Kasvaminen emotionaalisesti poissaolevien vanhempien kanssa
On olemassa monia syitä siihen, miksi jotkut vanhemmat päättävät jättää lapsensa joko kokonaan, fyysisesti, tai he eivät vain ole psyykkisesti läsnä. Kuinka paljon tukahdettuja tunteita tällaisilla lapsilla voi olla, jos heillä on ollut emotionaalisesti poissaolevat vanhemmat tai vanhempi? Miksi äidin on keksittävä valheita perheen hyljänneestä isästä, jotta hän voisi suojella lastensa tunteita?
Emotionaalisesti poissaolevat vanhemmat eivät tarjoa mitään hyvää lastensa kasvatukseen fyysisen läsnäolonsa lisäksi. He jättävät kaiken auktoriteetin, emotionaalisen tuen ja vastuun toiselle vanhemmalle tai kenties jollekulle muulle. He toimivat vanhempina ”epäsuoraan” ja aiheuttavat psykologista poissaoloa, joka vahingoittaa lasta emotionaalisesti.
Tällaiset vanhemmat vahingoittavat lapsiaan sillä etteivät he laadi sääntöjä, tai sitten he luovat negatiivisen kuvan isällisestä tai äidillisestä hahmosta. Kasvaminen sellaisen vanhemman kanssa joka on kykenemätön tarjoamaan rakkautta tai huomiota, jättää lapsen yksin oppimaan kuinka rakentaa oma maailmansa… tyhjällä sydämellä.
“Nykyään länsimaissa kaikkein pahin sairaus ei ole tuberkuloosi tai spitaali; pahin on olla ei-toivottu, ei-rakastettu ja ei-välitetty.“
-Äiti Teresa-
Mitä jos he pakenevat minua?
Esikoulun opettaja huomasi, että yksi hänen luokkansa tytöistä oli epätavallisen surullinen ja uppoutunut ajatuksiinsa.
”Mitä mielessäsi pyörii, lapsoseni?” hän kysyi.
Pikkutyttö vastasi, ”Minun vanhempani! Isäni työskentelee koko päivän jotta voin syödä ja käydä kaupungin parasta koulua. Hän tekee jopa ylitöitä, jotta voin mennä jonakin päivänä yliopistoon. Ja koko päivän äitini kokkaa, siivoaa, pesee vaatteita ja menee kauppaan, jotta minun ei tarvitse huolehtia mistään.”
”Mikä ongelma siinä sitten on?” kysyi opettaja.
”Luulen, että he haluavat vain paeta minua,” sanoi tyttö.
Tällaisen lapsuuden seuraukset
Lapsille, jotka kasvavat emotionaalisesti poissaolevien vanhempien kanssa, kehittyy mitä todennäköisimmin käyttäytymisongelmia. Tavallisesti nämä ongelmat ovat kilpiä, joita lapset käyttävät suojautuakseen syvimmiltä hylätyksitulemisen, pelon ja epävarmuuden tunteilta.
Tällaisessa kasvatuksessa on yleisesti emotionaalista irrallisuutta, joka tekee lapsista entistä epävarmempia, kun on kyse uusien parisuhteiden luomisesta. Tässä on myös luottamuksen puutetta. Siksi ajatus emotionaalisen siteen kehittämisestä toiseen henkilöön tulee petetyksi tulemisen pelon kanssa, pelon kanssa siitä ettei lapsi tule tunnustetuksi, tai mikä vielä pahempaa, hän tulee tuntemaan itsensä huomioimattomaksi.
“Tunteemme ovat olemassa jotta ne tunnettaisiin, mutta ne eivät saa dominoida elämäämme, sokeuttaa meitä tai varastaa tulevaisuuttamme tai energiaamme. Sillä sitten kun ne tekevät näin, niistä tulee myrkyllisiä tunteita.”
-Bernardo Stamateas-
Kaikki nämä puutteellisuudet voivat tehdä lapsista emotionaalisesti riippuvaisia aikuisia, jotka eivät voi lopettaa heitä satuttavia suhteita, sillä he pelkäävät jäävänsä yksin. Sen sijaan he mielummin takertuvat ihmisiin, jotta heidän ei tarvitse taas menettää jotain.
Lapsilla, jotka kasvavat emotionaalisesti poissaolevien vanhempien kanssa, on taipumusta luoda myrkyllisiä suhteita muihin ihmisiin. Epätoivoisten tarpeiden kautta löytää rakkautta ja äiti- tai isähahmo, nämä lapset saattavat langeta epäterveisiin ja myrkyllisiin sosiaalisiin ympäristöihin, joista he eivät tiedä kuinka päästä irti.
Lisäksi heillä on taipumusta tuntea vihamielisyyttä, kun he yrittävät suhtautua muihin tai itseensä. He ovat tavallisesti puolustuskannalla. Epäilemättä tämä on yksi useista emotionaalisesti poissaolevien vanhempien seurauksista.
Olet täällä, mutta tuntuu kuin olisit tuhansien kilometrien päässä
Vaikka joillain vanhemmilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla poissa kotoa ja fyysisesti erossa lapsistaan, on edelleen mahdollista rakentaa tuo oleellinen emotionaalinen yhteys. On tärkeää, että vanhemmat omistavat vapaa-aikaansa lapsilleen. Loppujen lopuksi vanhempien ja lapsien välinen yhteys on yksi tärkeimmistä yhteyksistä ihmisen elämässä.
On tarpeellista, että tämän aikana vanhemmat unohtavat laskujen maksamisen, asioilla käymisen ja muut asiat, jotta he voisivat kasvattaa lapsiaan emotionaalisesti oikein. Oleellista on, että he pysyvät yhdessä ja käyttävät vapaa-ajan hyödyksi, kuten ruokailun tai yhdessä leikkimisen.
On olemassa monia aktiviteetteja, jotka eivät kuluta aikaa liikaa, kuten heidän opettaminen kokkaamaan, ulkona kävelyllä käyminen, tai puistossa käyminen. Kaikki tämä riippuu laatuajasta ja siitä yhteydestä, jonka vanhemmat luovat lapsiinsa.