Kuunteleminen ilman empatiaa

14 marraskuu, 2020
Kuvittele olevasi kertomassa tarinaa jollekulle toiselle henkilölle saamatta vastineeksi juuri minkäänlaista aitoa tunnereaktiota. Vielä pahempi vaihtoehto on saada aidontuntuinen tunnereaktio keskustelukumppanilta, joka ei tosiasiassa ole tunnetasolla mukana siinä, mitä sanot. Kuunteleminen ilman empatiaa merkitsee emotionaalista välinpitämättömyyttä.

Kuunteleminen ilman empatiaa on vähän vastaavaa kuin katseleminen ilman näkemistä. Se vastaa sitä, kuin nyökyttelisit päätäsi kuuntelemisen merkiksi, vaikka mielesi olisi täysin etäällä siitä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Olet fyysisesti läsnä siinä tilanteessa, mutta mielesi ei ole täysin mukana hetkessä. Myötäelävällä viestinnällä ja empaattisella kuuntelemisella on keskeinen merkitys kestävien ja merkityksellisten ihmissuhteiden luomisessa. Niiden avulla pystyt eläytymään aidosti muiden ihmisten tunteisiin.

Yhdysvaltalaisen Yalen yliopiston psykologian ja kognitiotieteen professori Paul Bloom on esittänyt polemiikkia herättäneitä näkemyksiä empatiasta. Hänen mukaansa empatiassa ei ole mitään hyvää, jos tukeudumme pelkästään siihen päätöksenteossamme.

Paul Bloomin mukaan empatian taustalla piilee usein epäaitoutta. Henkilö voi tuntea empatiaa sitä kohtaan, mitä toinen kertoo hänelle, vaikkei hän sisimmässään aidosti välitäkään siitä. Bloom viittaa tällä siihen, että jokainen ihminen kykenee jollakin tasolla asettumaan toisen henkilön asemaan. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että henkilö todellisuudessa välittäisi siitä, mitä toinen ihminen joutuu käymään läpi. Kuunteleminen ilman empatiaa kertoo emotionaalisesta välinpitämättömyydestä.

Tämän takia Paul Bloom uskoo, että empatian tunteminen ei riitä, jos henkilöllä ei ole ennakoivaa asennetta. Jotta kykenisimme aidon empatian tuntemiseen, meidän pitäisi oikeasti olla tietoinen edessämme olevasta henkilöstä ja hänen tarinastaan. Bloom huomauttaa lisäksi, että on olemassa henkilöitä, jotka vaikuttavat empaattisilta, mutta eivät tee käytännössä mitään auttaakseen muita. Tällaiset henkilöt osoittavat empatiaa vain tunteakseen oman olonsa paremmaksi.

Tämän vuoksi ei riitä, että on paikalla, tuntee ja näyttää ymmärtävänsä toisen ihmisen todellisuutta. Meidän täytyy aktiivisesti ilmaista se tunne ja jakaa se yhteys, jonka luomme toisen ihmisen kanssa.

Kuunteleminen ilman empatiaa

Ihmisillä on taipumusta ritualisoida niin paljon päivittäistä vuorovaikutustaan, että heidän on miltei mahdotonta havaita tunnetason yhteyden puutetta suhteissaan muihin ihmisiin.

Hyvin tyypillinen esimerkki tästä ovat ne isät ja äidit, jotka vastaavat melkein automaattisesti lapsilleen, kun nämä selittävät heille jotakin. Tulee vastaan tilanne, jossa seuraavien kaltaiset automaattiset lausahdukset käyvät merkityksettömiksi, kuten esimerkiksi “Kyllä, piirustuksesi on kaunis” ja “Todellako? Sepä mielenkiintoista”, koska niitä toistetaan niin usein. Jotkut vanhemmat luulevat, etteivät heidän lapsensa huomaa sitä, että heidän vanhempansa yrittävät vain antaa nopeasti vastauksen siten, että he voisivat jatkaa omia askareitaan. Tosiasia on kuitenkin se, että lapset huomaavat hyvinkin tämän asian.

Meidän automaattiset kommenttimme eivät suinkaan tarkoita sitä, ettemme rakastaisi lapsiamme koko sydämestämme. Ne merkitsevät sen sijaan sitä, että kiireinen elämäntapamme häiritsee ihmissuhteitamme. Vanhemmat, joilla on kiireinen aikataulu, ajattelevat aina omia velvollisuuksiaan, minkä vuoksi heillä on tapana sortua kuuntelemiseen ilman empatiaa.

Empatian puute haittaa ihmissuhteita.

Empatian puutetta heijastavat vastaukset estävät tunnetason yhteyden syntymisen

Olemme varmaan kaikki keskustelleet jonkun henkilön kanssa, joka ei ollut todella läsnä keskustelussamme. On kertoja, jolloin haluaisimme saada aikaan aidon keskustelun jonkun toisen henkilön kanssa, mutta tämä henkilö vain nyökyttelee päätään, koska hän ei itse asiassa kuuntele puhettamme. Vaikuttaa siltä, ettei tunnetason yhteyttä synny, vaan kyseessä on vain tyhjä keskustelu.

Joskus taas ihmiset saattavat antaa meille vastauksia, joista ei ole meille mitään hyötyä. Seuraavassa on joitakin esimerkkejä tämän kaltaisista vastauksista:

Neuvoa-antava vastaus: “Se, mitä sinun pitäisi tehdä on…”

Empaattinen henkilökohtainen vastaus: “Liioittelet aivan liian paljon, siinä ei ole mitään väärää!”

Korjaava vastaus: “Olet väärässä.”

Kysyvä vastaus: “Miksi ajattelit/teit/sanoit niin?”

Välttelevä vastaus: “Ymmärrän, että olet huolissasi, mutta en voi juuri nyt auttaa sinua, koska…”

Kuten voit havaita, tämän tyyppiset vastaukset ovat selkeitä esimerkkejä kuuntelemisesta ilman empatiaa, jotka voivat saada meidät tuntemaan itsemme huonoiksi ihmisiksi.

Kuinka voimme oppia tuntemaan aitoa empatiaa ja saamaan aktiivisen asenteen kuuntelemiseen?

Me kaikki pystymme muuttumaan empaattisiksi. Kognitiivisen neuropsykiatrian professori Anthony David Lontoon King’s Collegen psykiatrian, psykologian ja neurotieteiden laitokselta suoritti tutkimuksen, joka osoitti, että empatiaa on mahdollista mitata.

Tämä tutkimustulos osoitti kaikille sen, että jokainen kykenee empatiaan. Ongelmana on kuitenkin myös se, että ihmisiltä puuttuu tahdonvoimaa parantaa sosiaalisia taitojaan. Tämä merkitsee sitä, että vaikka olemme empaattisia, emme käytä empaattisia taitojamme niin tehokkaasti kuin meidän pitäisi.

Tämän seurauksena kuuntelemisesta ilman empatiaa on tullut melko tavanomaista. Pidämme itseämme ymmärtäväisinä, kärsivällisinä ja muista välittävinä, vaikka todellisuudessa emme ole ollenkaan empaattisia toisia ihmisiä kohtaan.

Jotta voisimme kehittyä tässä suhteessa, meidän on tärkeää pitää mielessä seuraavat keskeiset asiat:

Kuunteleminen ilman empatiaa haittaa ihmissuhteita.

Kuinka voimme käyttää empatiaa tehokkaasti hyödyksi?

  • Empatiamme kehittämiseksi meidän täytyy oppia, kuinka olla oikeasti läsnä kiireettömästi tai ilman tekosyitä.
  • Katsekontakti on keskeisessä asemassa toisen ihmisen kuuntelemisessa. Meidän täytyy katsoa toista henkilöä silmiin tuomitsematta häntä. Meidän pitää myös oppia välittämään tunnetta ja ymmärtämystä katseellamme.
  • Toinen tärkeä asia on se, että meidän täytyy tietää, kuinka vastata empaattisesti. Kriittisyys, tuomitseminen tai lausahdukset, kuten “Tekisin näin, jos olisin sinä” tai “Sinun olisi pitänyt toimia toisin” eivät ole ollenkaan empaattisia.
  • Kaikista tärkein asia on se, että empatia on ennakoivaa. Henkilöt, jotka sanovat ymmärtävänsä, mutta eivät tee käytännössä mitään auttaakseen muita, antavat vain muille väärää toivoa. Jos kerrot jollekulle, että pidät häntä arvokkaana ihmisenä, mutta sitten jätät hänet silti vailla huomiotasi, voit loukata häntä syvästi.

Meidän ei pitäisi olettaa, että olemme asiantuntijoita tässä asiassa. Meillä on aina jotakin opittavaa empatiasta ja sosiaalisessa kanssakäymisessämme on varmaan jotain parannettavaa. Voimme vähitellen kohentaa empatiamme tasoa. Tämän avulla voimme saada aikaan parempia ja entistä aidompia ihmissuhteita.

 

  • Shari M. Geller and Stephen W. Porges, “Therapeutic Presence: Neurophysiological Mechanisms Mediating Feeling Safe in Therapeutic Relationships” Journal of Psychotherapy Integration, 2014, Vol. 24, No. 3, 178–192.
  • Lawrence, EJ, Shaw, P., Baker, D., Baron-Cohen, S., y David, AS (2004). Medición de la empatía: fiabilidad y validez del cociente de empatía. Medicina psicológica , 34 (5), 911–919. https://doi.org/10.1017/S0033291703001624