Kuinka epäonnistumiset johtavat menestykseen

· 17.4.2018

Epäonnistumisen käsite on yhteiskunnassamme todellinen häpeäleima. Lapsuudesta asti saamamme katseet silloin kun epäonnistumme tai teemme virheen ovat hyvin samankaltaisia kuin ne joita saamme huonosti käyttäytyessämme. Sitten alamme tarkastella itseämme samalla tavalla. Sen sijaan että olisimme iloisia huomatessamme olevamme väärällä polulla ja hylätessämme sen, olemme vihaisia itsellemme. Kiroamme itsemme ja suru täyttää meidät, ikään kuin se olisi oikea tunne sillä hetkellä.

Tällainen tapa käsitellä epäonnistumisia saa entistä hämmentyneemmäksi, koska siten negatiiviset ajatukset eivät anna mahdollisuutta oppia virheistämme.

Kun emme ymmärrä epäonnistumista positiivisena, yleensä suljemme mielemme, hylkäämme käsillä olevat projektit ja kerromme itsellemme olevamme hyödyttömiä. Miten hyödynnämme sitä mitä nämä virheet voivat opettaa, jos reagoimme tällä tavalla? Miten opimme, jos yritämme vain pyyhkiä pois kaiken tapahtuneen?

Ihmisillä jotka eivät hyväksy epäonnistumista tai jotka eivät tiedä miten siitä saisi jotain hyötyä, on yleensä huono itsetuntemus. He pyrkivät täydellisyyteen kaikessa mitä he tekevät. Kun he ymmärtävät etteivät he ole täydellisiä eivätkä heidän odotuksensa täyty, he vain luopuvat kaikesta ja vaipuvat täydelliseen toivottomuuteen.

Tällainen asenne palvelee vain pientä päämäärää ja tarkoittaa, että ihmiset joilla on paljon potentiaalia ja hyviä taitoja lopettavat kokeilemisen pelätessään epäonnistumista. Tällainen asenne pitää heidät mukavuusalueella, eivätkä he kasva koskaan.

 

miehellä epäonnistumisen pelko

Kasvu epäonnistumisen kautta

Ihminen joka ei koskaan epäonnistu on sellainen joka ei koskaan yritä. Hän vain pysyy siellä, missä hän tietää riskien olevan pieniä. Mutta todellisuudessa nämä ihmiset kaipaavat jännittävämpää elämää, jossa on haasteita tai tavoitteita. Ei ole edes välttämätöntä täyttää näitä unelmia tai menestyä…

Tarpeellisempi kuin tavoite, on itse polku. Herätä joka aamu tarvittavan motivaation kanssa ja yrittää saavuttaa päämääränsä.

Kun lopetamme yrittämisen epäonnistumisen pelossa, olemme jo omaksuneet epäonnistumisen. Tällä tavalla tunnemme vähemmän kipua ja stressiä, koska haastavassa tilanteessa tuntemamme ahdistus puuttuu. Mutta jos uskallamme käydä läpi haasteita ja ahdistusta, elämästä tulee paljon rikkaampi.

Epäonnistuminen ei ole unelmamme hylkäämistä. Se on merkki kasvusta. Sen tulisi olla osoitus uusien polkujen tutkimisesta. Sen ansiosta paranemme, kypsymme ja kehitämme kykyjämme.

On totta, että emme voi hallita epäonnistumista. Totuus on että jos haluat saavuttaa menestystä, sinun on varauduttava siihen että tulet tekemään virheitä matkan varrella. Mitä voimme hallita on kyky kestää mitä tahansa tulevia tapahtumia. Silloin voimme panostaa omaan energiaamme ja saada todella myönteisiä tuloksia.

Kuinka hallita epäonnistumista?

Epäonnistuminen ei ole loppu. Se on vain välivaihe. Se on väistämätön liike tietyllä elämänalueella kohti menestystä tai voittoa. Siksi epäonnistumisella on enemmän etuja kuin haittoja. Ainoa asia joka tulee ymmärtää, on olla tietoinen siitä että epäonnistuminen ei määrittele meitä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että seuraavalla kerralla meidän on tehtävä asioita eri tavalla.

hyppy kielekkeeltä toiselle

 

Jos haluamme oppia käsittelemään epäonnistumistamme paremmin, ensimmäinen askel on monimutkainen mutta tärkeä – hyväksyä se, mitä emme voi muuttaa. Meidän ei pitäisi valittaa tai heittää pois kortteja jotka on jaettu meille. Näitä kortteja ei tulla jakamaan uudelleen, joten meidän tulee vain aloittaa toinen ”peli”. Tuloksesta riippumatta tämä korttikäsi ei määrittele meitä, emmekä pelaa aina samoilla korteilla. Ajatuksemme ja käyttäytymisemme eivät määrittele meitä. Olemme paljon enemmän kuin ne yhteensä. Olemme monimutkaisia olentoja jotka muuttuvat jatkuvasti, oppivat ja etsivät mahdollisuuksia kehittyä.

Virheistäni huolimatta olen arvokas olento. Kenelläkään toisella ei ole samaa arvoa joka minulla on.

Odotusten säätäminen

Seuraava askel on odotusten säätäminen. Meillä on oltava erittäin selkeästi ”todellinen minä” ja ”ihanteellinen minä”. ”Todellinen minä” on persoona joka olen, ei enempää eikä vähempää. Olen henkilökohtaisten ominaisuuksieni, kykyjeni, hyveideni, vikojeni ja rajoitusteni muokkaama. Tiedän millainen olen, tiedän mitä voin ja mitä en voi tehdä tai saavuttaa.

”Ihanneminä” on henkilö joka luulen olevani, mutta joka en todellisuudessa ole. Jos minulla on erittäin korkeat odotukset itseni suhteen ja uskon enemmän ”ihanneminään” kuin todelliseen minään, tulen kärsimään todellisuuden näyttäessä että minun täytyy säätää näitä odotuksia.

Tehdäkseni tämän minun täytyy ymmärtää aina kuka olen, ja pitää mielessä etten olen parempi enkä huonompi kuin kukaan muukaan.

Lopuksi, opi sietämään elämän tuomaa turhautumista. Projektimme ja unelmamme eivät aina mene niin kuin haluamme, mutta se ei tarkoita että meidät on kukistettu. Meidän on vain hyväksyttävä se mistä emme pidä, mukaan lukien omat virheemme. Meidän tulisi oppia niistä, koska se mitä saamme niistä irti antaa polttoainetta toivollemme jatkaa eteenpäin.