvelukseksi. Nuo ystävät saavat hyvää oloa tarjotessaan meille helpotusta. He ovat todellisia ystäviämme.
Huonot ajat tuovaan esiin ne ihmiset, jotka ansaitsevat olla kanssasi myös hyvinä hetkinä. Nuo ihmiset ovat ankkurisi todellisuuteen. He ovat tukesi lähde ja elämäsi salpa, jossa hyvät asiat yhdistyvät.
Käärittynä tai ei, kyseessä on ihmeellinen lahja. Lahja, joka perustuu vastavuoroisuuteen. Koska sen arvokkuus on korvaamatonta, meidän tulisi miettiä tarkoin kenen annamme päästä käsiksi siihen, sillä kaikki eivät ole sen arvoisia.
Tunteiden kommunikointi on vaikeiden aikojen perusta
Meillä on taipumus ajatella, että ihmiset osaavat lukea rivien välistä. Kysymykseen “mikä on vialla?”, vastaamme “ei mikään”. Tai yksinkertaisesti vain ilmaisemme muutamia sanoja. Teemme virheen olemalla turhan niukkia ilmaistessamme tunteitamme.
Tämä noudattaa odotusten mukailemaa maagista ajattelumuotoa. Ajattelemme, että muiden tulisi tietää, kuinka erottaa ja käyttäytyä jokaisena hetkenä. Ajatuksemme on virheellinen ja se tekee meistä epäoikeudenmukaisia.
Ole siis tarkkana! Varo ajattelemasta muiden osaavan arvailla ristiriitojasi ja levottomuutta. Jos emme kerro tarinaamme selvästi, todellinen tilamme ei välttämättä avaudu ympärillämme oleville ihmisille.
On vaarallista leikkiä arvauspeliä. Kuten olet jo saattanut huomata, teemme valtavan virheen antaessamme odotusten ohjailla meitä.
Lauseet, kuten “tekisin sen puolestasi” tai “sinun olisi pitänyt tietää se” eivät sovellu parisuhteeseen. On tärkeää, että annamme mielialamme tulla selkeästi esiin ja kysymme apua suoraan. Vaikka ajattelisit mitä, se ei tee sinusta yhtään haavoittuvampaa.
Valitsemme itse ne ihmiset, jotka sallimme elämäämme. Pettymysten kohdalla käyttäytymistä tulisikin pyrkiä analysoimaan mahdollisimman objektiivisesti. Meidän tulisi välttää ajattelemasta tyyliin “jos olisin hän, olisin…”. Sen sijaan meidän tulisi löytää konfliktillemme ja pettymykselle muita sanoja.