Kaksi seurausta lapsille huutamisesta

· 31.10.2018

Sen pohtiminen, mitä seuraamuksia lapsillemme huutamisella voi olla, voi auttaa meitä hallitsemaan itseämme ja impulssejamme tehdä näin. Sen analysoiminen mistä huutaminen oikein johtuu, on avain tämän käytöksen muuttamiseksi parempaan suuntaan. 

Tiedämme kaikki kuinka tärkeää on opettaa lapsia olemaan kunnioittavia. Niinpä meidän tulee kunnioittaa heitä. Mutta monesti niinä hetkinä, kun olemme musertuneita syystä tai toisesta, huudamme lapsillemme. Nämä tilanteet saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä, turhautuneisuutta ja aivan kuin olisimme huonoja vanhempia.

Mutta kaikki eivät huomaa tällaisen käytöksen negatiivisia seurauksia. Tässä artikkelissa aiomme puhua kahdesta kaikkein vaarallisemmasta seurauksesta, jotka vaikuttavat lasten kehitykseen.

“Totuuden huutaminen ei tee totuudesta yhtään totuudenmukaisempaa.”

-Alejandro Casona-

1. Lapsille huutaminen voi vaikuttaa heidän itsetuntoonsa

Huutaminen välittää viestin kärsimättömyydestä. Kun olemme epätoivoisia, meillä on tapana korottaa ääntämme ja pyytää asioita huutamalla. Mutta lapsillemme huutaminen voi välittää viestin siitä, että he tekevät jotain väärin. Vaikka tekisimme näin siksi että he tottelisivat meitä, huutaminen saa lapset tuntemaan etteivät he täytä odotuksiamme.

lapsille huutaminen voi viedä heidän itsetuntonsa

Kun tätä tapahtuu jatkuvasti, annamme väärän kuvan. Lapset saattavat uskoa, että mitä tahansa he tekevätkin, he tekevät sen aina väärin. Heistä saattaa myös tuntua, ettemme ole koskaan tyytyväisiä heihin ja mikään heidän tekemänsä asia ei tee meitä iloiseksi. Se tunne etteivät he tee koskaan mitään oikein, ja tunne siitä että he ansaitsevat huutoa, jää mitä todennäköisimmin osaksi heitä heidän loppuelämäkseen.

Lastemme itsetunnon perusteet tulevat ulkopuolelta. Rakkaudella ja hyväksynnällä heidän roolimallinsa on saatava heidät tuntemaan, että he voivat tehdä mitä tahansa. Tämä ei tarkoita, että meidän täytettävä heidät väärällä itsevarmuudella. Joskun on välttämätöntä, että he turhautuvat. On kuitenkin tärkeää, että odotuksemme ovat sopivia heidän iälleen ja tiedoilleen. Lisäksi meidän on ymmärrettävä, etteivät lapsemme ole täydellisiä.

“Miehet, joilla ei ole mitään sanottavaa, huutavat.”

-Enrique Jardiel Poncela-

Lastemme ymmärtäminen

On todella yleistä, että huudamme lapsillemme aamuisin, kun meillä on kiire viedä heidät kouluun. Emme voi olettaa, että lapset toimivat yhtä nopeasti kuin me. Heidän nopeutensa riippuu heidän iästään ja autonomian tasosta. Ehkä he tarvitsevat apua ollakseen valmiita ajoissa.

Jos emme anna heille tarpeeksi aikaa tai pyydämme heiltä jotain mihin he eivät pysty, on vain normaalia etteivät he kykene suorittamaan tehtävää. Sitten päädymme huutamaan heille ja saamme heidät tuntemaan, etteivät he kykene tekemään sitä. Heidän saamansa viesti on se, ettemme rakasta heitä, sillä pidämme heitä kykenemättöminä.

Meidän on muistettava, että tarkoituksemme on auttaa heitä, kunnes he ovat itsenäisempiä. Tällä tavalla rohkaisemme heitä luottamaan itseensä. Ajan myötä lapsemme alkavat toimimaan ”kunnolla”. He kunnioittavat vanhempiaan, auttavat kotona ja siivoavat huoneensa. Mutta he eivät tee näin, jos he pelkäävät. Heidän tekonsa perustuvat heidän roolinsa ymmärtämiseen ja uskomukseen siitä, että he voivat tehdä mitä tahansa itse.

“Kun jostain asiasta käydään keskustelua, totuus ei tule sen suusta joka huutaa, vaan sen suusta joka kykenee esittämään argumenttinsa asianmukaisesti.”

-Fernando Savater-

2. Huutaminen opettaa lapsille väärää tapaa käsitellä tunteita

Meidän on oltava lapsillemme roolimalleja. Kun huudamme heille jatkuvasti ja menetämme malttimme, tämä tarkoittaa että nämä tilanteet saavat meidät menettämään hallintamme. Välitämme heille viestin, ettemme kykene hallitsemaan itseämme. Lapset oppivat, että huutaminen on oikea tapa vastata stressiin. He omaksuvat tällaisen toiminnan ja todennäköisesti toistavat sen tulevaisuudessa.

“Millainen elämä lapsella oikein on, jos se alkaa sillä, että äiti huutaa lapsen itkulle?”

-Baltasar Gracián-

Siksi on meidän vastuumme oppia kuinka käsitellä tunteitamme. Siitä huolimatta että tunnemme pelkoa, väsymystä, tai olemme vihaisia, meidän on opittava hallitsemaan itsemme lastemme edessä. Lapsillemme huutaminen stressistä opettaa heille vain sen, että se on tarpeeksi hyvä syy muiden kaltoinkohtelemiseen.

Ei ole heidän syytään, että olemme allapäin tai ahdistuneita joka kerta kun he ottavat askeleen eteen. Vaikka tämä olisikin vaikeaa, on tärkeää rohkaista heitä tutkimaan ja löytämään keitä he oikeasti ovat. Meidän roolimme on olla heidän seuranaan heidän seikkailuissaan. Meidän on myös löydettävä mistä negatiiviset tunteemme ovat peräisin.

Ehkä haluamme heidän toimivan niin kuin me haluamme, eikä niin kuin he todella ovat. Ehkä pelkäämme, että he saattavat kärsiä tai he satuttavat itsensä. Tästä huolimatta, lapsillemme huutaminen suojellaksemme heitä tai kanavoidaksemme heidän tekojaan ei ole hyvä idea.

“Minua hämmästyttää hänen tapansa ilmaista itseään huutamalla sekä hänen metelinsä epävakaus niin, että epäilin hänen olevan joko mielissään tai että hiljaisuus kauhistuttaa häntä.”

-César González Ruano-

Lopputulos

Tässä artikkelissa puhuimme lapsillemme huutamisen kaikkein negatiivisimmista vaikutuksista. Ottaen huomioon kuinka vahingollista tämä käytös on, molempien vanhempien on opittava hallitsemaan tunteitaan. Voimme oppia myös tehokkaita tapoja ratkaista ongelmia ja kohdata konflikteja.

Jos olet koskaan huutanut lapsellesi, älä rankaise itseäsi siitä. Kukaan ei ole täydellinen. On vain tärkeää, että muutamme tämän käytöksen nyt, kun tiedämme sen vakavat seuraukset.